Mopsi's

Koiravanhus pääsi sitten taivaaseen tänään.

Asser s.23.09.1994 - k.04.01.2010

Hautaus tapahtuu kesämökin multaviin maihin :)

Niin tosiaan, olen vaihtanut liittymää, mutta en näemmä pin-koodia.

Ajattelin käynnistää puhelimen uudestaan, tekee sille kuulemma hyvää.

Nyt sitten haluaa puk-koodin, kun läpiköin paniikissa pin-koodia, joka ennen ollut, muttei ollutkaan enää.

Ei mitään hajua, mikä pin olisi ollut :S

No, Sonerallahan olisi nettipalvelu, josta puk-koodin saisi, mutta en ole kirjautunu sinne vielä kertaakaan. Ei ole salasanaa siis vielä olemassa. Salasanan palveluun saa kyllä - tekstiviestillä omaan puhelimeen. Ei ihan loppuun asti ajateltu palvelu.

Nyt lähinnä vituttaa rankasti, sillä olen aamulla lähdössä liftailemaan aelaen kanssa Raumalle, mutta paskat, voipi tulla Sonera-kauppareissu...

____

Kas, puhelinpalvelu toimii itsepalveluna...kätevää. Pieni piste Soneralle...

"Ruotsissa voivat ensi maaliskuun alusta lähtien luovuttaa verta myös miesten kanssa seksiä harrastaneet miehet. Se kuitenkin edellyttää miesten välisestä seksistä pidättäytymistä vuoden ajan."

lähde: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/01/1026878

Niin, no, kai tuo vuosi on parempi kuin ei mitään. Eipä tuo varmaan juurikaan lisää luovuttajia. Harva matkustelee niin paljon, että se rajoittaisi, mutta aika moni harrastaa kyllä seksiä - edes vuosittain.

Joo, ei o joulumarkkinat nää ei.

Täyttelin tuossa sähköistä nettilomaketta, jotta sitten työttömäksi ilmoittautuminen sujuu ku tanssi. Maanantaina työkkäriin ihmettelemään, sitten kai kelaan.

Kamala määrä paperia tarvitaan mukaan ja silti voisin väittää, että liitteet alsdkfj32 ja dfheh53 puuttuvat ja tämä todistus ja toi ja...

Katselin työpaikkojakin. Turun lähialueilla ei ole YHTÄÄN opettajan paikkaa, ei edes pidempiä sijaisuuksia. Ne tosin kyllä taidetaan täyttää vähän pöydän alta, vaikka lain mukaan ehkä hakuun pitäisikin laittaa. Pidemmät pätkät toki ovat julkaistuina.

Tyhjää täys. Valtakunnallisestikaan ei ollut kuin YKSI pidempi pesti ja tukku 3-6 kk sijaisuuksia. Ei ole mitään opettajapulaa. Opettajia selvästi koulutetaan liikaa ja samalla kunnat ovat aina vain säästämässä opetuksesta.

Olen so väärällä alalla, vaikka tää monipuolinen tää opetushomma onkin. Kaikennäköstä muuta olis tarjolla, opettamista ei juurikaan...ainakaan luokanopeille...ei kyllä muillekaan...:S

Työtä katsellessani kiinnostuin koulutussuunnittelijan paikoista. Eihän minulla niihin tässä vaiheessa ole mitään pätevyttää, mutta kiinnostavia työnkuvia oli joukossa. Koulutuksen suunnittelua, toteutusta, yhteistyöprojekteja jne. Voisin tykätä päsmäröidä tuollaisen kimpussa :)

Yksi koulunkäyntiavustajan pakka olisi. Toki avustajalla ei ole open vastuuta tai sen suuremmin suunnitteluja, mutta työ oli 30 viikkotuntia, joista kolmena päivänä toimit ohjaajana iltapäiväkerhossa (ja kiinnostavaa olisi tietää, oletko kakaroista silloin vastuussa). Palkka 1675 euroa. Opettajana saisin samasta tuntimäärästä 3000 euroa.

