To end to begin again,
To step away to be close,
To go far to see near,
To hurt to heal,
To cry so one can laugh,
To remember to forget,
To destroy to build new,
All things on the other ends
And things we must do to renew.

To end to begin again,
To step away to be close,
To go far to see near,
To hurt to heal,
To cry so one can laugh,
To remember to forget,
To destroy to build new,
All things on the other ends
And things we must do to renew.
Se on täällä taas!
Vietänpä sen siis simpsonien parissa :9
Tein pienen mokan. Mitätön suorastaan ja on helposti korjattavissa.
Silti poltin käämini totaalisesti. Inhoan virheitä(ni)!
Miten tämä nyt mahtoikaan mennä niin ihon alle?! Olen hieman ailahtelevainen, mutta jotenkin oppinut olemaan erehtyväinen ihminen.
Nyt meni hermo ja todella pienestä asiasta. Näytän epäpätevältä muiden silmissä mokani takia, se tässä kai riepoo. Eikä kukaan varmaan edes asiaa noteeraa sen suuremmin. Paitsi minä tietysti, joka ruoskii itseään päivän pari täysin turhasta asiasta :S
kuuuuma, piiiiitkä suihku...
iholla valuva vesi...
rentoutuminen...
paljon parempaa kuin huono seksi...
...mikä toisaalta ei olisi?
Joulu, syntymypäivät sun muut ovat vain päiviä siinä missä mikä tahansa päivä on.
Mikä joulusta sitten tekee joulun, mikä jouluaatosta tekee aaton sen sijaan, että se olisi tavallinen torstai?
Tälle päivälle on kulttuurisesti ladattu kauhea panos tavaraa. Miksi joihinkin päiviin ladataan niin paljon sisältöä ja suurin osa vain valuu ohi normaalina "arkena"?
Miksi ihmiset stressaavat valtavasti joulusta? Suurin paine ei ole lahjat tai ruoat vaan sosiaalinen onnistuminen. Se, että joulu menee sosiaalisesti hyvin. Eikö?
Sosiaalisesti joulu on raskasta aikaa. Niin niille, jotka ovat suvun tai ystävien parissa kuin myös niille, jotka ovat yksin. Itse olen omasta valinnastani yksin tämän joulun. En koe mitään joulumieltä, mutta en kyllä joulustressiäkään. Ei niin, että joulumieli edes olisi mikään itseisarvo elämässäni.
Kristillinen juhlakin vielä.
Minua oudoksuttavat ihmiset, jotka juoksevat hiki päällä, vanne kireällä sydänkohtauksen partaalla etsimässä lahjoja muiden samanlaisten ihmisraunioiden keskellä viimeisinä päivinä ennen torstaita, tai siis ennen jouluaattoa.
"Onneksi vielä ehtii kauppaan" totesi juuri juontaja televisiossa. "Mitähän o s t a i s i n hänelle lahjaksi?" Inhoan lausetta. Oli lahja mitä varten vain, ostaa-verbi liitetään siihen melkein automaattisesti.
Miksi aina pitää ostaa jotain? Itse olen kyllästynyt ostamaan asioita. Mieluummin teen itse jotain. Tai jos jotain ostankin, tuunaan sitä vähän tai sitten ostan jotain erityistä, mitä ei esimerkiksi henkilö itse pysty hankkimaan.
Inhoan vain kaupallisuutta. Aelae voi nauraa rauhassa. Valehan tuokin on kyllä, rakastan kaupallisuutta, mutta haluaisin inhota sitä ja pidän ei-kaupallisista asioista kyllä...
...kai.
Sosiaalisesti koen huonoa omaatuntoa siitä, että aion istua alas, sytyttää pari kynttilää ja viettää jouluaaton tutkimussuunnitelman parissa. Saan myös vastailla kysymyksiin: "miksi yksin olet?". Koska näin valitsen.
25 vuotta olen sukujouluja viettänyt. Tämän vietän yksin. Omasta päätöksestä.
