Mopsi's

Keskustelu enkeliporsaan blogissa pudotti kyllä kirjoittajan pisteitä silmissäni. Outoja nuo aikuiset välillä, vai olenko itse hankala kakara, joka menee kyseenalaistamaan toisten "totuuksia"?

Keskustelutaitojen, tai no paremminkin argumentointitaitojen, soisi olevan hieman kehittyneemmät akateemisella opettajalla, jonka tehtävä on monen muun asian kera opettaa keskustelutaitoja lapsosillekin.

_____

Ylen uutisointi sen kuin parantuu:

"5-vuotias pelasti perheensä tulipalosta

Pikkutyttö pelasti perheensä tulipalosta perjantain ja lauantain välisenä yönä Alajärvellä. Talon asukkaat pelastuivat, kun nukkumassa ollut 5-vuotias tyttö heräsi palovaroittimen ääneen ja herätti vanhempansa.

Tulipalo syttyi Alajärven Linnunpurontiellä sijaitsevassa noin 90 neliön omakotitalossa yöllä kolmen aikaan. Pelastuslaitoksen tultua paikalle tulipalo oli edennyt jo täyden palon vaiheeseen.

Talon asukkaat pelastuivat tulipalosta palovaroittimen ja talon 5-vuotiaan tytön toiminnan ansiosta. Asukkaat ehtivät pois talosta, joka paloi korjauskelvottomaksi. Pelastuslaitokselta todetaan, että asukkaiden selviäminen oli pienestä kiinni ja palovaroitin ja tytön toiminta pelasti heidät.

YLE Pohjanmaa"

Kuten aelae totesi: "osanottajamme kilpailuun kuinka monta kertaa peräkkäin saman asian voi sanoa"

____

Olen addiktoitunut kahviin luokkaa "pannu aamulla, että lähtee käyntiin". Sänkylämmittimen mielestä näytän suloiselta hiukset pystyssa, silmät sameina ja ristissä, mutta olen oikeasti vain vittuuntunut, aivot jäässä ja täristen himoitsen kahvikuppiani, en suinkaan aamuseksiä...

Seksiä on nyt sitten. Ei tarvitse siitä enää valittaa. Monipuolistakin se on vielä. Silti joku vähän tökkii, enkä oikein tiedä mikä.

Muutenkin vähän oudoksuttaa, koska on kiva mies ja hyvää seksiä ja silti, ei vain jotenkin...se "jokin" puuttuu. Outoa kaikin puolin. Ehkä vain totuin jo olemaan yksin ja tuntuu vähän rasittavalta ajatukselta, että joku kaipaa minulta jotakin. Täytyypä nyt katsella, koska ei liene soveliasta viedä hommaa liian pitkälle liian köykäisin perustein.

Stellalle: kyllä me naurammekin yhdessä :)

____

Koiraa voi rapsutella ja silitellä. Se näyttää kiitolliselta, läähtätelee ja vaihtaa paikkaa, jos rapsutus loppuu. Toiminta on monesti mekaanista.

Kissan kanssa sen sijaan mennään kissan ehdoilla. Kissa päättää, kiinnostaako sitä lainkaan tulla paijattavaksi, mistä paijataan ja miten. Huono kohtelu tarkoittaa kynttä ja hyvä palkitaan kehräämisellä. Silittely on rauhallista ja kissa notkeasti ja hitaasti vastaa siihen kehollaan.

Kissan silittäminen on erittäin seksuaalista.

____

Pannu kahvia tulelle, jotta alkava vatsahaava saadaan aikaan, ja sitten pitäisi yrittää tutkimussuunnitelmaa kirjoittaa. Se tuntuu erittäin vaikealta, vastenmieliseltäkin. Mutta...niin...kaippa se vain täytyy sitten tehdä.

:)

Ihana pakkanen, saa petivaatteet parin tunnin tuuletuksella taas raikkaiksi kuin kevätpuro!