No, ehkä ei ensimmäistä työtään etsivänä saa olla liian nirso. Joskin mielestäni en ole mitenkään velvoitettu ottamaan täysin kolutustani vastaamatontakaan työtä, varsinkaan jos se on selvästi koulutustasoani huonommin palkattua (esimerkiksi siivoustyö, josta kokemusta kyllä on niin paljon, ettei a) maistu enää tai b) ole pätevyyden kanssa ongelmia).

Raakaa on arki työmarkkinatuella. Ei elä eikä kannata pientä työtä vastaan edes ottaa. Raa'asti leikkaavat heti pois. Käytännössä minun ei kannattaisi tehdä Uudessakaupungissa olevaa työtäni lainkaan, sillä käteen jää sama raha tein sitä tai en, mutta matkustamisen joudun maksamaan. Järkkyttävän tyhmä systeemi tämä tukisysteemi ja tulojen vaikutus.

Pitääkö opetella markkinoimaan nyt sitten itseään?

Olen opiskellut liian kauan. Olisi pitänyt lukea sähkömieheksi peruskoulusta, ehkä ammattikorkeeta vähän perää. Olisin ollu sillee 3-4 vuotta työelämässä, lainat maksettu jos semmosia olis ees ollu ja rahaa tulis. Nyt oon akateeminen paska, jolla ei oikeen oo mitää järkevää osaamista vielä hankittuna.

Täytyy sanoa kyllä, että en tajuu korkeekoulutuksen lisäämistä ja rummuttamista, niin infaltoituneet maisterinpaperitkin jo ovat, että ei niillä tee mitään. Oletuksellisesti ne täytyy olla ja niihin kiinnittää kukaan mitään huomiota vasta, kun niitä EI ole.

Huokaus ja stressi ja sydänkohtaus. Työttömän tuilla ei kyllä tehdä mitään järkevää, hyvä kun ruokaa saa pöytään. Kallis maa ja katainen on perseestä. Harjoittelen jo pienituloisen, köyhän, suomalaisen miehen arkea. Seuraavaksi ostan olutta ja lenkkimakkaraa ja yritän katsoa jääkiekkoa ja heteropornoa.

Antaapas nyt katsoa mitä tapahtuu. Siirtymäkriisi ainakin, epävarmuus. Nuorena voisin kuolla, kauniina ja rakastettuna.

Ehkä vaan salikortti, treenaus, nahkahousut ja Wikken kulmalle myymään "virkistyspalveluita".

***

yö, kirjoitusvirheet, angsti ja vitutus...koittakkaa kestää

Ihmissivilisaatiota on määritelty monella tavalla. Yksi määritelmä kuuluu jotenkin niin, että nykyihmiselle ja tämän muodostamien yhteisöjen toiminnan edellytyksenä on primitiivisten halujen tietoinen tukahduttaminen. Eläin meissä on tukahdutettuna, tietoisesti.

Kontrolloimme ja hallitsemme itseämme ja elämäämme. Ne, jotka eivät tähän kykene täysin, ovat yhteiskunnan paarioita, outouksia, taiteilijoita, sofioksasia (vaikka hän kyllä kontrolloi itseään vähän liiankin hyvin...)

Tästä voisi kirjoittaa oman bloggauksensa: ihmiset, jotka nostavat itsensä yhteiskunnassa esille kontrolloidun näennäisen kontrolloimattomuuden kautta; "olen villi ja vapaa ja rikon rajoja!", mutta vain äärimmäisen harkitusti rajojen sisällä.

Sisäisen eläimemme tietoinen tukahduttaminen. Kuten olette varmaan huomanneet, olen kiinnostunut ihmiseläimestä ja tämän laumakäyttäytymisestä. Erityisesti minua kiehtoo ihmisen ajattelu ja toisaalta ihmisen metakognitio ja itsereflektio, ajattelun ajattelu.

