Valmistun, jään työttömäksi, opintotuki loppuu. Mitenkähän tämäkin järjestelmä on rakennettu, sillä kelan päätökset kestävät tovin ja sitä odotellessa, pitäisi jostain yskiä vuokra.
Sosiaalitoimeen vain toimeentulotukea hakemaan. Taidan vain olla liian "varakas" ollakseni asiakkaaksi kelppaava; ei liene siis mitään irtoava.
Mitenköhän nämä tukimuodot sitten pitäisi toimia?! Silloin kun koulutettu suhteellisen normaalia elämämää viettävä ihminen kaipaisi kuukaudeksi kahdeksi tukea, sitä ei kauhean helposti saati nopeasti ole saatavilla.
Jos kuitenkin ryssisin elämäni päin vittua, tuki tulisi tarjottimella heti.
Miksikös tämä nyt näin on?! Täytyy mennä todella huonosti, jotta saa apua nopeasti? Kuulostaa kamalan kalliilta järjestelmältä...
Onneksi voin lainata rahaa vanhemmilta. Minulle sosiaalitoimen kanssa asiointi on enemmänkin tutkailua sen suhteen, miten se toinen puoli tässä maailmassa elää. Tyhmää ajattelua, sillä tällä hetkellä olen kaikkien mittarien mukaan köyhimpien suomalaisten joukossa.
Mietin vain sitä naista tai miestä, jonka parisuhde päättyy, käsiin jää pari lasta ja työt menevät alta. Siinä vaiheessa voi olla sormi suussa, kun väsyneenä yrittää selvittää, että kuka hemmetti antaa rahaa ja miltä luukulta ja koska lapset saavat ruokaa :S
Suhteellisesti ottaen, en liene köyhä, jos globaalissa mitassa mennään, mutta tässä maassa minulla ei ole varaa elää tai asua, tällä hetkellä.
Outoa silti...
...oudompaa vielä se, että täysi rahattomuus, siis totaalinen (velkaakin olen kohtalaisen paljon ottaen huomioon, etten omista velan vastapainoksi mitään :S) ei jotenkin juurikaan haittaa. Toki kun raha loppuu ja tulee nälkä, sitten ehkä, mutta sitä ennen elelen hellyydellä :9
...ja rahattomuus tarkoittaa sitä, että tilin saldo on todellakin 0 euroa :D
Te työssäkäyvät, osaatteko kuvitella tilannetta, jossa teillä ei ole eikä ole tulossa rahaa?!
8 kommenttia
Torontosta
12.1.2010 02:39
Mina olen lopettanut tyon viimevuonna. Olen tehnyt tyota 38 vuotta. Nyt tulee sijoituksista, myos valtion, myos tyottomyys korvauksista ( olen siihen oikeutettu ) 58 viikkoa, vaikka en ole sita kysynyt. En ole koskaan ollut koyha, ymmarran heita jotka ovat, vaikka omasta huolimattomuudestaan,elaman tavastaan ,addictioita jne. Heille kuin puhun asiasta, menee kuin puhuisin seinaan.
Jusa
12.1.2010 04:44
Toivottavasti tilanteesi on vain väliaikainen. Tänä päivänä työn perässä usein joutuu lähtemään pois kotinurkiltaan kuten minäkin; mutta nyt saan sitten olla kotikaupungissa kait eläkkeelle saakka. Minun nuoruudessani onneksi ei ollut vielä työstä puutetta, enemmänkin pätevistä työntekijöistä (voin vain kuvitella tilanteesi). Onnea työnhakuun.
pelsepuuppi
12.1.2010 08:57
oon hiukan samas tilantees sun kans mopsi. mul on jotenki kusetettu olo, koko ikäni mulle toitotettiin et opiskelu ja koulutus avaa tulevaisuuden kultaiset portit ja nyt olen työtön maisteri myös. ja juurikin ne tuhannet eurot ku olen pankille velkaa et sain nää paperit odottaa takaisinmaksua. hmm..