____

Yleensä kirjoittaja on suhteellisen järkeviä kirjoitellut. Tämä teksti ei kuulu niihin. Meni herne nenään. Bongaa mopsi.

http://www.properuskoulu.net/2010/01/miehia-kouluihin.html

____

Lisäänpä tähän bloggaukseen vielä pohdintaa seksistä.

Valtaosa harrastaa elämänsä aikana seksiä. Valtaosa meistä on päätynyt harrastamaan seksiä sen tuloksena, että jotkut ovat harrastaneet seksiä. Seksiä on monenlaista, monen eri ihmisen välillä ja yksinkin.

Miksi ihmeessä seksi on lähes kaikissa kulttuureissa tabu? Asiaa ovat varmaan pohtineet minua suuremmat filosofit, mediatutkijat, psykologit jne. Itse en ole asiaan perehtynyt, mutta pohdinpa näin mututuntumalla.

En ole lukenut seksuaalisuuden maailmanhistoriaa (Foucoultilta lienee ko. teos?). Pitäisi kyllä, kiinnostaisi itsekin joskus kirjoittaa kirja lähinnä erilaisista seksuaalisuuden muodoista ja nimenomaan vähän encyclopedia tai atlas-muotoon: seksuaalisuuden muodot ja maailmanhistoria. Lienee tällainenkin teos jossain jo.

Mutta takaisin aiheeseen: miksi yleinen asia on tabu niin laajalti?

En oikeastaan keksi muuta syytä kuin sen, että seksi on naisen valtaa miehen yli ja se ei saa näkyä julkisesti miehisen vallan maailmassa. Muut kuin heteroseksin muodot lienevät vain normin ulkona ja tästä syystä pannassa.

Rokkihomo, mielipidettä?

Tunnin jonottelin työkkärissä. Erehdyin sitten kivan tädin kopissa mainitsemaan, että opiskelen tässä ohessa, joskaan ei ole tutkintoon johtavaa eikä siten mitenkään tukikelpoista.

"hmm, niin, hmm, tuota, opintoja, hmm, tuota, ja maisterin todistuksenkin saat vasta myöhemmin..hmm, tuota...

Kirjaan sinut nyt työttömäksi työnhakijaksi, mutta työvoimapoliittista lausuntoa varten sinun täytyy tulla myöhemmin uudestaan, tuonne toiseen kerrokseen. Siellä sitten kartoitetaan tilanne tarkemmin. Tuo sinne sitten kaikki paperit."

Huokaus, olen kyllä täysipäivänen työtön eikä opintoni ole mitenkään mihinkään vaikuttavia, mutta...

Jäi vähän sellainen fiilis, että kun en ollut siellä vain maisterinpaperi kädessä, vaan oli jokin "mutta", niin täti sitten katsoi parhaaksi siirtää minut jonkun muun murheeksi.

Olenpa nyt kuitenkin käynyt virallisesti paikalla, joten työtön olen :)

Outo fiilis.

Menen sinne sitten myöhemmin uudestaan, todistuksen kanssa, jonottelemaan...

____

Olen päivän selvitellyt papereitani. Byrokratia, olkoonkin ehkä helpompaa Suomessa kuin monissa muissa maissa, on tuskastuttava tanssipari. Kyltymätön ja vaikka kuinka yrität, astut aina varpaille ja se valittaa.

Sain ekan ceeveenikin valmiiksi, kaikkia pieniä sijaisuuksia myöden. Liitteeseen ne tosin kirjasin. Tyytyväinen olen, sillä itseni näköinen siitä tuli: selkeä, yksinkertainen mutta informatiivinen.

Pöydällä ja lattialla ja sohvalla kiemurtelee tasaisena vanana virallisia papereita, tiliotteita, sopimuksia, nuotteja, tyhjiä kirjekuoria, kansioita...elämä kirjattuna joiltain osin tuossa käärmeessä. Mitähän meistäkin jää jäljelle kulttuuriantropologien tutkailtavaksi?