Haluaisin yhden pienen mustan joulukuusen, johon voisin ripustaa hienon brittiläisen mustan pallon, jossa lukee "I Hate Christmas".
Rakastan antikliimakseja. Mielestäni joulu on monessa mielessä täynnä sellaisia. Odotetaan ruokaa ja sitten syödään liikaa ja kärsitään. Odotetaan lahjoja ja sitten revitään ne auki ja lopulta on vain kasa uutta tavaraa. Odotetaan perheen tapaamista ja homma menee kuitenkin samoja latuja kuin aina ennenkin. Valtava stressi ja väsymys ovat ennen ja jälkeen joulua.
Kadunko jouluttomuutta? En.
...toisaalta menen perjantaina tapaamaan sukua jouluruokailun merkeissä. Päivä vain on eri, ei aatto. Vietänkö siis joulua? No kai sitten, kun on joulupäivä. Kuvasta vain puuttuvat pukki lapsien iloksi ja merkityksettömät rituaalit. Ja onneksi myös suvun naisten joululauluilu. Yksi oikea nuotti koko sikermän joukossa odottaa vielä tuloansa :)
Ihmiset, joilla ei ole elämää, olen Suxsesissa lauantaina mitä todennäköisemmin. Pitää huolehtia yhdistyksen yksinäisille ihmisille ohjelmaa. Tervetuloa myös kaikki muut :)
Hyvää joulua kaikille, jotka sitä haluavat viettää :)
Tiisti. Kotiinpaluupäivä.
Aikainen herätys ja kas, aurinkokin vähän paistaa. Ehkäpä tänään kulkevat myös koneet niin maassa kuin ilmassakin.
Olimme kentällä hyvissä ajoin. Osoittautui hyväksi vedoksi, sillä ystäväni oli pakannut 10 kg liikaa tavaraa. Halpalentoyhtiöille se olisi kultakaivos nuo ylimääräiset kilot muuttaa rahaksi. Laukut vaan sitten auki ja vähän siirtelyä meikäläisen alimitoitettuun ruumatavaraan ja kas, eihän käsimatkatavaroilla ko. yhtiöllä ole muuta rajoitusta, kuin että itse nostat hyllylle. Järjestelyn jälkeen vain sitten odottelemaan.
Check in meni fine (ylimääräisistä käsimatkatavaroista huolimatta). Kahvia (iso creme brulee -latte, namnam). Lounas.
Ja kas, lento myöhässä. Lopulta kolme tuntia.
Odottelua ahkerasti. Ensin boardin siirtyy. Sitten se siirtyy vähän lisää. Lopulta tauluun teksti "please wait" (mitä vittua tuokin sitten tarkoittaa?). Puoli tuntia kun odoteltu ja tuijotettu ruutua "please wait" kuin Euroviisujen tuloksia, saamme tietää oikean portin. Vaivainen 15 minuutin reipas kävely terminaalin toiseen päähän ja kas, olemme sangen kivuttomasti boarding-jonossa.
Lento Suomeen pyörtymispisteessä, kun ei ole syönyt kuin päivällä vähän toastia. Kaveri nukkuu tuplavalium-annoksessaan, kun erehdyin lentopelkoiselle vähän heittämään huulta putoavista koneista. Minä lähinnä tylsistyin.
Matkalaukkuja sai Suomessa odottaa 30 minuuttia. Liekö Finavian pojat pitämässä vähän hidastuslakkoilua...
Mutta 14 tunnin matkan jälkeen, vitun väsyneenä ja päänsärkyisenä ja tavarat kasassa eteisen lattialla kirjoittelen tässä Britain-sarjan viimeistä osaa.
