Mopsi's

Näytetään bloggaukset tammikuulta 2009.

Itsekäs paska

Miksiköhän syyllistäminen on niin voimakas tapa pyrkiä vaikuttamaan? Eikö se ole yksinkertaisesti huono tapa?

Ihminen on lähtökohtaisesti itsekäs paska. Syyllistämällä jostakin saa aikaan väin psykologisen vastareaktion.

Jos haluan, että A ajattelee tai toimii jollakin tavalla, en syyllistäisi häntä siitä miten hän toimii nyt (toki näin teen, kaikki tekevät, muttei se fiksua ole).

Pitäisi osata vaikuttaa ihmiseen jollain muulla tavalla, älykkäämmin. Mitä se sitten tarkoittaa, god only knows.

Esimerkkinä toimivat kaikenlaiset luonnonsuojeluun ja ihmisoikeuksiin yms. liittyvät toimijat. Teet näin ja tapat luontoa/lapsia yms. Ja samalla unohdetaan, että vaaditaan ihmistä yleensä toimimaan oman itsekkään etunsa vastaisesti, jotta muutosta saataisiin aikaan. EIEIEI. Se, että autoilijalle, joka ei halua kastella jalkojaan sateessa, sanotaan, että tapat jonkun kaukaisen puun afrikan perämetsässä autoilemalla, ei takuulla saa ihmistä jättämään autoaan. Ajatus siitä, että ihminen toimisi eettisesti ja moraalisesti oman etunsa yli, on mielestäni monesti yliarvioitu, ihannoidaan ihmistä. Se, että joku asia olisi hienoa, ei tarkoita sitä, että pohjimmiltaan itsekäs paska niin tekisi. Ihminen ihannoi itseään ja toisiaan. Olemme paljon raadollisempia, kuin uskoisi, mutta eihän sitä saa sanoa ääneen, koska ihannoimme itseämme.

Kollektiivinen itsepetos.

Oma vastareaktioni siihen, että joku tulee selittämään minulle, että tuo paita on lapsityövoimalla tehty, on juurikin se, että sou what? Se on kiva. Ok, olen kyyninen epäkorrekti paska, kun en mene sen veden ja virran mukana, ja sen yhteisön, jonka mielestä tämä on tällä hetkellä tuomittavaa. Syyllistäminen ei toimi.

Perusajattelua: tarjoa vaihtoehto, äläkä vain vie itsekkäältä paskalta pois sitä olemassa olevaa.

(feel free to poke my thinking full of holes, or show the already existing ones, cause there's bound to be a lot of them)

Mutta sanoessani, että ihminen on itsekäs paska ja on turha sille siltä pohjalta mennä syyllistäen valistamaan, tekee minusta tietysti poliittisesti epäkorrektin. En vain tajua sitä, miksi joku kokee oikeudekseen tulla sanelemaan minulle miten minun pitäisi elää?? Teen itse omat johtopäätökseni. Muodostan oman moraalini.

Luonnon- ja ihmisoikeuksien suojelijat (kannatettavaa toimintaa, olen ihan sitä mieltä) sortuvat elitismiin. ME tiedämme miten asiat ovat, ME tiedämme miten sinun pitää elää, jotta kaikilla on asiat hyvin. ME olemme muiden yläpuolella. Toisaalta, sanoessani näitä mielipiteitäni täällä tässä formaatissa, syyllistäen, teen aivan samaa. Ei tarvitse lukea, kuten ei minunkaan tarvitse kuunnella.

Haluan vain, erittäin värittynein sanakääntein, sanoa, että jos mielii vaikuttaa, olisi paikallaan ajatella asiaa vähän laajemmin, eikä luottaa siihen, että itsekäs paska olisi kategorisesti valmis laittamaan itsekkään paksamaisuutensa eettisesti ja moraalisesti oikeiden asioiden alapuolelle. Sitä vain.

edit: ei tosta mitään selvää saatana saa!