___

Kahvi on hyvää. Addiktioni kasvanut jo suureksi. Aamulla pari kuppia, iltapäivällä toiset pari. Muuten on vetämätön olo.

___

Hmm, millähän nimellä...kulta ei käy, pupu on käytössä, etunimeä en viitsi laittaa, tuttavuus on kamala. Hali on hyvä, on se niin hellyydenkipeä.

Hali olisi tullut luokseni yöksi tänään. Vastasin, että ny on nii, että sosiaalinen mittari o miinuksel, oon väsynyt ja kärttynen, täytän lappuja ja lippuja ja pitäis jaksaa väikkärin tutkimussuunnitelmaakin sillee aikuisten oikeesti tehä...

Tylsää laittaa tommosta, mutta onneksi toinen on vähän semmonen, että ymmärtää tän "ei tänään ihmiskontakteja, kiitos"-asenteen. Plussa sille :P

Lämmin syli ei kyllä olis haitannut...

_____

En ole sitten joulukuun koskenut kalenteriini :S

Tyhjää siellä on, mutta pitäisi alkaa taas päivitellä sitäkin.

____

Lähettelin pinkan sähköposteja, toisissa anoen kolmen eri kaupungin palkanlaskijoita koostamaan työsuhteistani työtodistuksen ja toisissa laitoin Uudenkaupungin koulujen rehtoreille viestiä, että olis tämmönen muodollisesti pätevä ja maisterikin ;) käytettävissä, jos joku ope sattuis jäämään Yariksen alle...

Voisin kärsiä viikon parin sijaisuuden isäni luona. Siellä on tilaa, mitä nyt peuran persposkia riippuu kavioineen katosta kypsymässä ja perheen koira pakastuneena varastossa odottamassa hautaamista. Sauna siel olis...

____

Lautapelit on kivoja enkä tajuu, miten jotkut ei tykkää niistä. Ja eniten ihmetystä herättävät aikuiset ihmiset, jotka eivät osaa hävitä, tai ylipäätään kestä lautapelejä :)

____

Rahattomuus on mahtava työmotivaation lähde! Mutta täytyy sanoa, että olen jotenkin, hmm, muutenkin alkanut sisäistää ajatusta opettajana toimimisesta. Suunnitelmani pidemmällä aikavälillä eivät ole muuttuneet mihinkään. Opettajan kuitenkin joudun toimimaan ja asennoidun nyt hoitamaan sitä tointa hyvin, jahka sellainen eteen tulee.

Käytännössä siis henkisesti pohdiskelen omaa opetusfilosofiaani, pedagogiaani. Miten ajattelen asioista, millaista asennetta haluan välittää opettajan, miten suhtaudun käytännössä erilaisiin asioihin, millaisia ratkaisuja voisi olla oman luokan käytänteiden järjestämiseen jne. Opettaminen on äärimmäisen monipuolista työtä. Siitä saa kyllä eväät vaikka mihin. Harva työ laittaa ihmistä samalla tavalla pohtimaan itseään ja omaa toimintaansa niin intensiivisesti päivittäin. Työtä teet itselläsi ja aika täysillä vielä.

Olen myös jotenkin päätynyt siihen, että jos ja kun luokan saan, edes pidemmän sijaisuuden, aion tehdä luokasta ja pöydästäni työpisteen. Sellaisen toimivan kokonaisuuden, jonka ääressä viihdyn ja jonka äärestä ei tarvitse viedä kotiin töitä. Tein hiljaisen ja kenties vielä tulevasiuudessa joustavan periaatepäätöksen olla viemättä kokeita, aineita sun muita suunnittelutöitä kotiin lainkaan, vaan pyrin hoitamaan ne koulutyön lomassa, aamuisin tai iltapäivisin. Kenties varaan maanantai-iltapäivästä 2 tunnin jakson kaikenlaisten asioiden suunnitteluun ja hoitoon. Ja välitunnit ovat käytössä, joskin...no, opettajat tietävät, että koulumaailma on kaaos; mitä vain milloin vain voi tapahtua :)