Itseään ei voi piilottaa itseltään. Omia ajatuksiaan ei pääse karkuun. Moni yrittää kieltää, kiertää, piilottaa, väistellä tai muuten karata omilta ajatuksiltaan, mutta ne ovat päässäsi. Toiset ihmiset eivät vain tietoisesti käsittele näitä ajatuksiaan, ajattele ajatuksiaan läpi. Kahdentasoinen ajattelu: ajatus ja sen ajatteleminen.

Saako kukaan mitään selvää? Suomeksi siis: kuinka moni teistä käyttää aina aikaa myös siihen, että pohtii oman ajattelunsa syitä ja rakenteita, eikä vain tyydy toimimaan ajatustensa pohjalta.

Interconnected processes, I admit, and therefore not to be separated. Jotkut vain ovat tietoisempia tietoisuudestaan kuin toiset.

Ajattelun hallintaa voisi käyttää metakognition synonyymina. Ihmine pyrkii ajattelunsa ja siitä juontuvan toimintansa ainaiseen hallintaan, kontrolliin, rajoittamiseen. Kiinnostavaa sinällään, että kaikki tämä on rajoittavaa.

Lapsen mieli on avoin ja rajaton. Kahdehdimme sitä ja ehkä syystä. Anarkia on vapaan aikuismielen synonyymi, negatiivinen asia, hallinnan menetys, joskin tietoinen sellainen (?).

Paradoksaalista on se, että kaikki pyrkimyksemme hallintaan on oikeastaan turhaa. Elämä by definition on täysin hallitsematonta. Illuusio vaikutuksestamme siihen on ihmismielen kuvitelma siitä, että hallinta olisi mahdollista. Ei, ei se ole. Tästä jossain bloggauksessa jo puhuinkin, mutta elämänhallinta käsitteenä on valtavan raskas. Ja jostain syystä nykymaailma korostaa sitä, että kaikki pitäisi olla yksilön hallittavissa. Kun sitten kumppani jää auton alle tai tilauskirja katoaa postissa tai auto varastetaan, katoaa yksilöltä "elämänhallinta", minkä saavuttaminen alunperinkään ei ollut mahdollista. Seuraa ahdistus, paniikki ja pakokauhu; syy ja seuraus syntyneet molemmat täysin turhaan.

Elämä on juna täynnä leikkiratteja, joita vääntelemällä kuvittelemme junaa liikuttavamme ja ohjaavamme.

Ihmisolennon olemusta läpileikkaa tietoinen kontrolli. Mutta se kontrolli on opittua. Olemme kulttuurisen evoluution kautta rakentaneet itsellemme uusiutuvan häkin. Jokainen sukupolvi rakentaa siihen lisää kaltereita ja öljyää vanhat. Mielestäni myös ajatus itsekontrollista on outo: voiko mikään oikeastaan kontrolloida itseään, yksi systeemi kontrolloida omaa itseään sisäisesti? Muna munia munan?

Ei, en ole angstissa tätä kirjoittaessani vaan teksti vain kumpuaa siitä, että olen tietoinen, tuskallisen tietoinen, siitä vapaudesta, jonka olen menettänyt kasvamalla ihmiseksi ihmisten yhteisöön :)

...taiteilijan tuskaa.

_____

Outoa on se, että monet ihmiset yrittävät kieltää ajatuksensa. Jos päähäsi putkahtaa ajatus, se on siellä ja sinusta syntynyt. Miksi sitä yrittäisi kieltää? Siitä ei pääse eroon. Se on osa sinua.

Olet niin kauan vankina itsessäsi kuin elät. Ehkä kannattaa käyttää aikaa siihen, että tutustut kaikkiin päässäsi pyöriviin persooniin ja siihen, mitä ne sinulle mutisevat. Jos ne ikävät sulkee sinne peräkammariin, niiden mölinä ja oven paukuttaminen vain haittaa loppujen vuoropuhelua. Mingle and let mingle, kaikkien ajatustesi.

