Joululataus

Joulu, syntymypäivät sun muut ovat vain päiviä siinä missä mikä tahansa päivä on.

Mikä joulusta sitten tekee joulun, mikä jouluaatosta tekee aaton sen sijaan, että se olisi tavallinen torstai?

Tälle päivälle on kulttuurisesti ladattu kauhea panos tavaraa. Miksi joihinkin päiviin ladataan niin paljon sisältöä ja suurin osa vain valuu ohi normaalina "arkena"?

Miksi ihmiset stressaavat valtavasti joulusta? Suurin paine ei ole lahjat tai ruoat vaan sosiaalinen onnistuminen. Se, että joulu menee sosiaalisesti hyvin. Eikö?

Sosiaalisesti joulu on raskasta aikaa. Niin niille, jotka ovat suvun tai ystävien parissa kuin myös niille, jotka ovat yksin. Itse olen omasta valinnastani yksin tämän joulun. En koe mitään joulumieltä, mutta en kyllä joulustressiäkään. Ei niin, että joulumieli edes olisi mikään itseisarvo elämässäni.

Kristillinen juhlakin vielä.

Minua oudoksuttavat ihmiset, jotka juoksevat hiki päällä, vanne kireällä sydänkohtauksen partaalla etsimässä lahjoja muiden samanlaisten ihmisraunioiden keskellä viimeisinä päivinä ennen torstaita, tai siis ennen jouluaattoa.

"Onneksi vielä ehtii kauppaan" totesi juuri juontaja televisiossa. "Mitähän o s t a i s i n hänelle lahjaksi?" Inhoan lausetta. Oli lahja mitä varten vain, ostaa-verbi liitetään siihen melkein automaattisesti.

Miksi aina pitää ostaa jotain? Itse olen kyllästynyt ostamaan asioita. Mieluummin teen itse jotain. Tai jos jotain ostankin, tuunaan sitä vähän tai sitten ostan jotain erityistä, mitä ei esimerkiksi henkilö itse pysty hankkimaan.

Inhoan vain kaupallisuutta. Aelae voi nauraa rauhassa. Valehan tuokin on kyllä, rakastan kaupallisuutta, mutta haluaisin inhota sitä ja pidän ei-kaupallisista asioista kyllä...

...kai.

Sosiaalisesti koen huonoa omaatuntoa siitä, että aion istua alas, sytyttää pari kynttilää ja viettää jouluaaton tutkimussuunnitelman parissa. Saan myös vastailla kysymyksiin: "miksi yksin olet?". Koska näin valitsen.

25 vuotta olen sukujouluja viettänyt. Tämän vietän yksin. Omasta päätöksestä.

Haluaisin yhden pienen mustan joulukuusen, johon voisin ripustaa hienon brittiläisen mustan pallon, jossa lukee "I Hate Christmas".

Rakastan antikliimakseja. Mielestäni joulu on monessa mielessä täynnä sellaisia. Odotetaan ruokaa ja sitten syödään liikaa ja kärsitään. Odotetaan lahjoja ja sitten revitään ne auki ja lopulta on vain kasa uutta tavaraa. Odotetaan perheen tapaamista ja homma menee kuitenkin samoja latuja kuin aina ennenkin. Valtava stressi ja väsymys ovat ennen ja jälkeen joulua.

Kadunko jouluttomuutta? En.

...toisaalta menen perjantaina tapaamaan sukua jouluruokailun merkeissä. Päivä vain on eri, ei aatto. Vietänkö siis joulua? No kai sitten, kun on joulupäivä. Kuvasta vain puuttuvat pukki lapsien iloksi ja merkityksettömät rituaalit. Ja onneksi myös suvun naisten joululauluilu. Yksi oikea nuotti koko sikermän joukossa odottaa vielä tuloansa :)

Ihmiset, joilla ei ole elämää, olen Suxsesissa lauantaina mitä todennäköisemmin. Pitää huolehtia yhdistyksen yksinäisille ihmisille ohjelmaa. Tervetuloa myös kaikki muut :)

Hyvää joulua kaikille, jotka sitä haluavat viettää :)