Mutta...periaatteessa teen työni työpaikalla, piste. Haluan asennoitua työhön niin, että voin oikeasti jättää työn työpaikalle. Jopa niin, että pohdin opetustani ja oppilaiden asioita vain työaikana, en vapa-aikanani, jättää työn ajatuksellinen ja henkinenkin puoli töihin. Vaikeampaa eikä saa olla itsetarkoitus siinä mielessä, että opetuksen innovaatiot syntyvät monesti vapaa-ajalla. Mutta tietoisesti voi yrittää olla rasittamatta aivojaan koululla...ehkä :)

Arki näyttää. Nyt haluan vain opettamaan. Tai no, ehkä paremminkin haluan vain töihin=palkkaa. Vuokra on helpompi maksaa rahassa kuin luonnossa.

____

Prostituutio voisi olla hyvä juttu, jos olisi vakiasiakkaat. En koe mitään henkilökohtaista tai yhteiskunnallista estettä, miksen voisi myydä itseäni. Ehkä kuitenkin kokeilen opettamista ensin :D

Prostituution sivuilmiöt ovat tuomittavia. Ihmiskauppa ja orjuus eivät ole ilmiöinä kauniita, todellakaan. En kuitenkaan näe mitään ongelmaa vapaan ihmisen seksinmyyntiä toiselle vapaalle ihmiselle. Ihme moralisointia tämänkin asian ympärillä...

____

Ärsyttää, kun en koskaan muista kuinka monta väliviivaa laitan tuohon! prkl!

enkä laske

____

Siitä huolimatta, että olen nyt väsynyt, luova työ ei tule onnistumaan, vaikka tarttis ja pitäis tiskata ja hakee lapio näille papereille, olen jotenkin...hyvällä tuulella.

En tykkää, että on hyvä fiilis. Lienee tuon Halin vaikutusta. Outo lempinimi...mikähän olisi parempi? Hani? Se taisi olla eksällä...

Mussukka :D Omg, teinejä lainatakseni.

No, liekö mussukan vaikutusta, endorfiineja vähän aivoissa ja feromoneja (ovatko nuo muuten vaan naaraiden tuotoksia?) ilmassa. Vaiko vaan se, että on joku joka kaipaa minua siinä missä minä toista? Vähän, sillee, vähän, ei suurta rakkautta, mutta uusi lämmin tuttavuus, josta voisi pikkuhiljaa ehkä jotain kehittyäkin.

Hiljalleen, kuulostaa oikein hyvältä. Hiljaisella tulella tulee parhaat ruoat, miksei sitten parhaat suhteetkin. Tai tuttavuudet. Tai mussukat :)

____

Nyt...jotain muuta kuin bloggaamista, elämää ehkä? Ei, se on täällä jo, monin osin. Ehkä pianoilen vähän :)

över and aut

Maanantaina liftailtiin aelaen kanssa Raumalle kaveria katsomaan. Toiveena oli jotakin muuta kuin syksyisen neitsytliftaukseni. Silloin seisottiin 2,5 h k a a t o s a t e e s s a eikä edes saatu kyytiä. Kahden viikon sairasloma irtosi kyllä.

Nyt vartin seistyämme pysähtyi mukava vanhempi herrasmmies iiiison bemarin kanssa. Mikäs siinä matkaa taittaessa upottavilla nahkapenkeillä mukavan pehmoisessa kyydissä :)

...aina bussin voittaa...ja pääsimme vielä kauppatorille keskustan ytimeen asti.

___

Tänään, keskiviikkona, tarkoitus oli liftata takaisin. Meidät kuitenkin armollisesti kyydittiin ei vain kasitien varteen vaan turkuun asti.