On surullista ajatella, kuinka moni ihminen pyrkii rajoittamaan, kieltämään, torjumaan, kiertämään jne. omia ajatuksiaan. Päässäsi ovat ne ja sinä ja ne ovat sinä. Niiden kanssa täytyy keskustella, get along.

Ei ole kukaan vielä ilman itseään tästä maailmasta lähtenyt. Kai. Joten ihmiset, jospa käyttäisitte loppuelämänne siihen, että kuuntelette itseänne?

____

Jotta en kuulosta asiantunijalta ja saarnaajalta ja kaikkitietävältä, lisätkää itse lauseiden väliin: "mielestäni, ajattelisin näin, ehkä, mahdollisesti, voisi olla, todennäköisesti, sanoisin vaikutelmani perusteella..."

:)

Pari päivää sitten pysäköin autoni paksuun loskakasaan. Tänään yritin sitä sitten irrottaa yhtä paksusta jäästä...

Tunti meni, kunnes olin saanut hakattua renkaat irti ja nyysittyäni hiekoitushiekkaa viereisen taloyhtiön pihalaatikosta.

Ei mennyt edes hermot. Toisinaan ärsyttää olla rauhallinen :)

Alla Ylen uutinen kokonaisuudessaan:

"Suomalaisesta peruskoulusta kaavaillaan formaattituotetta vientiin, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) ideoimat Finnish International Schools -koulut olisivat yhdenmukaisia lukujärjestystä ja rakennuksen väriä myöten.

Lehden mukaan Elinkeinoelämän valtuuskunnassa ideoidaan suomalaisten peruskoulujen viemistä maailman koulutusmarkkinoille. Finnish International Schools -nimellä kulkevat peruskoulut olisivat yhdenmukaisia lukujärjestystä ja rakennuksen väriä myöten.

- Maailmalla on kova kysyntä koulutuksesta ja Suomella on siinä kova maine, perustelee hanketta EVA:n johtaja Risto E. J. Penttilä.

Kouluja pyörittäisi säätiö tai sosiaalinen yritys. Niitä on tarkoitus tarjota aluksi Venäjälle, Kiinaan ja Aasian maihin. Alkuvaiheessa kouluissa opettaisivat suomalaiset englannin kielellä. Myöhemmin myös paikalliset opettajat voisivat työskennellä kouluissa.

Suomen peruskoulutus nousi maailmalla otsikoihin vuonna 2001, kun OECD julkaisi ensimmäisen osaamisvertailunsa. Suomalaiset koululaiset ovat menestyneet hyvin myös sen jälkeen tehdyissä vertailuissa. "

Eli suomalaisesta koulusta, jonka tekee hyväksi opettajien hyvä koulutus ja mahdollisuus tehdä työtään itsenäisesti ja luovasti ajatellaan mahdolliseksi standardoida ja purkittaa?!

Se, mikä suomalaisesta peruskoulusta tekee hyvän, on juurikin vapaus innovaatioon, eikä sitä voida replikoida ja monistaa ja maalata kaikkea samanväriseksi.

Osoittaa valtavaa tietämättömyyttä opetuksesta ja suomalaisesta koulusta. Surullista. Ja samalla osoittaa erittäin mainiosti nykyisen talousajattelun juurtumista Suomeen: kaikki on kaupallistettavissa ja kaupallistettava.

http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/6/63375/1261355922_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e.jpg

...oli ja meni :S

Koko Turku on eilisestä kauniista lumisesta talvipäivästä sulanut paksuisi loskakasoiksi, liukkaiksi teiksi ja muuttunut vesisateen kastelemaksi...

Seuraavaksi pakkaset tähän ja kas, luistelemmekin.

