Mopsi's

Hemmetin vaikeeta uusien lasien hankinta nenälle!

Pitäisi olla valmiina näöntarkastuslappunen, jotta saisi tietää hinnan. Ei viitsisi kuitenkaan maksaa näöntarkastuksesta erikseen, koska suurin osa putiikeista tarjoaa sen samaan hintaan. Kuitenkin jos ko. putiikista ei löydy laseja, joudut maksamaan silmätiedoista, jotta saat ne mukaasi.

Toinen outous on miljoonanlaiset eri tarjoukset. Toinen linssi kaupan päälle, toiset kehykset eurolla, kahdet yhden hinnalla jne. Täysin vertailukelvottomia, sillä koskevat jotain tiettyä rajoitettua erää kehyksiä tai linssimalleja tms.

Perseestä yrittää edes vertailla. Ehkä helpointa on vain kävellä eri optikot läpi, etsiä jostakin kivat kehykset ja ottaa kaikki palvelut ko. firmasta sitten. Tässä vituttaa vain se, että makuni on kallis ja ne kehykset joista pidän, maksavat sitten tuhottomasti.

Kaiken kaikkiaan rasittava projekti.

____

Muutenkin tässä risoo monet pikkuasiat, jotka vain jäävät hoitamatta. Olen jatkuvasti ärtyisä!

Luulen sen osin johtuvan työn melusta. Olen tullut erittäin herkäksi kaikelle äänelle, kaiulle jne. Aivoni ärsyyntyvät ja menetän keskittymiskykyni ja rauhallisuuteni helpommin. Se ottaa pannuun niin sanotusti. Ei voi oikein nauttia musiikista tai keskusteluista, kun tulee vittuuntunut olo välittömästi.

Levotonta ärtymystä.

____

Väikkäri mietityttää: kannattaako sitä tehdä?! Mitä hemmettiä sillä teen? Aihe kiinnostaa, kirjoittaminenkin kiinnostaa, tutkiminen kiinnostaa, oppiminen kiinnostaa, MUTTA olen laiska :S

Enkä tee työelämässäkään varmaan juurikaan mitään akateemisella loppututkinnolla, jos vertaa saman energian käyttämistä työelämässä itsensä kehittämiseen ja uraohjusteluun.

Jättääkö kesken vain ja nauttia yhdentoista viikon lomasta rauhassa vai mitä?!

Ärsyttäviä tälläiset pienet ja isot langanpäät sotkemassa elämän järjestystä! En pysty keskittymään oikein mihinkään, kun ei tiedä mitä tekisi. Menee energia tekemisen sijaan tekemisestä märehtimiseen.

Onko oikea ratkaisu luovuttaa vai onko edes kyse luovuttamisesta vai vain järkevästä resurssienkäytöstä? Luovuttamisena sen koen, sillä pidän itseäni laiskana. Opinnotkin ovat töiden ohella jääneet. Lieneekö itsepetosta selittää, että jahka saa vakinaista duunia ja tietää mitä seuraavana päivänä tekee, nykyisen ehkä on huomenna duunia -menon sijaan, niin pystyisikin allokoimaan aikaa ja jaksamista ylimääräiseen tekemiseen.

Nyt ei pysty.

VoivoiVoivoi. Ärsyttää ajatus periksiantamisesta!!! Kesällä makaan perse homeessa muuten sitten. Tai ehkä peräti ehdin lukea jotain kivaa ja keräämään itseäni ihmisenä 5,5 vuoden opiskelupakkotehdäkokoajanjotainlukeakirjaa-putken ja työkevään jäljiltä...

...tai sitten olen vain laiska mukavuudenhaluinen paksa, joka ei saa aikaan mitään ilman, että se kannetaan kasvavan mahan päälle...

*insert kyrpä otsaan*

Wanha Tuttuhan se tässä taas, paska sormitutkimus :)

Sain mailiini postituslistan kuatta tutkimuspyynnön, josta kitisin jo aikaisemmin (baarissa humalaisilla tehty tutkimus ööbaut vuosi sitten). Asiasta valitin silloin itse akatemiatutkijalle (ks. alla) ja biologian laitoksen johtajalle. Mitään järkevää vastausta en saanut kummaltakaan silloin.

Ja tässähän sitä taas sitten ollaan...

read and weap, en edes ala eritellä millaisia ongelmia tässä kohtaa on. Yhden osoitan, sellaisen ilmiselvän: miten homoseksuaalisuus on määritelty tutkimuksessa? (bilogien ollessa asialla, ilmeisen suoraviivaisesti...). Tähän en ole saanut vastausta...

Mutta asiaan, tutkimuspyyntö:

"Teemme Turun Yliopiston biologian laitoksella evoluutiobiologista tutkimusta anatomisten ominaisuuksien ja käyttäytymispiirteiden
yhteyksistä. Erityisenä kiinnostuksen kohteenamme on sormien
pituussuhteiden ja seksuaalisuuden välinen korrelaatio, josta on tehty tutkimuksia muun muassa Englannissa. Sormien pituussuhteissa on havaittu selkeitä eroja miesten ja naisten välillä, kuten myös homo- ja heteroseksuaalien välillä. Tämän on ajateltu johtuvan muun muassa erilaisesta altistumisesta hormoneille raskausajan aikana.

Tarkoituksenamme on laajentaa sormien pituussuhteisiin liittyvää
tutkimusta Suomessa, sillä eroja tutkimustuloksissa on havaittu myös eri kansallisuuksien välillä. Tällä hetkellä kokeeseemme on osallistunut vapaaehtoisesti noin 500 henkilöä, joista enemmistö on kuitenkin heteroseksuaaleja. Tulosten oikeellisuuden takaamiseksi tarvitsisimme kokeeseen mukaan useampia homoseksuaaleja henkilöitä.

