Mökkeilein isäni luona. Ovat itse menneet, no, varsinaiselle mökille. Kyllä köyhälle kaupunkilaiselle mökistä menee viileä tiilitalo saunalla varustettuna.
Aloittelin tuolla kantapäänkauttaoppijan puutyöprojektia. Tekaisen itselleni pienen ja yksinkertaisen (no niin, no...) sohvapöydän.
Ongelmia on ollut ja paljon. Ensinnäkin tyhmänä tietämättömänä valitsin kuusiliimalevyn. Se kuulemma valuttaa pihkaa vielä 50 vuodenkin päästä. Enkä hätäisenä tietysti ehdi odotella sen kuivumistakaan, joten salmiakiksi saattaa pöytä muuttua vielä puun kuivuessa.
Poratappien paikat menivät ihan nätisti kohdalleen, mutta sen verran paksua levyä (28 mm) on, että tapitkin ovat isoja. No isolla terällä lohkesi pieniä paloja irti. Liimaa väliin.
Ensimmäinen liitos olikin sitten päin persettä. Toki tukeva ja millilleen jopa suorassa, mutta tapit olivat hiukan nihkeitä sopimaan 10 mm reikiin. Outoa sillä tapit olivat kyllä kanssa 10 mm ja saman kokoinen reikä niille käsittääkseni pitäisi tehdäkin.
Hoidin nihkeän liitoksen lekalla. Ei ehkä ensimmäinen kalusterakentamisen työkalu, mutta perkele kyllä upposi, kun 15 minuuttia paukuttelin menemään.
Haluaako joku tulla kokeilemaan, saako liitosta irti :P
...ei tyylikkäästi ja ammattitaitoisesti tehty, mutta ehkä luovuutta osoittaen.
Pintakäsittelykin varmaan olisi voinut tehdä oksalakasta ja pohjamaalista lähtien. Toki nerona perehdyn asiaan vasta maalattuani ekan kerroksen. Katsotaan mitä tulee, kun annan kuivua, hion ja maalaan vielä kerran pari uudestaan.
Liekö koskaan kiiltävän valkoinen ilman pohjamaalia...
Mutta pöytä onkin yksinkertaisuudessaan hyvä oppikohde: poratappiliitkosen tekeminen, mittaaminen, hionta ja höyläys, pintakäsittelyä, koneiden käyttöä jne.
Ymmärrän isääni ja sitä, miksi hän viihtyy verstaassaan. Onhan tekeminen terapeuttista ja siitä syntyy jotakin konkreettista - ainakin jos osaa tehdä :D
Neulominen kun ei oikein sitten lähtenyt käyntiin, niin ehkä sitten puutyöt. Niihin on ainakin isä opettajana (20 vuotta jo odottanutkin, milloin kiinnostun - tähän mennessä aina kun olisi pitänyt mennä katsomaan miten ne ketjut öljytään, olen seissyt vieressä unelmoiden kukkapuska kädessä...noin kuvainnollisesti).
Ehkä pöytäsestä eksyy kuva tännekin, jahka se valmistuu :)