Lontoo jäi näkemättä lentokenttiä lukuunottamatta. Sinne teen uuden matkan kunnolla joskus toiste. Sitä ennen tosin Tukholma ja Tallinna. Ja kunnon rantaryyppylomallekin päätimme lähteä. Sitten joskus kun on rahaa...eli joskus sitten todella..joskus...sitten joskus :D
Nyt menen köyhänä, mastercardille sopivaa vittuilureklamaatioviestiä miettivänä (eilen eikä tänään ei kortti toiminut, mutta tietty on vain kansainvälinen firma ja kortti, ei voikaan olettaa, että toimisi kansainvälisesti...liekö luottopulju vai Nordea, en tiedä, molemmat saavat mopsilta kunnon reklamaatiopostia...) iltapesun ja -palan jälkeen omiin lakanoihin nukkumaan.
...ensin tarkistan tosin, että vodkapullo säilyi matkasta ehjänä :P
Jep jep, että silleen.
Aikainen herätys, suihkut, hiukset kuntoon, aamupalat, loskasateessa rautatieasemalle.
"Due to bad weather....delays are possible....blaalbaa"
Ok, going to London or not? Jos menee (koska ikinä juna sitten ehkä lähtisikin, jos lähtisi), niin ei välttämättä enää illalla pääse takaisin Guildfordiin säästä riippuen.
Go Britain...räntäsade oikeasti katkaisee liikenteen sadoiltatuhansilta ihmisiltä :S
Suomessa tämä ilma ei aiheuttaisi edes hidastumista pendolinoilta, mutta täällä...aiai, on se hankalaa enkä käsitä, miten rautateillänsä rikastunut teollisuusmaa ei kykene operoimaan pienessä räntäsateessa?! Luulisi olevan yhteiskunnallisestikin halvempaa hommata toimiva raidejärjestelmä kuin seisottaa ihmisiä ja tavaraa päivätolkulla :S
Päätimme siis viettää päivän jossain muualla kuin loskaisessa ja ruuhkaisessa Lontoossa ja kiertelimme Guildfordia. Ystävänikin löysi monta uutta putiikkia, joissa ei syksyn vaihtonsa aikana ole käynyt. Tutustuimmepa paikalliseen museoonkin ja räpsimme vähän turistivalokuvia pelleillen, omaksi iloksemme ja paikallisten ihmetykseksi.
Mukava kahvihetki, pubissa ahkeraa maailmanparantamista ja shoppailua ilman miiiiitäään kiirettä tai stressiä.
Oli oikeastaan erittäin mukava päivä. Törsäsin itsellenikin kivan sähkönsinisen neuletakin, jollaista olen metsästänyt Suomesta. Muutenkin täällä on paljon enemmän kohtuuhintaisia miestenvaateliikkeitä, joissa on erilaisia ja ennen kaikkea värikkäämpiä vaatteita kuin suomalaisissa kaupoissa (jos ei henkkamaukkaa lasketa...en vain viitsi sieltä ostaa mitään, koska samanlaisia on sitten joka paikassa vastassa).
Briteissä on kyllä mukavia kauniisti laitettuja pikkupuoteja ja muutenkin monia pikkusieviä juttuja, joita suomesta ei löydy. Yksi mistä pidän paljon, ovat laadukkaat lelut. Toki samaa muovikrääsääkin on saatavilla, mutta leluliikkeet myyvät paljon umpipuisia ja kivoja leluja, jotka oikeasti kestävät käyttöä "isältä pojalle". Plussaa tästä! Kahvilatkin tarjoavat, ylläripylläri, paljon parempaa valikoimaa hyviä kahveja ja kohtuuhintaankin vielä (lue=halvempaa kuin suomessa). Ihmisetkin ovat kohteliaampia :)
Huominen onkin jännitysnäytelmää sitten: lähteekö täältä juna asemalta ja lentääkö lento, jos on ajoissa, kentältä mihinkään.
...ja taas muuten tänään ei kumpikaan masteri toiminut...palautekirjelmä tulee olemaan vittumainen...maksan rahaa luottokortista, joka on kansainvälinen ihan sen takia, että se toimisi ulkomailla! ei käy tämä, vaadin anteeksipyyntöä ja kysyn miten he aikovat asian minulle hyvittää! prkl...
