Läksyjä

Koulun tehtävä on huolehtia, että läksyt on tehty, ovat todenneet parikin eri huoltajaa.

Niin no, kyllä, minun tehtäväni on katsoa, että antamani tehtävänannot toteutuvat. Mutta en kyllä näe asiaa niin, että jos läksyt eivät ole tehty, ne annetaan uudestaan kotitehtäväksi ja ovat silti seuraavanakin päivänä tekemättä, että jäisin niitä sitten koulun jälkeen oppilaan läksyjentekoa valvomaan.

KOTItehtävät tehdään KOTONA. 25 oppilaan ryhmässä on joka päivä jollain kotitehtävät tekemättä. Jos alan koulun jälkeen istua 15 minuuttia joka päivä vartioimassa tekemättömiä tehtäviä, on se 6h/kk, eli yksi täysi koulupäivä. Tekisitkö sinä ilmaisen päivän töitä kuukaudessa?

Hauskaa on, että kun kotiin ilmoittaa läksyistä, ovat vastaukset luokkaa:

-"Kysyn joka päivä töiden jälkeen onko läksyt tehty. Sanovat että on tehty! Koulun tehtävä on huolehtia että läksyt tulee tehdyiksi! Enkä edes aina tiedä mitä läksyksi on tullut!"

Oppilaat merkitsevät läksyt. Katso, älä kysy. Olen antanut läksyvihot ja käsken sinne merkitä läksyt. Katson, että tulevat merkityiksi. Jos on tekemättä, läksyt tehdään uudestaan kotona.

Sitten kun läksyjä kertyy, vinetään, että on oppilailla liikaa läksyjä.

Tässä on muutama taso, joilla voitaisiin huoltajien osallisuutta läksyihin kuvata:

-Huoltaja ei ole missään tekemisissä lapsensa läksyjen kanssa
-Huoltaja tarkistaa, onko jotain tehty
-Huoltaja tarkistaa onko kaikki tehty
-Huoltaja tarkistaa onko kaikki tehty ja ovatko ne oikein, ja vaatii korjaamaan
-Huoltaja on tarvittaessa apuna läksyjen teossa
-Huoltaja on koko läksyjenteon ajan läsnä, ohjaa ja neuvoo

Jos lapsi on keskimäärin 5 h päivässä koulussa eikä kukaan tarkista läksyjä, on lapsi totaalisen eri asemassa kuin sellainen, joka on 5 h koulussa ja sitten kertaa asioita aikuisen seurassa vielä 1 h päivittäin. Opetusta ja tehokasta ohjausta on tunti enemmän, ja vielä yksilöllisenä se yksi tunti on tehokkaampi kuin tunti koulussa.

Edes jokin kontrolli läksyistä, saati sitten että niiden oikeellisuuskin vielä tarkistettaisiin tai jopa niitä lapsen kanssa tehtäisiin, on hyvästä.

Mutta harva tuntuu tajuavan, että alakoululaiset ovat vielä lapsia ja tarvitsevat paljon apua. Itseäni ainakin hengästyttäisi, jos saman päivän aikana tulee veden kiertokulku, uusia geometrian asioita, kieliopista partikkelit ja konjunktiot sekä vielä musiikista vähän nokkahuilua. Eivät taida aikuiset tajuta millaisessa oppimisähkyssä aivot ovat ja kuinka montaa osa-aluetta niistä kuritetaan samaan aikaan.

Mukana on tietysti vielä sosiaaliset aspektit, kiusaamiset, ystävyyssuhteet jne.

Se tunti kotiapua saattaa olla erona joidenkin kohdalla siinä, tuleeko lapsesta syrjätynyt nuori vai Nasan insinööri. Monilla kun on samat lahjat, mutta eri tuki ja ohjaus niiden kehittämisessä.

Ja sitten opettajana kärsin, kun en pysty oppilaita yksilöinä huomioimaan enkä joka päivä edes jokaisen kanssa keskustelemaan, mutta samalla näen kun jotkut valuvat alaspäin kun pitäisi kiivetä ylös.

Vanhemmat hoi, huolehtikaapa vähän lapsistanne ja heidän oppimisestaan. Kasvattaminenkaan ei ole pahitteeksi. Lapset eivät mene rikki, jos joskus sanoo EI ja perustelee sen niinkin epärakentavasti kuin "siksi että minä sanon, piste!"