Internet tuhoaa äidinkielentaitoani!
Olen huomannu, että kirjoitan aina vain rennommalla otteella. Kuvittelin aikoinani olevani jotenkin immuuni kielen rapautumiselle ja internetkeskusteluiden luovan kielenkäytön siirtymiselle muuhunkin tekstiin.
Nyt olen huomannu, erityisesti blogissani, joka sekin kai voidaan kyllä laskea rennon kielen alueeksi, monissa kirjoituksissani, että joudun välillä ihan millisekunnin kauemmin ajattelemaan pilkun paikkaa tms. kirjoitusteknistä seikkaa.
Vielä ei ole mitään menetetty, mutta olen hieman järkyttynyt. Olen katsokaas aika natsi oikeinkirjoituksen suhteen ja vähän epäpedagogisesti suhtaudun oppilaiden tökeröön kielenkäyttöön (varsinkin, kun siitä selvästi näkyy oppilaan tekstiviestittely ja irc-chattäily).
Opettaja sisälläni kyllä yrittää kovasti antaa tilaa uudelle muuttuvalle kielelle, mutta silti tekee hieman tiukkaa välillä. Ja tiukkaa tekee välillä omankin kieleni kanssa, kun huomaan rentoilun siirtyvän jo englantiinikin.
Onhan se toisaalta ihan mukavaa käyttää kieltä luovasti. Sitä vartenhan se on, että omia ajatuksiaan ja tunteitaan pystyy välittämään ja kielen taivuttelu joka suuntaan mahdollistaa tämän toisinaan helpommin kuin sen pelkkä sanallinen sisältö. Puhekielisellä ilmaisulla saattaa olla paljonkin tarjottavaa kirjoitetulle kielelle.
Ainahan kieli on muuttuva ja elävä, ei sille kai mitään pidäkään voida. Mietinkin vain sitä, että kuinka tiukasti kirjoitettu ja puhuttu kieli tulisi pitää toisistaan erossa? En ole kielitieteilijä ja valitettavan vähän opettajaksi tiedän tai koulutukseemme edes kuuluu pohdintaa kielen tärkeydestä :/
Yllättävän vähän ihmiset yleensäkään pohtivat kieltä. Outoa siinä mielessä, että se on se väline, jolla oikeastaan tavoitamme toisemme. Melkeinpä jopa ainoa väline.
"How the hell you finns can learn this language?!" kysyi uusi tuttavuuteni, joka on tullut Suomeen pariksi vuodeksi opiskelemaan. Niin näin, kumman kielen hänelle opettaisin/-mme?
edit: tästäkin teksitistä korjasin kaksi suoranaista virhettä, jotka johtuvat puhekielisyydestä ja muutenkin teksti on tökerön keskustelumaista, puhutunoloista. Ei ollenkaan sitä eksaktia mukavaa luettavaa, jota kirjoitan muualla. Pitäisikö ollakaan, on tietysti hyvä kysymys...
4 kommenttia
Aboa
10.11.2009 18:55
Pakkohan minun on kommentoida, ihan virkanikin puolesta...
Kieli elää, se on totta. esimerkkinä käynee oman tekstisi sana 'irc-chattäily', jossa jälkisanan kirjoitusmuodossa et ole käyttänyt vokaalisointua (a vs. ä), mutta samalla sana on loistava esimerkki oman kielen voimasta; sanahan alkaa mukautua suomen kielen äännelakien mukaiseksi.
Mun mielestäni mikään kielimuoto ei sinänsä toista tuhoa, vaan luo rinnalleen uuden. Elämänsä ihminen oppii tuottamaan valtavasti eri tyyppisiä, kirjoitettuja ja puhuttuja tekstejä. Ongelmaksi nousee se, että kielenkäyttäjä ei enää erota tilanteita toisistaan, ja siksi valitsee väärän kielimuodon käyttöönsä. Varsinkin koulussa täytyisi opettaa monia erilaisia tekstityyppejä ja korostaa niiden eroja ja eritellä, milloin mitäkin käytetään.
Siksi sisäisen opettajasi täytyy ajoittain antaa tilaa muuttuvalle ja taiteellisellekin kielelle ja välillä taas välillä vaania pilkkujen paikkoja. Ammattilaisena taas sinun täytyy osata erottaa, milloin tehdä mitäkin. Se taas ei ole aina niin helppoa....
mopsi22
10.11.2009 21:59
On tässä sellainenkin aspekti, että häpeän kielenkäyttöäni. Monesti kirjoittaessani esimerkiksi blogia, olen kiusallisen tietoinen siitä, että teksti on kaikkea muuta kuin sitä mitä minä pidän hyvänä kielenä. Tarkoitan siis sitä, että mietin ehkä liikaakin sitä, että ihmiset keskittyvät enemmän siihen miten sanon kuin mitä sanon. (niinku jotain oleellista sanottavaa olis :D)
Tuo opettajan työ on juurikin hankalaa sen vuoksi, että pelkään oman luovan kielenkäytön hämärtävän omaa kykyäni erotella eri tekstityyppejä.
Juksteri
10.11.2009 23:31
Eikö chattäilyä voi kirjoittaa noin? Itse tulkitsen tuon kirjoitusasun siten, että molemmat a:t lausutaan ä:nä eli "tsättäily", mutta sanan alkuosa vain kirjoitetaan englanniksi. Tai ehkä Aboa nimenomaan tarkoitti tuota.
Kielen yksi tärkeä tarkoitus on saada jokin asia kerrottua, ja sen tähden eri tyyli sopii eri tilanteisiin. Kirjoitettu asiateksti voi olla niukempaa, koska siihen voi palata uudestaan. Ja mitä nasevampi, sitä ymmärrettävämpi. Puhutussa kielessä voi sallia toistoakin, koska häiriötä on enemmän. Ja puheessa voi vaihtaa tilapäisesti puhenopeutta, mitä ei pysty matkimaan tekstissä. Tosin itselläni alkaa tökkiä pahemman kerran, kun tilkesanojen määrä lähenee puolta. Siis tietsä niinku oikeesti.
Tämmöisissä nettikeskusteluissa olisi naurettavaa lähteä nipottamaan kielioppivirheistä, kun saman energian voisi käyttää varsinaiseen asiasta keskustelemiseen. Aina löytyy kielipoliiseja, jotka eivät pääse sen yli, että joku alkaa tekemään. Vaikka se on täysin ymmärrettävää. Sen sijaan kun kielikuvat ovat hukassa (kaksi kertaa enemmän) ja ymmärrettävyys aidosti kärsii, niin sitten kyllä joku voisi huomauttaa.
Nermal
11.11.2009 15:11
Itse kirjoitan useinkin bloggauksia, joiden kieliasuun en ole tyytyväinen. Yleensä kyse on lähinnä lauserakenteista, jotka eivät jotenkin sovi "sävelkorvalle", mutta minua on aina häirinnyt myös esimerkiksi se, etten osaa käyttää pilkkuja oikeaoppisesti. Aikanaan oikeakielisyys oli minulle hyvin tärkeää, mutta alettuani kirjoittaa Internetiin, halusin opettelemalla opetella kirjoittamaan rennompaa tekstiä - pääasiassa siksi, koska täsmällinen kirjakieli ei istu chattiin tai irkkiin, jos kukaan muu ei sitä käytä. Nyt olen kirjoitellut rennommin jo niin pitkään, ja äidinkielen tunneista on jo niin monta vuotta, etten enää edes osaisi kirjoittaa yhtä virheettömästi kuin aikanaan.