Olin eilen katselemassa lepakkosiskon naisen kanssa Burlesqua Manilla teatterilla.
Enpä ole ennen ko. tyylisuuntaan törmännyt, tai ainakaan sitä osannut nimetä, mutta ah, nautin siitä suunnattomasti! Vapaa pukeutuminen, kekseliäisyys, mikään ei ole liikaa, tunnelma vapaa, punaviini myydään pulloittain, salakapakkaa, strippausta, neitsyitä ja paimentyttösiä, korsetteja ja huulipunaa enemmän kuin huulet jaksavat kantaa :)
Musiikki oli erityisen ihanaa bluesin, jazzin, suomalaisen iskelmän hienoja mixejä.
Menen ensi kerrallakin, kun tilaisuus tulee. Riikinkukkoilua luvalla!
___
Klubilla olin järkytynyt syksyn sosiaalistumisaalltoni saldosta: tunsin valtavasti ihmisiä! Mikäs siinä pyöriessä seurueesta toiseen :)
Törmäsinpä aboaankin.
En ole ennen tutkaillut bileitä suhteellisen selvänä sivusta. Aina olen pyörinyt seurueen kanssa jossain nurkassa tai hillunut tanssilattialla. Nyt heilua hytkyin tuttavan kanssa ja naureskelin kello 03.00 jälkeistä paniikinomaista reaktiota löytää joku yöseuralainen :D
...baari-illan päätös on näytelmää parhaimmillaan.
___
Nyt, sunnuntaina, aamulla hilpaisin sangen aikaisin, klo 11 aikaan jo, brunssille mussukan kanssa (sori jos olet blogiini täällä törmännyt, mutta mussukalla mennään :P). Parin tunnin aamukahvi Börssissä, ihmisten katselua ja kuulumisten vaihtamista. Nyt olen perjantaihin asti sitte leskenä, kun toinen lähti työkeikaille toiselle puoelle Suomea :(
Kyllä tuossa torstaina kyläillessäni ko. herran luona ja katsellessani, kun toinen liihottelee koticollegeissaan pitkin poikin, totesin tyytyväisenä oloni mukavaksi, luontevaksi ja että tuossa on mies, jonka kanssa elämä voisi olla erittäin antoisaa :) Ihastumista, ihastumista, rakastumista(kin) <3
Nyt yritän välttää vanhoja virheitä ja olla ripustamatta omaa elämääni seinälle odottelemaan toisen tieltä. Marssijärjestys siis olkoon oma elämä ja sen osana parisuhde, ei parisuhde elämänä ja omat jutut jossain siellä sitten välissä, jos ehtii tai muistaa :)
*
Klubilla törmäsin eksäänikin. Eipä meillä mitään kaunaa ole ja hyvä niin. Totesin kyllä, että olen muuttunut paljonkin vuoden aikana, syksyn aikana erityisesti. Eksä näytti vieläkin pienemmältä pojalta, mitä oli seurustellessamme. Niin nuori, vaikka tässä nyt itsekään vielä hädintuskin laskeutuneita kiveksiä ole kauaa katseltu :P. No, joka tapauksessa mukava yhteentörmäys. Kahville olikin tarkoitus mennä helmikuun puolella vaihtamaan kuulumisia.
___
Sunnuntai: ostin patonkia ja tuorejuustoa ja karkkia. Olen räknänny ny nii, et ku olen tyät vail nii viikol jossei palkkatyöt ol nii sitte teen opiskelujutui tai yhdistystyät tai jottai muut järkevää. Viikonlopu sit pidetää vapain.
Isoäitini muutti keväällä palveluasuntoon, piristyi valtavasti uusista ihmiskontakteista ja vapautui kokonaisuudessaan.
Hän osaa nauraa nykyään. Nainen, joka on aina ollut vakava ja korrekti, nauraa itselleen. Olemme ihmeissämme, mutta nautimme siitä, että 83-vuotiaana mummu on löytänyt itselleen nauramisen taidon.
Mummua olimme katsomassa, koska hän kaatui ja mursi lonkkansa ja makaa nyt 2 kk (!) sairaalassa. Masentuminen hieman palasi, koska hän pitää vähän omana vikanaan kaatumista. Mutta kun vatsa vihdoin leikkauksen ja viiden päivän ummetuksen saatiin jälkeen lauantaina toimimaan niin kas, piristyipä mummokin. Naureskeli, vaikka ei enää vanhemmiten oikein löydä sanoja. Huono homma hätäisen suvun parissa. Sitten nauretaan ja odotellaan ja sitten asia palaa mieleen jossain vaiheessa. Välillä hoetaan tavuja ja haetaan sanaa, sitten nauretaan kovaa ja päivitellään, että ei ny tuu,. Ja sitten jossain vaiheessa lause pamahtaa kirkkaana (käskymuotoisena yleensä :P) ilmoille.
Sisareni pesi isoäitini tekohampaa.
Lopuksi hampaaton hymyilevä ja jo vanhemmiten rehevistä muodositaan luurangonlaihaksi kutistunut mummoni huikkasi sängynpohjalta lauantai-iltaa viettämään lähteville lapsenlapsilleen: "sitten muistatte käyttäytyä ihmisiksi!" :D
<3