Ollut hyvä päivä. En ole näin tainnut usein todeta, ainaiselta angstiltani :S Kaikennäköisestä pienestä koostunut varsin mukava päivä:

Aamulla totesin yllätyksekseni, että minulla on varaa maksaa vuokra. Rahaa tosin jäi 40 euroa loppukuuksi. Työttömyysrattaiden pyöriminen on hidasta, joten sieltä ei näin ensihätään tule mitään. Ehkäpä tutustun sitten sossun palveluihin. Mutta vuokra tuli maksettua, se on paljon se :)

Yksi lempineuleustani oli ratkennu, mutta kaveri ompeli sen kasaan ja nyt voin taas käyttää sitä.

Turkuun päästyäni piipahdin uuden ystävän luo. Siellä odotti nuhainen, mutta lämmin kainalo, kuppi lämmintä teetä, halailua ja hellyydenkipeä hoitokoira. Kynttilänvalossa mukavaa rauhallista pianomusiikkia lähekkäin kuunnellen ja mukavaa keskustelua. Tuli sydämellekin vähän hoitoa :)

Illalla ajelin vielä Uuteenkaupunkiin. Matkalla oli yksi onneton ojassa autonsa kanssa. Muita jo auttamassa, joten ajelin rauhassa. Kauniin lumista ja pimeää ja hiljaa leijailevia lumihiutaleita.

Tässä kohtaa lukija voi jo ajatella, että kirjoittaja on vähän kevyellä mielellä kainalon jälkeen :9

Äitiltä säin ihanaa voimakkaan makuista kermajuustoa (Ritari vai?).

Isille mennessäni koin kevyen sydäninfarktin ja järkytyksen. Koiramme lopetettiin maanantaina ja se odottaa hautausta. Kodinhoitohuoneessa odotti iiiso pöytälevy, sen päällä vadillinen täynnä lihankappaleita ja luunpaloja ja muovin päällä oli laskettun pöydällä iso verinen selkäranka kylkiluineen. Hetken, pienen pysähtyneen hetken, ajattelin, että...

"Ostin peuran, haluukko jauhelihaa?" No, isiltä sain kolmel litraa kotitekoista herukkamehua, peuranjauhelihaa ja sitten kaivoin kaapista vanhan talvitakkini. Ruskea ylellinen duffeli. Siinä on mukava kiiltävä tekoturkis vuorena. Liian iso se vain on. Kokeilin köyttää vyötärölle vyön ja kas, takki oikeastaan näyttää päälläni ihan hyvältä. Tuli yksi "uusi" takkikin kaappiin.

Ulkona lähtiessäni 22 asteen pakkasessa, pihan paksujen luminietosten keskellä, näin tähdenlennon taivaalla. Nopea, pikainen, mutta tähdenlento se oli.

Ihailin hiljakseen myös Orionin tähtikuviota. Sitä olen katsellu aina tiettyyn vuodenaikaan, koska se näkyy hienosti pihalta. Muistoja vähän mukana yksinäisistä illoista :)

Ja taidan olla rakastumassa. Vieläpä jotenkin liian hyvää ollakseen totta -kundiin.

<3...iha vähä :P

Koiravanhus pääsi sitten taivaaseen tänään.

Asser s.23.09.1994 - k.04.01.2010

Hautaus tapahtuu kesämökin multaviin maihin :)

Niin tosiaan, olen vaihtanut liittymää, mutta en näemmä pin-koodia.

Ajattelin käynnistää puhelimen uudestaan, tekee sille kuulemma hyvää.

Nyt sitten haluaa puk-koodin, kun läpiköin paniikissa pin-koodia, joka ennen ollut, muttei ollutkaan enää.

Ei mitään hajua, mikä pin olisi ollut :S

No, Sonerallahan olisi nettipalvelu, josta puk-koodin saisi, mutta en ole kirjautunu sinne vielä kertaakaan. Ei ole salasanaa siis vielä olemassa. Salasanan palveluun saa kyllä - tekstiviestillä omaan puhelimeen. Ei ihan loppuun asti ajateltu palvelu.

