Uusi tuttavuus...

Hmm, olen alkanut tutustua niin laaalti ihmisiin tässä syksyn mittaan, ja nimenomaan homopiireihin, ja kirjoitan aika avoimesti asioista, että Ranneliikkeessä varmaan pyörii kävijöitä ja rekisteröityjä käyttäjiä(kin), jotka minut tunnistavat. Yksi uusi tuttavuus ainakin bongasi blogini täältä.

No, who cares! Muistakoot kaikki vain, että vaikka kirjoitankin elämästäni ja aatteistani, on live-mopsi eri mopsi kuin blogi-mopsi.

Eipä vedetä =-merkkiä kahden välille liian hätäisesti :)

Otan (akkamaisen narttu) oikeuden toisinaan esittää ristiriitaisia mielipiteitä ja jopa vaihtaa mielipidettäni, saati olla eri mieltä blogissani ja livenä. Kenen kanssa ja missä ja milloin ja mistä asiasta puhun vaikuttaa. Poliitikkoakin minussa hieman on, joten toisinaan valuu kultaista hunajaa huulilta, tarkoituksetonta virtaa, joka ei tarkoita mitään vaikka siltä ehkä vaikuttaisikin.

___

Jostain syystä tuli tänään (maltillisen!!!) illan kesken todella huono olo. Liekö syynä kirsikkaoluen ja erittäin hedelmäisen omenasiiderin sekoitus, mutta vatsani kääntyi ympäri. Ei voimakkaita kouristuksia, mutta vain todella huono olo :S

Vanhuus?

___

Olen tavannu erittäin ihanan miehen. Ei, tämä ei kuulu kolmen miehen -ongelmaani, vaan kyseessä on puskan takaa tullut miellyttävä yllätys (enkä viittaa Uittamon puskiin...).

Olimme tänään treffien kaltaisella illanvietolla. Muutakin seuraa, mutta eipä tuntunut keneltäkään jäävän huomaamatta kiinnostuksemme toisiimme. Vanhat homot pörräävät ympärillä kannustamassa ;)

Nyt poden hieman huonoa omaatuntoa, sillä tuttavuus olisi tullut luokseni yöksi (ja ehkä vain yöksi), mutta vaivautuneesti tiedustelin, josko hän voisi mennä kotiin nukkumaan. Yhdessä bussia odottelimme ja hänet sinne saatoin. No hard feelings at all - I hope.

Kyse ei ole siitä, ettenkö todellakin olisi halunnut häntä (viereeni, vaikka vain nukkumaankin). Kiemurrellen yritin selittää itseäni ja sitä, että kyse ei ole siitä, etten pitäisi hänestä vaan...

...haluan kokeilla tutustua ihmiseen kunnolla ennen mitään intiimimpää. Minulle oma kotini ja sänkyni ovat todella yksityisiä enkä koe kauhen itselleni sopivaksi tai mukavaksi hypätä sinne hetken mielijohteesta (vaikka toinen tulisi vain yöksi). En oikein tiedä, miksi minulla on huono omatunto, mutta ehkä se johtuu siitä, että todella pidän kaverista enkä halua loukata?

Saanko olla hieman konservatiivinen ja ottaa aikani? Tietysti saan, mutta miksi minulla on sitten vähä sellainen fiilis, että tein jotain väärin? Tähän voisi lakonisesti todeta, että jos kundi tosta ottaa nokkaansa (mitä ei varmasti ota, niin suloinen ja herkkä poika kyseessä), niin eipä hän sitten ehkä oikea olisi ollutkaan :). Ehkä asiasta tekee oudon se, että on ensimmäinen kerta, kun teen sellaisen päätöksen, joka on omalle itselleni hyväksi, mutta saattaa vaarantaa mahdollisen läheisen tuttavuuden (vaikka tiedän kyllä, ettei vaaranna)? Tein päätöksen (ja jostain syystä selitän sitä täällä piiiitkään ja hartaasti) sen takia, että se on hyvä päätös, vaikka siihen riski sisältyykin. Ehkä joukossa on myös sitä, että olen valittanut seksittömyydestä ja kokeilunhalusta, ja sitten kuitenkin käännytän ovelta. Asiaan vaikuttaa kyllä se, että yhden yön kokeilin ja kivaa oli ja sillee, mutta ei oikeen mun juttu. Tarttee olla tunnesidettä, että tunnen oloni mukavaksi tai että edes oikeastaan nautin touhuamisesta. Nothing wrong in that.

Jotenkin, niin kyyniseltä kuin tämä kuulostaakin, on mukana myös tarve olla varma siitä, ettei tee mitään vain mukautuakseen toiseen liikaa. Edellinen parisuhteeni kaatui siihen, että elin liikaa toisen mukaan. Ehkäpä päätöksessä laittaa toinen menemään kotiin ja sopia, että nähdään pian uudestaan, oli mukana tarvetta osoittaa itselleni itsenäisyyttäni ja kykyä tehdä päätöksiä, joilla (voi) olla myös negatiiviset vaikutukset. Toistan itseäni, pahoittelen, mutta bloggaus on samalla tämän uuden tilanteen purkamista, reflektointia.

Tunsin itseni halutuksi tänään. Mutta se tunne ei ollut sitä, että toinen haluaisi minusta seksiä, vaan tunne oli sitä, että toinen halusi minut kokonaan, halusi tutustua minuun, jaksoi nähdä vaivan tökkiä hiljaista mopsia puhumaan. Sain olla oma itseni.

Tiedustelu yöpaikasta oli rauhallinen, katseilla kainosti vihjaileva, hentoja kosketuksia, kaunista ja herkkää eikä mitenkään tökerön suoraa. Aitoa. Mopsi laittoi silti menemään kotio, vaivautuneesti ja ihmetellen tosin, halauksen kera tietysti :)

Lähetin hänelle perään yksinkertaisen tekstiviestin, johon vihdoin sain sanottua sen yksinkertaisen asian, jota mutisten hain bussia odotellessamme, että haluan aloittaa uuden ystävyyden rauhallisesti ja hiljalleen.

___

Mitä tulee miehiin, ihastun harvoin, mutta kauneutta kyllä katselen. Tämän sanon siksi, että edellinen ihastukseni ei ole reagoinut minuun mitenkään ja haluan vaimentaa tuttavani, jotka huokailevat ruutujensa toisella puolella, että "taas se ihastuu johonkin"...

...ja vaikka ihastuisinkin ihmisiin, niin eikö se ole vain hyvä?!