___

Rahatonna. Täytyypä tästä jahka saa maisterin paapperit kätöseen, lähteä perehtymään suomalaiseen työttömän arkeen ja sosiaaliturvaverkostoon. Aloittanen ilmoittautumalla työttömäksi työnhakijaksi ja sitten kävelen kelaan käsi ojossa, että antekkoo rahaa :)

Tosin, teen pientä vakituista duunia josta saa sen verran rahaa, että nollaa työttömän ansiot. Toisin sanoen, sitä ei kannattaisi tehdä, jos pysyn täysin työttömänä kevään. Mutta kun tarkoitukseni on tehdä opesijaisuuksia, niin silloin en mitään tukea saisi kuitenkaan, koska tulot nopeasti menevät yli valtion anteliaisuusrajojen. Näin ollen pieni duunini muuttuukin mukavaksi lisätuloksi.

Olen jotenkin ajatellut, että olisi kiva välttää työttömyyshässäkkä, mutta mennään nyt yhteiskunnan vaatimusten mukaan, jotta byrokratian Skyllan ahnaat vaatimukset tulevat toteutetuiksi...työllistän samalla muutaman virkailijankin :)

___

Hellyys on parasta sydämelle, totesin tuossa aamulla makoillessamme sängyllä paksun talvipeittoni alla.

___

Ostin perunoita. En syö koskaan perunoita. Ne ovat kuitenkin edullisia ja ruokaisia. Mitä perunoista tehdään? Keitetään, paistetaan, Hasselbackaa, laatikkoa...? Toisaalta, tykkään perunoista raakoina. Outoa kuulemma monen mielestä. Syödäänhän porkkanaakin pääasiassa raakana!

___

Tutkimussuunnitelma odottaa tekijäänsä. Aloittaa aloittaminen on tämän päivän ohjelma...:S

Hmm, olen alkanut tutustua niin laaalti ihmisiin tässä syksyn mittaan, ja nimenomaan homopiireihin, ja kirjoitan aika avoimesti asioista, että Ranneliikkeessä varmaan pyörii kävijöitä ja rekisteröityjä käyttäjiä(kin), jotka minut tunnistavat. Yksi uusi tuttavuus ainakin bongasi blogini täältä.

No, who cares! Muistakoot kaikki vain, että vaikka kirjoitankin elämästäni ja aatteistani, on live-mopsi eri mopsi kuin blogi-mopsi.

Eipä vedetä =-merkkiä kahden välille liian hätäisesti :)

Otan (akkamaisen narttu) oikeuden toisinaan esittää ristiriitaisia mielipiteitä ja jopa vaihtaa mielipidettäni, saati olla eri mieltä blogissani ja livenä. Kenen kanssa ja missä ja milloin ja mistä asiasta puhun vaikuttaa. Poliitikkoakin minussa hieman on, joten toisinaan valuu kultaista hunajaa huulilta, tarkoituksetonta virtaa, joka ei tarkoita mitään vaikka siltä ehkä vaikuttaisikin.

___

Jostain syystä tuli tänään (maltillisen!!!) illan kesken todella huono olo. Liekö syynä kirsikkaoluen ja erittäin hedelmäisen omenasiiderin sekoitus, mutta vatsani kääntyi ympäri. Ei voimakkaita kouristuksia, mutta vain todella huono olo :S

Vanhuus?

___

Olen tavannu erittäin ihanan miehen. Ei, tämä ei kuulu kolmen miehen -ongelmaani, vaan kyseessä on puskan takaa tullut miellyttävä yllätys (enkä viittaa Uittamon puskiin...).

Olimme tänään treffien kaltaisella illanvietolla. Muutakin seuraa, mutta eipä tuntunut keneltäkään jäävän huomaamatta kiinnostuksemme toisiimme. Vanhat homot pörräävät ympärillä kannustamassa ;)

Nyt poden hieman huonoa omaatuntoa, sillä tuttavuus olisi tullut luokseni yöksi (ja ehkä vain yöksi), mutta vaivautuneesti tiedustelin, josko hän voisi mennä kotiin nukkumaan. Yhdessä bussia odottelimme ja hänet sinne saatoin. No hard feelings at all - I hope.

Kyse ei ole siitä, ettenkö todellakin olisi halunnut häntä (viereeni, vaikka vain nukkumaankin). Kiemurrellen yritin selittää itseäni ja sitä, että kyse ei ole siitä, etten pitäisi hänestä vaan...