Nyt lähinnä vituttaa rankasti, sillä olen aamulla lähdössä liftailemaan aelaen kanssa Raumalle, mutta paskat, voipi tulla Sonera-kauppareissu...

____

Kas, puhelinpalvelu toimii itsepalveluna...kätevää. Pieni piste Soneralle...

"Ruotsissa voivat ensi maaliskuun alusta lähtien luovuttaa verta myös miesten kanssa seksiä harrastaneet miehet. Se kuitenkin edellyttää miesten välisestä seksistä pidättäytymistä vuoden ajan."

lähde: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/01/1026878

Niin, no, kai tuo vuosi on parempi kuin ei mitään. Eipä tuo varmaan juurikaan lisää luovuttajia. Harva matkustelee niin paljon, että se rajoittaisi, mutta aika moni harrastaa kyllä seksiä - edes vuosittain.

Joo, ei o joulumarkkinat nää ei.

Täyttelin tuossa sähköistä nettilomaketta, jotta sitten työttömäksi ilmoittautuminen sujuu ku tanssi. Maanantaina työkkäriin ihmettelemään, sitten kai kelaan.

Kamala määrä paperia tarvitaan mukaan ja silti voisin väittää, että liitteet alsdkfj32 ja dfheh53 puuttuvat ja tämä todistus ja toi ja...

Katselin työpaikkojakin. Turun lähialueilla ei ole YHTÄÄN opettajan paikkaa, ei edes pidempiä sijaisuuksia. Ne tosin kyllä taidetaan täyttää vähän pöydän alta, vaikka lain mukaan ehkä hakuun pitäisikin laittaa. Pidemmät pätkät toki ovat julkaistuina.

Tyhjää täys. Valtakunnallisestikaan ei ollut kuin YKSI pidempi pesti ja tukku 3-6 kk sijaisuuksia. Ei ole mitään opettajapulaa. Opettajia selvästi koulutetaan liikaa ja samalla kunnat ovat aina vain säästämässä opetuksesta.

Olen so väärällä alalla, vaikka tää monipuolinen tää opetushomma onkin. Kaikennäköstä muuta olis tarjolla, opettamista ei juurikaan...ainakaan luokanopeille...ei kyllä muillekaan...:S

Työtä katsellessani kiinnostuin koulutussuunnittelijan paikoista. Eihän minulla niihin tässä vaiheessa ole mitään pätevyttää, mutta kiinnostavia työnkuvia oli joukossa. Koulutuksen suunnittelua, toteutusta, yhteistyöprojekteja jne. Voisin tykätä päsmäröidä tuollaisen kimpussa :)

Yksi koulunkäyntiavustajan pakka olisi. Toki avustajalla ei ole open vastuuta tai sen suuremmin suunnitteluja, mutta työ oli 30 viikkotuntia, joista kolmena päivänä toimit ohjaajana iltapäiväkerhossa (ja kiinnostavaa olisi tietää, oletko kakaroista silloin vastuussa). Palkka 1675 euroa. Opettajana saisin samasta tuntimäärästä 3000 euroa.

No, ehkä ei ensimmäistä työtään etsivänä saa olla liian nirso. Joskin mielestäni en ole mitenkään velvoitettu ottamaan täysin kolutustani vastaamatontakaan työtä, varsinkaan jos se on selvästi koulutustasoani huonommin palkattua (esimerkiksi siivoustyö, josta kokemusta kyllä on niin paljon, ettei a) maistu enää tai b) ole pätevyyden kanssa ongelmia).

Raakaa on arki työmarkkinatuella. Ei elä eikä kannata pientä työtä vastaan edes ottaa. Raa'asti leikkaavat heti pois. Käytännössä minun ei kannattaisi tehdä Uudessakaupungissa olevaa työtäni lainkaan, sillä käteen jää sama raha tein sitä tai en, mutta matkustamisen joudun maksamaan. Järkkyttävän tyhmä systeemi tämä tukisysteemi ja tulojen vaikutus.