Kokeeseen kuuluu lyhyehkön kyselyn täyttäminen sekä käsien kuvaaminen skannerilla.Tutkimus suoritetaan täysin anonyymisti.

Olisimme erittäin kiitollisia, mikäli teidän järjestönne jäsenillä
olisi kiinnostusta tai aikaa osallistua tutkimukseemme. Ottaisimme
esimerkiksi mielellämme osaa johonkin teidän järjestämäänne
tapahtumaan ja keräisimme samalla vapaaehtoisia osallistujia, mikäli se vain teille sopii.

Lisätietoja tutkimuksesta voi tiedustella tutkimuksen johtajalta,
Akatemiatutkija Markus Rantalalta, osoitteesta mjranta@utu.fi.

Terveisin,

Biologian opiskelija XXX"

GRRRRRRRRRR!!! tutkimus on niin moniongelmainen, että oikein vituttaa...viimeksi ainakin "lomake" oli täysin kuriositeettinen, kirjoitusvirheellinen, moniselitteinen ja vaan täysin ala-arvoinen käytettäväksi edes seminaarityössä, saati "suuren huomion saavassa tutkimuksessa".

Oon oikeesti vittuuntunut, joten saatte mielellänne esittää akatemiatutkijalle tarkempia kysymyksiä puolestani...

Toki kasvatustiede ei ole biologien mielestä tiedettä, joten ehkä sanomisillani ei ole mitään merkitystä luonnontieteiden norsunluutorniin asti kuultavaksi...

Mopsi valmistelee esitystä väikkäristään (muahahahaa...sori...*pyyhkii vettä silmistä*) huomista istunta varten.

Ja ei, 31 12-vuotiaan pojan liikuntaryhmä ei ole kiva opetettava, varsinkaan ulkona huutaen...

____

Jälleen kerran on ollut muutamia ideoita blogattavaksi, mutta kuinkas ollakaan niitä on tupsahdellut iltaiseen aikaan vällyjen välissä, joten aamulla ne ovat jo autuaasti unohdetut.

____

Sen verran muistan, että tuossa pohdin (ja kyllä, tämän pohdinnan voisi tiivistää vanhaan carpe diem -ajatukseen, mutta mutisempa kuitenkin) sellaista, että elämä tuntuu monesti olevan "sitten kun" -ajattelua. Sitten kun valmistun, sitten kun on asunto, sitten kun saan uudet housut, sitten kun, sitten kun.

Jotenkin pyritään saavuttamaan jokin sitten kun -tila, jossa asiat olisivat sitten hyvin. Kuitenkin elämä tuppaa olemaan pelkkää jatkuvaa muutosta eikä ole saavutettavissa mitään vakiona pysyvää tilaa. Joku tilanne saattaa toki kestää vuoden pari, mutta muuttuu jossain vaiheessa (radikaalistikin) ihan varmasti.

Sitten kun on mies ja asunto ja talo ja auto ja purjevene. Sitten, niin mitä sitten? Sitten joku muu muuttuu, halutaan jotain muuta. Sitten ollaan sitten kun -tilanteessa uudestaan.

Itsestään selvää asiaako? Mjoo. Ajatteleeko joku, että ehkä pitäisi samalla kun pyrkii johonkin päämäärään, muistaa, että on jo elämässä yhtä saavutettua päämäärää? Ehkä.

Oravanpyörä ei ehkä tunnu yhtä ahdistavalta, kun muistaa mitä on jo saavuttanut.

____

Ystäväkato. Sellainen ajatus tuli tuossa yksi päivä, kun mietin, kenelle voisin soittaa kahviseurasta. Yksi on muuttamassa, toinen asuu jo toisaalla, muutama ei ehdi ja, no, siinä ne ihmiset sitten olivatkin.

Mussukka lienee tällä hetkellä ainoa, jonka kanssa ehdin viettää jonkinlaista ystävyydeksi kutsuttua aikaa enemmänkin.

Yhdistystoiminnasta jää käteen hyvänpäiväntuttuja ja ihmisiä, joiden kanssa voi viettää mukavaakin aikaa, mutta vain tietyssä kontekstissa (=tietty seurue). Sellaisia ihmisiä, joita tapaisin mano a mano ei juurikaan ole.

Ei ole vakiotyötäkään, joten ei muodostu sellaistakaan sosiaalista piiriä.

No, kesä tulee...sitten on aikaa...tehdä tutkimusta yksin sisällä pimeässä...jei :p

____

Kutoseni ovat ärsyttävän ihania, ju nou? Sellaisia, että hermo menee ja tekisi mieli ottaa kansakouluotteet käyttöön ja sitten samalla niillä on kuitenkin hyvä huumori ja letkeä asenne elämään. Vähän niinku koira, joka syö aina uudet kengät ja vähän sohvastakin jahka on ensin kussut sille, mutta jota kuitenkin paijaa ku se on oma.

***
näitä taas:

oppilas: "Ope, onks se totta et sä oot homo?"

ope: "Mitä homo tarkottaa, kerro se ensin."

oppilas: "No, onks sulla niinq poikaystävä?"

ope: "Joo, on mulla."

oppilas: "ok"

Wapun kohokohtia toistaiseksi olleet mukavat kolmen tunnin aamupäiväunet mussukan kanssa tuhisten sekä tässä sohvalla näin iltasella vihreää teetä siemaillen ihmetellä teeveetä ja kirjoja ja nettiä.

<3