No, sitä odotellessa, korkkaamme punaviinin, kokkailemme viimeiset sapuskat jääkaapista avantgardemaiseksi kokonaisuudeksi ja poistamme karvat kaverin sääristä :)
...gays and their women ;)
Sunnuntai.
Onpas tylsää :D
Suurin osa paikoista menee kiinni ajoissa. Päivä koostunee piiitkästä aamusta, aamupalasta, reippailusta raikkaan aurinkoisessa säässä ruokakauppaan, pakkailusta, datailusta, lounaasta ja ilta onkin sitten auki.
Huomenna aikainen aamulähtö raikkaaseen Lontoon ilmanalaan.
Ruokittiin me sorsaa, joka taiteili jääpeitteellä...
...ei tätä jännittävää lomailua kestä ;)
"Finland is not a member of the European Union". Näin kertoi ystäväni hänelle sanotun alkusyksystä yliopiston toimistossa. Jepjep, että nousee tässä tämä suomalaisen peruskoulun arvostus silmissä ja nousua vahvistaa tavallisen kansan seuraaminen kaduilla ja pubeissa. Ei kauhean yleissivistynyttä ole :S
Perjantai menikin sitten kaverin viimeistellessä opintojaan. Pääsin tutustumaan Surreyn yliopiston ää-rim-mäi-sen sekavaan kampusalueeseen. Kuka hemmetti rakentaa miljoonasta rakennuksesta sekaisen sokkelon, jossa talot on nimetty AAA, AAB, ABB jne.?
Outoja nämä britit niin kamalan monessa asiassa. Miten ikinä onnistuivat hallitsemaan 25 % maailman pinta-alasta en käsitä...
Kirjastossa muiden valmistellessa mute courtiaan minä perehdyin tieteelliseen julkaisuun, jossa pohdittiin vakavaa matemaattista ongelmaa: miten pystyisi laatimaan kaavan, jolla pystyy laskemaan kuka saa eniten pitsaa, jos pyöreä pitsa leikataan eri määrällä leikkauksia, mutta ei kuitenkaan keskipisteen kautta (jos keskipisteen läpi leikkaa, on laskutoimitus helppo, koska vastakkaiset palat tietysti ovat aina symmetrisiä...).
Perehdyin myös uusimpiin julkaisuihin Euroopan unionin politiikasta ja koirien ja kissojen älykkyyteen suhteessa toisiinsa. Ja meinasin nukahtaakin jossain välissä :)
Lounasta hieman hienommassa opiskelijaravintolassa kuin Suomesta löytyy. Yliopisto tosin onkin sitten maksullinen, joten kaiketi opiskelijatkin edustavat hieman bättre folkia. Lohi cuscuspedillä oli mainio viiden punnan lounas tosin :9
Mute court oli kiinnostavaa seurattavaa. Opiskelijaryhmä oli jaettu tuomareihin, puolesta ja vastaan argumentoiviin ryhmiin. Aiheena Kosovon itsenäistymisen laillisuus. Toiset edustivat Serbiaa ja toiset Kosovoa. Päätuomarin toimi opettaja. Kaverin tiimi voitti, kosovolaiset eivät ole laillisesti itsenäistyneet :)
...vastapuoli otti jossain vaiheessa esimerkikseen Ahvenanmaan ja väitti sen a) olevan itsenäinen ja b) että ahvenanmaalaisia sorrettiin aikanaan ja tästä syystä he saivat vähemmistönä itsenäisyyden. Yllättäen suomivahvistukset pienen naurahduksen kera huomauttivat, että juu ei ole a) itsenäinen eikä b) ole sorrettuja (päinvastoin voisi sanoa :P).
Tesco, halpaa viiniä, kana-ateria kämpillä ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Tylsää vähän, koska perjantai on viimeinen virallinen päivä syyslukukautta. Olen siis tutustunut uusiin ihmisiin lähinnä toivottamalla heille hyvää joulua, sillä he ovat kaikki jo lentämässä koteihinsa.