Pitääkö opetella markkinoimaan nyt sitten itseään?

Olen opiskellut liian kauan. Olisi pitänyt lukea sähkömieheksi peruskoulusta, ehkä ammattikorkeeta vähän perää. Olisin ollu sillee 3-4 vuotta työelämässä, lainat maksettu jos semmosia olis ees ollu ja rahaa tulis. Nyt oon akateeminen paska, jolla ei oikeen oo mitää järkevää osaamista vielä hankittuna.

Täytyy sanoa kyllä, että en tajuu korkeekoulutuksen lisäämistä ja rummuttamista, niin infaltoituneet maisterinpaperitkin jo ovat, että ei niillä tee mitään. Oletuksellisesti ne täytyy olla ja niihin kiinnittää kukaan mitään huomiota vasta, kun niitä EI ole.

Huokaus ja stressi ja sydänkohtaus. Työttömän tuilla ei kyllä tehdä mitään järkevää, hyvä kun ruokaa saa pöytään. Kallis maa ja katainen on perseestä. Harjoittelen jo pienituloisen, köyhän, suomalaisen miehen arkea. Seuraavaksi ostan olutta ja lenkkimakkaraa ja yritän katsoa jääkiekkoa ja heteropornoa.

Antaapas nyt katsoa mitä tapahtuu. Siirtymäkriisi ainakin, epävarmuus. Nuorena voisin kuolla, kauniina ja rakastettuna.

Ehkä vaan salikortti, treenaus, nahkahousut ja Wikken kulmalle myymään "virkistyspalveluita".

***

yö, kirjoitusvirheet, angsti ja vitutus...koittakkaa kestää

Ihmissivilisaatiota on määritelty monella tavalla. Yksi määritelmä kuuluu jotenkin niin, että nykyihmiselle ja tämän muodostamien yhteisöjen toiminnan edellytyksenä on primitiivisten halujen tietoinen tukahduttaminen. Eläin meissä on tukahdutettuna, tietoisesti.

Kontrolloimme ja hallitsemme itseämme ja elämäämme. Ne, jotka eivät tähän kykene täysin, ovat yhteiskunnan paarioita, outouksia, taiteilijoita, sofioksasia (vaikka hän kyllä kontrolloi itseään vähän liiankin hyvin...)

Tästä voisi kirjoittaa oman bloggauksensa: ihmiset, jotka nostavat itsensä yhteiskunnassa esille kontrolloidun näennäisen kontrolloimattomuuden kautta; "olen villi ja vapaa ja rikon rajoja!", mutta vain äärimmäisen harkitusti rajojen sisällä.

Sisäisen eläimemme tietoinen tukahduttaminen. Kuten olette varmaan huomanneet, olen kiinnostunut ihmiseläimestä ja tämän laumakäyttäytymisestä. Erityisesti minua kiehtoo ihmisen ajattelu ja toisaalta ihmisen metakognitio ja itsereflektio, ajattelun ajattelu.

Itseään ei voi piilottaa itseltään. Omia ajatuksiaan ei pääse karkuun. Moni yrittää kieltää, kiertää, piilottaa, väistellä tai muuten karata omilta ajatuksiltaan, mutta ne ovat päässäsi. Toiset ihmiset eivät vain tietoisesti käsittele näitä ajatuksiaan, ajattele ajatuksiaan läpi. Kahdentasoinen ajattelu: ajatus ja sen ajatteleminen.

Saako kukaan mitään selvää? Suomeksi siis: kuinka moni teistä käyttää aina aikaa myös siihen, että pohtii oman ajattelunsa syitä ja rakenteita, eikä vain tyydy toimimaan ajatustensa pohjalta.

Interconnected processes, I admit, and therefore not to be separated. Jotkut vain ovat tietoisempia tietoisuudestaan kuin toiset.

