Vaikeaa, vaikeaa

Mopsi on luotsaamassa ekaluokkalaisia viikon. Voi jestas, on vaikeeta opettaminenkin.

Olen ollut pääasiassa vanhemmilla oppilailla opettamassa. Tiedän kyllä, että ekat vaativat ihan erilaista ajattelua (sillä eiväthän ekat edes osaa olla koulussa, lukea, tunne kelloa, ymmärrä mistään mitään, ovat impulsiivisia jne. = lapsia siis), kuin vanhemmat oppilaat vaativat.

Kestää hetken kääntää aivot ekaluokka-asentoon. Mistään eivät oppilaat osaa itse ottaa vastuuta, eivät muista. Keskittymiskyky ja muisti ovat tasan kahden sekunnin mittaiset.

Toisaalta hyvänä puolena on pieni ryhmä, sinällään kiltit lapset (joilla vain on energiaa iiiihan liikaa...) ja kaikesta hölmöstä ne saa innostumaankin. Harmi vain, että olen itse sen verran syvälle istutetulla rautakangella varustettu, että siihen hölmöön ei riitä paukkuja. Ehkä open pitisi vähän rentoutua ja löytää sisäinen lapsensa?

Toisaalta, jos ekalla tarpeeksi kauan on, oppii ainakin motivoimaan oppilaita. Ekoille kun motivaatioksi ei riitä "opettaja käskee". Täytyy olla toiminnallista ja monipuolista, jotta 7-vee jaksaa keskittyä. Istuminen on myrkkyä, vaikka toki sitäkin pitää opetella. Oppimista tapahtuu mopsilla joo...

Mutta onhan se kiva toki vähän haastaa itseään :)