"Iskit sitten siihen!"

Hermostumisen jälkeen olen ottanut ärsyttävän rauhallisen ja pitkäpinnaisen asennoitumisen. Sellaisen kärsivällisyyden perikuvan. Toimii kasvatuksessa paremmin, kun oppilas ei voi ohittaa opettajan sanomista sen takia, että opettaja huutaisi.

"mitä ooksää vielä ensviikonki?!". Näitä kuulee, mutta tähän ehkä syynä mun matematiikan orjaleirini. Pari viikkoa enää koulua ja mä meinaan pitää vielä kertauskokeenkin kutosen asioista. Periaatteeni muutenkin on tekemisen suhteen se, että annan kasan hommia ja niitä voi tehdä koulussa, mutta ne on tiettyyn päivään mennessä tehtävä. Vähän Freinet-koulutyyliin, jossa annetaan viikoksi tehtäviä ja lapset saavat itse ajankäyttöään kontrolloida. Mulla lähinnä ajatuksena, että voit vaikka seisoa päälläsi jos ei huvita, mutta et häiritse muita ja nää tehtävät on oltava tehtynä päivänä X.

Toimii oikeestaan ihan kivasta, sillä antaa oppilaille semmosen tietyn vapauden tehdä sitä, mikä kiinnostaa, mutta kuitenkin niin, että ope vähän antaa rajaa, että mitä tekee milloinkin.

No, tänään oli niin levotonta, että mentiin pihalle istuskelemaan ja tekemään. Vilkkaimmat ottivat pallon mukaan ja purkivat energiaansa siihen. Mikäs siinä sitten...

_____

Tänään filhamonisten konserttiin kuuntelemaan Sostakovitsia ja Ravelin Boleroa. Homona otan tietysti äiteeni mukaan. Mukavat paikat melkein takarivistä.

Kuuma vaan on, joten vaatetus on vaikeeta...

____

Uudet lasit! Näytän hotilta kirjanpitäjältä ja aurinkolaseissa '70-luvun homolta pilotilta :)

Hianot, me likes. Tyylikkäät, yksinkertaiset ja näyttävät. guut.

____

Käsittämättömyyksiä:

Vein kouluun pari liimalevyä, joita olen työstellyt aina välituntisin (teen itselleni pienen olkkarin pöydän). No, laitoin oppilaani hommiin ja otin liimalevyni siihen mittailtavaksi. Yksi vilpertti tulee vähän ajan päästä, kävelee taltta kädessä ohi ja iskee levyihin pari reikää ohimenne, mitään sen suuremmin ajattelematta.

Millisekunti meni, ennen kuin edes tajusin, mitä tyyppi teki, sillä itselleni ei tulisi mieleenkään hakata taltalla mitä eteen sattuu. Sitten tyrmistyneenä huuhdahdin, että mitä ihmettä sä touhuat, nää on opettajan omat! "Et kai koulunkaan omaisuutta vaan kävele tuhoamassa! Aivot käyttöön sieltä takataskusta, hyvä ihme sentään!".

Jotenkin menin ihan sekaisin, kun en vaan voinut käsittää, kuin tyhmä teko oli. Tulee, iskee vaan muuten vaan ja jatkaa matkaansa. Sama ku olis kävelly opepöydän ohi ja heittäny mun puhelimen maahan ja jatkanu matkaansa.

Onneksi oli koko porukka vähän nolona sitten ja kaveri kans. Ois pitäny vielä pyytää tuomaan uusi levy mulle, mutten tajunnut. Ja toisaalta, tykkään näistä persoonallisista tavaroistani, joihin jokaiseen liittyy jokin muisto. Olkoon tässä nyt Vilpertistä sitten muisto, taltanlovet...jotka kyllä ehkä peittyvät, jahka pintakäsittely alkaa.

Semmosta se sitten on lasten kanssa, ajattelemattomuuden kestämistä...