Ruotsalaiset (uljaita, pitkiä, kauniita, varakkaita blondityttöjä, jotka ovat vielä hemmetin älykkäitäkin :) ovat tähän mennessä olleet mukavimpia, vaikka yleensäkin mukavan sosiaalista porukkaa :)
Täytyy sanoa, vaikka matkan jälkeen varmaan täytyykin tehdä summa summarum suomi vs. britannia -listaa, että kyllä meillä Suomessa on kuitenkin perusbrittiin verrattuna kauniita ja komeita miehiä :9
Pieni downer oli loppuilta. Jostain syystä emme päässeet sisään kahteen yökerhoon, joissa ystäväni ovat kyllä aiemmin aikaansa viettäneet. Syy: heille kelpaa vain passi ja Brittannian ajokortti. Eu-ajokortti ei kelpaa. Aika rankkaa syrjintää ja sangen perusteetontakin. Väittivät ovella poliisin määritelleen asian näin; kadulla olleet poliisit kiistivät tämän. Sangen outoa kyllä, mutta jos siisti asiallisesti käyttäytyvä asiakaskunta kelpaa, pitäköön punaniska-asiakkaansa sitten :D
Siirryimme ystäväni kanssa taksiin muiden jatkaessa kolmanteen kohteeseen. Olemme vanhoja.
Tänäään, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta ja kevyen lumipeitteen peittäen maisemia, lähdemme katsastamaan Guilfordin keskustaa.
...miten on mahdollista, että maassa, jossa lunta sataa joka vuosi, koko hemmetin yhteiskunta pysähtyy lentokenttiä myöden, jos lunta tulee yli 5 cm?! Käsittämätöntä, mutta näin vain on. Suomelle taas pisteitä tästä(kin). Ja britti myös sekoavat aina kun lunta taivaalta tulee. Starbucksin pojat rakentelivat parin sentin märästä sulavasta lumesta epätoivoisesti lumiukkoa. Suomalaiset kävivät antamassa kommenttinsa yrityksestä...
Aah, korttinikin toimii, luojan kiitos. Nyt vain täytyy tottua siihen, että mitä isompi kolikko, sen arvottomampi se on :S
Thursday in Guilford.
Päivä meni rattoisasti toipuessa univelasta ja seuraten kaverini opiskelua. Luin yhdistyskirjan loppuun. Nukuin päikkärit. Söimme. Ilta pubissa halailemassa tuntemattomia ihmisiä.
Kaikki katoavat jouluksi koteihinsa ympäri Eurooppaa.
Tänään sitten tästä yliopistolle. Jostain perverssistä syystä minua kiinnostaa Surreyn yliopiston kirjasto, jonne ajattelin mennä pyörimään kunnes ystäväni saa porukkansa kanssa tehtyä työnsä.
Lounaan jälkeen meinaan mennä katselemaan heidän viimeistä pakollista työtään tälle lukukaudelle: A Mute Court. Leikkioikeudenkäynti, jossa puidaan...ööö...jotain Serbiaan ja itsenäistymishässäkkään liittyvää laillisuutta tms. Kiinnostavalta se kuulosti :)
Illalla bileet! Juurikin koska kaikki katoavat maailmalle ja osa ei palaa takaisin.
Sosiaalisuus hattu päähän. Siideri pari alle, jotta puhe luistaa paremmin.
Brittien käsitys puhtaudesta ei ihan ole samalla tasolla suomalaisen käsityksen kanssa, eikä varsinkaan minun käsitykseni kanssa. Ehkä kaikki on vain vanhaa...
Lunta täälläkin maassa. Kaupunki kuulemma suljetaan yliopistoa myöden, jos lunta tulee yli 5 cm. Hieman käsittämätöntä.
Näin aamupöhnässä en tämän parempaa ulosantia saa aikaan. La-ma siirrytään lomailuvaiheeseen eli Shoppailua, kiertelyä, ehkä musikaaliakin (homo requested) ja yleistä fiilistelyä :)
Nyt aamupalaa...tai pikainen kahvi Starbucksista - kädenojennus kaupallisuudelle :P