samaan mantraan lisättiin lukion aikoihin et eläkepommi ja suuret ikäluokat ja sen jälkeen on työvoimasta huutava pula et plokkaat vaan sen parhaimman duunin mikä vastaa sun 8 vuoden opintoja. turha sitä on tietty valittaa, kuka käski opiskella vaatesuunnittelua..? oikeesti, kuka? oma pää, itteensä voi tutkailla sydämessään ja pohtii olisko sittenkin ollu peruskoulun jälkeen parempi opiskella putki- tai sähkömieheks. se on tietty vaan sitä ettei ala o koskaa kiinnostanu yhtään, et se on se mikä mättää. eikä katkeruus kannata, hakkaa päätä seinään ja ottaa sen duunin mitä saa. toisaalta sitä on kans hiukan tilantees et alkaa oleen "ylikoulutettu" moniin töihin. mua se ei nyt kiinnosta sen enempää, mut olen miettiny et mahtaak se olla työnantajille jotenkin este tai sellanen haitta ku ne tsekkaa työhakemuksii..? monta monessa, töitä olis kiva saada, myönnän.
mopsi22
12.1.2010 09:58
Koulutusmarkkinat ovat niin naurettavat: maisteri pitää olla, mutta ketään ei kiinnosta sinällään, mitä siihen kuuluu, kunhan on merkintänä paperissa. Tohtorina et saa töitä mistään, koska olet ylikoulutettu.
Mun mielestä on helvetinmoinen paradoksi, miten työnantajan silmissä joku voi olla YLIpätevä. Eikös se ois niinku toivottavaa?! Paitsi tietysti huonoiten palkatuilla aloilla, joissa kustaan duunaria silmään nii pahasti, että joku vähän paremmin asioihin perehtyny voisi heittäytyä hankalaksi.
Ja joo, opepaikkoja on kyllä, mutta paikkakunnalta pitää ottaa ja lähteä. Ärsyttävästi paikkoja on joko totaalisen korvessa tai sitten pääkaupunkiseudulla. Toinen on tappoa aivoille, toinen liian kallista opettajalle. Turku on kyllä huonoin paikka opettaa, koska täällä on karsittu viikkotunnit ja lomautellaan. Palkka jää nihkeäksi. Turussa vaan on elämää, ei täältä viitsisi tämän vuoden aikana häipyä :(
...ei välttämättä lainkaan, riippuen vähän...
pelsepuuppi
12.1.2010 10:03
joo, luulis et pätevä, vaikka jopa yli-, olis työnantajalle bonari mut kaiketi siin on se pelko työnantajalla et maisteri lähtee heti jahka saa paremman duunin mut haloo, niinhän kaikki tekee..? en tiiä, aina sitä voi sen oman yrityksen laittaa pystyyn ja tehdä helvetisti hommia unelmansa eteen.. the love boat... soon will be making another round..
mopsi22
12.1.2010 10:16
before sinking...
Niin, ainahan sitä voi yrittäjäksi lähteä. Sulla ehkä selvemmin mitä myydä ku mulla :) Meikäläinen tyytyy opettamaan. Kaippa sitä sitten vaan on niinku kaivettava matkalaukku esiin ja muutettava. Tosin 50 km asti ainaki oon valmis yhteen suuntaan ajelemaankin, ettei sen puoleen. Ei muuta ku haku päälle, ehkä se jostain puskasta putoo se duuni.
Ja totta kai kaikki lähtevät paremman duunin perää, called työmarkkinat. Ihan yhtä helposti työnantaja vaihtaa parempaan, että en ny sitte tiä. Vittumaista se on ja mietinkin että jos ja kun ehkä mahdollisesti joskus on tohtori ja hakee v i e l ä jotain duunia, onko kauhee vale jättää se tutkinto pois paperista? :D
Rokkihomo
12.1.2010 14:15
"osaatteko kuvitella tilannetta, jossa teillä ei ole eikä ole tulossa rahaa"
- Been there.
Ja: tällä hetkellä näyttää erittäin selvältä ettei mitään mielekästä vakituista työtä ole eikä tule.
Siispä epämielekkäitä toissijaisia ja pätkätöitä. Ei voi mitään. Joten hui hai. Sittenpä tehdään niitä.
Jusa
12.1.2010 14:29
90-luvun alkupuolella "lama-aikana" hain virkoja pariin otteeseen kotikaupungista: molemmilla kerralla tulin toiseksi, varalle valituksi (taisi olla kumpaankin n. 100 hakijaa). Onneksi toinen terveydenhuollon ammattikoulutukseni piti minut toisessa työpaikassa kiinni kauempana. Nyt saan sitten työskennellä siellä kotipuolessa. Olette vielä nuoria ja uskon tulevaisuuteenne! Yhteiskunta a r v o s t a a koulutusta ja "meriittejä". Miksi se ei sitten käytä niitä voimavaroja.. hukkaan menevät... Kannattaa pakata se matkalaukku. Työnantajat arvostavat kylläkin työkokemusta. Onnea ja siunausta työnhakuun...