...haluan kokeilla tutustua ihmiseen kunnolla ennen mitään intiimimpää. Minulle oma kotini ja sänkyni ovat todella yksityisiä enkä koe kauhen itselleni sopivaksi tai mukavaksi hypätä sinne hetken mielijohteesta (vaikka toinen tulisi vain yöksi). En oikein tiedä, miksi minulla on huono omatunto, mutta ehkä se johtuu siitä, että todella pidän kaverista enkä halua loukata?

Saanko olla hieman konservatiivinen ja ottaa aikani? Tietysti saan, mutta miksi minulla on sitten vähä sellainen fiilis, että tein jotain väärin? Tähän voisi lakonisesti todeta, että jos kundi tosta ottaa nokkaansa (mitä ei varmasti ota, niin suloinen ja herkkä poika kyseessä), niin eipä hän sitten ehkä oikea olisi ollutkaan :). Ehkä asiasta tekee oudon se, että on ensimmäinen kerta, kun teen sellaisen päätöksen, joka on omalle itselleni hyväksi, mutta saattaa vaarantaa mahdollisen läheisen tuttavuuden (vaikka tiedän kyllä, ettei vaaranna)? Tein päätöksen (ja jostain syystä selitän sitä täällä piiiitkään ja hartaasti) sen takia, että se on hyvä päätös, vaikka siihen riski sisältyykin. Ehkä joukossa on myös sitä, että olen valittanut seksittömyydestä ja kokeilunhalusta, ja sitten kuitenkin käännytän ovelta. Asiaan vaikuttaa kyllä se, että yhden yön kokeilin ja kivaa oli ja sillee, mutta ei oikeen mun juttu. Tarttee olla tunnesidettä, että tunnen oloni mukavaksi tai että edes oikeastaan nautin touhuamisesta. Nothing wrong in that.

Jotenkin, niin kyyniseltä kuin tämä kuulostaakin, on mukana myös tarve olla varma siitä, ettei tee mitään vain mukautuakseen toiseen liikaa. Edellinen parisuhteeni kaatui siihen, että elin liikaa toisen mukaan. Ehkäpä päätöksessä laittaa toinen menemään kotiin ja sopia, että nähdään pian uudestaan, oli mukana tarvetta osoittaa itselleni itsenäisyyttäni ja kykyä tehdä päätöksiä, joilla (voi) olla myös negatiiviset vaikutukset. Toistan itseäni, pahoittelen, mutta bloggaus on samalla tämän uuden tilanteen purkamista, reflektointia.

Tunsin itseni halutuksi tänään. Mutta se tunne ei ollut sitä, että toinen haluaisi minusta seksiä, vaan tunne oli sitä, että toinen halusi minut kokonaan, halusi tutustua minuun, jaksoi nähdä vaivan tökkiä hiljaista mopsia puhumaan. Sain olla oma itseni.

Tiedustelu yöpaikasta oli rauhallinen, katseilla kainosti vihjaileva, hentoja kosketuksia, kaunista ja herkkää eikä mitenkään tökerön suoraa. Aitoa. Mopsi laittoi silti menemään kotio, vaivautuneesti ja ihmetellen tosin, halauksen kera tietysti :)

Lähetin hänelle perään yksinkertaisen tekstiviestin, johon vihdoin sain sanottua sen yksinkertaisen asian, jota mutisten hain bussia odotellessamme, että haluan aloittaa uuden ystävyyden rauhallisesti ja hiljalleen.

___

Mitä tulee miehiin, ihastun harvoin, mutta kauneutta kyllä katselen. Tämän sanon siksi, että edellinen ihastukseni ei ole reagoinut minuun mitenkään ja haluan vaimentaa tuttavani, jotka huokailevat ruutujensa toisella puolella, että "taas se ihastuu johonkin"...

...ja vaikka ihastuisinkin ihmisiin, niin eikö se ole vain hyvä?!