Hahahaha!!!
Ratkaisin sisustusongelmani! Enää pitää miettiä toteutus, mutta se on vain hauskaa!
Hahhaaa!
Kohta on isot kaiuttimet ja ehkä saan tänne ruokapöydänkin mahdutettua. Ei kauhean huono saavutus saada nätisti ja toimivasti 27 m2 yksiöön 160 cm sänky, sohva, piano, kirjahyllyy, 42 " ja tommoset helvetin isot möhkälekaiuttimet...
...tosin vasta toteutuksen jälkeen näen, miten hommo skulaa niin esteettisesti kuin funktionaalisestikin...anttas katto, anttas katto
___
Toiseksi olen todennut, että haluaisin ehkä vapaamuotoisen duunin. Opella on ihan kivasti aikaa, mutta ehkä haluaisin omaehtoisempaa. Tyylii luennointia tai suunnittelua tai semmosta, että väliin paahtaa viikon kellon ympäri ja sitte viikon loma. Jotain konsultointia, sisustussuunnittelua tms.
Opettajan duuni ei ny paha oo, mutta se ei kustanna mun elämäntyylitoiveitani. Toki pystyn toteuttamaan oikein mukavan elämän silläkin palkalla, mutta loft hesan keskustasta jää saamatta :P
Enkä missään perähikiällä haluaisi asua, sori nyt vaan. Puolensa siinäkin, mutta olen enemmänkin kaupunkiasuja, joka haluaa joskus päästä luonnon rauhaan. Siihen riittää oma tai ystävien mökki.
Tässä kun on tämä tuttavapiiri radikaalisti alkanut laajentua, olen todennut, että normaali officetyö on aika passee monin kohdin. Tosin homopiirit ovat täynnä taiteilijaa ja teatteria ja sen semmosta, joten ajat ovatkin vapaita.
Mutta...ehkä tää pointti on se, että oon nähny muitakin tapoja tienata elantonsa ja elää elämänsä, ku se kellokortti ja toisaalta, tavannu ihmisiä, jokka sanoo, että senku kokeilet ja kannustavat sitte. Puhumattakaan, että ku on ihmisiä miljoonalta eri suunnalta, on aina joku, jolta kysyä että mitäs mieltä oot...
Ei sitä turhaan sanota, että suhteilla pärjää. Enkä ny tarkota sitä, että isin kaveri ottaa duuniin vaan ihan sitä, että on mahollista saada uusia näkökulmia ja tietoa.
___
Ah, fiilistelen vieläki tota yksinkertasta ratkasua, jonka keksin! Tykkään pähkinöistä ja niitten pureksimisesta!
