Olin tässä pari viikkoa opettamassa. Homma kulminoitui eiliseen lauantaihin, joka on monessa koulussa työpäivä, koska helatorstain jälkeinen perjantai tehdään sisään etukäteen. Näin myös nuori mopsi-lehtori oli töissä paimentamassa huimaa 11 lapsen laumaansa. Mukana tosin oli pari vanhempaankin, avoimet ovet kun olivat myös teemana.
Oli kaiken kaikkiaan mukava työpäivä. Oppilaina olivat ne mukavat tytöt ja pahimmat sählät olivat poissa. Vanhemmat olivat myös niitä aktiivisempia ja koulumyönteisempiä painoksia.
Ulkoiluohjelma onnistui sadevaarasta huolimatta, joskin ilma oli kohtalaisen viileää. Mukavaa oli viettää päivää ilman sen tarkempaa ohjelmaa (ruokailu oli ajoitettu), sillä lasten kanssa on helpompaa, kun ei ole sidottu mihinkään. Tyytyväisyys pysyy korkeammalla kun voidaan soveltaa ja mennä lasten nenän suuntaan milloin missäkin, eikä tarvitse nipottaa tehtäväkirjan sivun 35 valmiiksi saamisesta (ja no, eihän siitä tarvitse nipottaa normaalistikaan, mutta jos poistuu esimerkiksi koulualueelta normaalina päivänä, ovat vastuukysymykset heti edessä jne.).
Vanhemmat, joita mopsi ekan kerran opeurallaan tapasi, laitettiin tekemään samoja juttuja kuin lapsensakin. Liikenneturvallisuuspisteita väkertämään, kun niitä pari tuntia kerran olin tehnyt :) Saivatpa nuo kuolleena hetkenä lasten touhutessa muuta, eteensä paperista taitellun kuutionkon ja A4-papereita ja tarkat ohjeet opelta: "tossa malli, tehkää tommonen...oppilailta kesti tunti :)". Hetken oppilaat jaksoivat omaansa keskittyä, mutta kohta olivat kaikki, oppilaat ja vanhemmat, taittelemassa kuutioita.
"ei noin äiti, kato ny, täääältä, ekkö sää tajuu..."
_____
Rehtori käski tarkkailla vapaita virkoja ko. koulusta, koska "niin hyvin oot hommasi hoitanut, että nimi jää kyllä mieleen ja sulle soitetaan ensimmäisenä kun tarvitaan". Ja mitä mä tein? Enpä juuri enempää kuin työni, mutta sijaiset eivät ilmeisesti juurikaan osoita itsenäisyyttä, tai eivät ainakaan ole osoittaneet tuolla. Muutenkin oli vähän vaivaantunut olo, kun opettajat ja rehtori kehuivat meikäläistä koko kaksiviikkoisen vuorotellen yhdessä ja erikseen :S En ole koskaan oikein kehuja osannut ottaa vastaan, vaikka toki ne lämmittävät. "Työtäni vaan teen, ei tässä mitään ihmeellistä oo."
Mutta eivät kuulemma kaikki sitä työtäänkään tee, saati ole soveltuvia alalle, ainakaan rehtorin kokemusten mukaan.
____
Nyt sitten olisi vapaapäivä. Herätty kello 6.30, kiitos mussukan herätyskellon. Pidempään en varmaan rytmissä ollessani en olisi nukkunutkaan kyllä. Pitäisi siivota, selvitellä tenttejä ja vaikka mitä muuta. Pari iltaa on töiden ohelle mennyt siskon muutossa ja siivouksessa. En tiedä, pystynkö tänäänkään vain olemaan, vaikka aivot sitä kaipaisivatkin. Liikaa jäänyt työviikolla asioita tekemättä ja asuntokin on pölykerroksen alla. Tosin, kellokin on vasta 7.40 joten jos tässä herättelee naapureita pienellä touhuamisella ja veisi maton tuulettumaan, laittaisi pyykit koneeseen, keittäisi vähän teetä ja vaihtaisi lakanat ja sitten pölyjä pois, järjestellä hyllyjä...
Tosin, olen oppinut, että ajatus ja energia tehdä asioita kohtaavat harvemmin ja harvemmin ja on käytettävä tilanne hyväksi :)