Ajattelun hallintaa voisi käyttää metakognition synonyymina. Ihmine pyrkii ajattelunsa ja siitä juontuvan toimintansa ainaiseen hallintaan, kontrolliin, rajoittamiseen. Kiinnostavaa sinällään, että kaikki tämä on rajoittavaa.

Lapsen mieli on avoin ja rajaton. Kahdehdimme sitä ja ehkä syystä. Anarkia on vapaan aikuismielen synonyymi, negatiivinen asia, hallinnan menetys, joskin tietoinen sellainen (?).

Paradoksaalista on se, että kaikki pyrkimyksemme hallintaan on oikeastaan turhaa. Elämä by definition on täysin hallitsematonta. Illuusio vaikutuksestamme siihen on ihmismielen kuvitelma siitä, että hallinta olisi mahdollista. Ei, ei se ole. Tästä jossain bloggauksessa jo puhuinkin, mutta elämänhallinta käsitteenä on valtavan raskas. Ja jostain syystä nykymaailma korostaa sitä, että kaikki pitäisi olla yksilön hallittavissa. Kun sitten kumppani jää auton alle tai tilauskirja katoaa postissa tai auto varastetaan, katoaa yksilöltä "elämänhallinta", minkä saavuttaminen alunperinkään ei ollut mahdollista. Seuraa ahdistus, paniikki ja pakokauhu; syy ja seuraus syntyneet molemmat täysin turhaan.

Elämä on juna täynnä leikkiratteja, joita vääntelemällä kuvittelemme junaa liikuttavamme ja ohjaavamme.

Ihmisolennon olemusta läpileikkaa tietoinen kontrolli. Mutta se kontrolli on opittua. Olemme kulttuurisen evoluution kautta rakentaneet itsellemme uusiutuvan häkin. Jokainen sukupolvi rakentaa siihen lisää kaltereita ja öljyää vanhat. Mielestäni myös ajatus itsekontrollista on outo: voiko mikään oikeastaan kontrolloida itseään, yksi systeemi kontrolloida omaa itseään sisäisesti? Muna munia munan?

Ei, en ole angstissa tätä kirjoittaessani vaan teksti vain kumpuaa siitä, että olen tietoinen, tuskallisen tietoinen, siitä vapaudesta, jonka olen menettänyt kasvamalla ihmiseksi ihmisten yhteisöön :)

...taiteilijan tuskaa.

_____

Outoa on se, että monet ihmiset yrittävät kieltää ajatuksensa. Jos päähäsi putkahtaa ajatus, se on siellä ja sinusta syntynyt. Miksi sitä yrittäisi kieltää? Siitä ei pääse eroon. Se on osa sinua.

Olet niin kauan vankina itsessäsi kuin elät. Ehkä kannattaa käyttää aikaa siihen, että tutustut kaikkiin päässäsi pyöriviin persooniin ja siihen, mitä ne sinulle mutisevat. Jos ne ikävät sulkee sinne peräkammariin, niiden mölinä ja oven paukuttaminen vain haittaa loppujen vuoropuhelua. Mingle and let mingle, kaikkien ajatustesi.

On surullista ajatella, kuinka moni ihminen pyrkii rajoittamaan, kieltämään, torjumaan, kiertämään jne. omia ajatuksiaan. Päässäsi ovat ne ja sinä ja ne ovat sinä. Niiden kanssa täytyy keskustella, get along.

Ei ole kukaan vielä ilman itseään tästä maailmasta lähtenyt. Kai. Joten ihmiset, jospa käyttäisitte loppuelämänne siihen, että kuuntelette itseänne?

____

Jotta en kuulosta asiantunijalta ja saarnaajalta ja kaikkitietävältä, lisätkää itse lauseiden väliin: "mielestäni, ajattelisin näin, ehkä, mahdollisesti, voisi olla, todennäköisesti, sanoisin vaikutelmani perusteella..."

:)