Pointti siinä, että syyllistäen ei minua saa tekemään mitään, päinvastoin. Olen itsekäs, enkä halua tuntea syyllisyyttä (vaikka siihen aihetta olisikin). Olen sitä mieltä, ettei kenelläkään ole oikeutta syyllistää minua mistään. Naiiivi ja elitistinen ja kaikin puolin mahdoton ajatus. Mutta näin vain on.

Suurin osa ihmisistä ei liene haluavan tulla syyllistetyiksi. Siksi täällä raivoan niistä tahoista, jotka sitä käyttävät vaikuttamiskeinona. Se ei toimi eikä sillä pysty ajamaan sinällään hyviä asioita.

Minua ärsyttää siis näiden tahojen naiivius niiden pyrkiessä vaikuttamaan. Se se lienee syy, miksi raivoan. Naiivi usko ihmisyyden yleismaailmalliseen hyvyyteen. Olen pragmaatikko ja epäkäytönnöllisyys ärsyttää.

editedit tai ps tai mitä kukakin nyt sitten haluaa...

...saako täällä esitellä tunteenpurkauksia epäloogisesti perusteltuina?!

EDITEDIT: Niin, tästä nyt kuultaa kauas se, että minua ärsyttää se, että minua (oikeutetusti) syyllistetään asioista, joita teen. Tiedän jonkin teon aiheuttavan toisille haittaa.

Mikä minua vituttaa, ei ole välttämättä kuitenkaan se oma, tiedostettu syyllisyys, vaan se, että joku katsoo oikeutetuksi oikeudekseen tietosesti syyllistämällä aiheuttaa minulle negatiivisia syyllisyyden tunteita. Eli se, että joku tietoisesti tekee minulle huonon olon. Onko siihen kellään oikeutta? Ei.


Välttellen, niin lukemista kuin näkemistäkin

Monikin asia tosin sou sääd.

Tällä hetkellä lähinnä se, että kirjoittelen helvetin ahkeraan logiin ihan vain sen takia, että pitäisi opiskella. Distractions??

Äsken sipsuttelin tästä sohvalta jääkaapille päin ja jumiuduin puolessavälissä matkaa (sitähän on siis huimahkot kolme metriä yksiössä) pianolle...jealousie-tango, vähän sovitellen.

Että sitä jaksaa keksiä kaikkea paskaa, vaan jotta ei tarvitsis lukea - sinällään jopa ihan kiinnostavaa - vammaisuuden etiikkaa ja vammaisuuspohdintaa yleensäkin.

Ihminen on itselleen susi.

Omaan nilkkaan ku on vaan niiiin helppo osua :P

_______________________________________________________

Moon pitkään miettinyt pros and cons (vaimitensenytoli) että laittaskos itestään naamavärkin kuvan tonne käynticardiin? Jotenkin sillee joo mutta ei -olo. Ku en vältsii halua, että kukaan tunnistaa mua naamasta ja yhdistää sen tähän mad ramblingiin mitä oon harrastanu täällä logis (saati mahdollisesti tuleviin villeihin origiakuvauksiin mun, bfn ja sekalaisen eläin- ja ihmiskunnan edustajien sekä kaikenkarvaisten lateksisten ym. stimulaattorien kanssa harrastettuna).

Toisaalta ois kiva laittaa oma naama tänne, koska se antaa jonninlaisen lisämausteen mahdollisesti tätä lukeville (ja niin ollen erittäin säälittäville ihmisille :P (~love ya all!)) ja semmosen ai tonnäkönen -fiiliksen. Väitän, että siinä olis semmonen psykologikinen tekijä, ku ihmiset odottaa tietynkarvaselta tyypiltä tietynlaista juttua, nii olisko mun kuvavärkki sitten semmonen että ei helvetti, miten ton näköseltä tyypiltä tulee tommosta juttua? Ja kumpi on sitten se, mihin (ennakkoluuloinen stereotyypittäjälukija) uskois, mun naamaan vai siihen mitä juttua tulee. Hiffaako kukaan mitä tarkotan? Siis sitä, että kukaan ei oota rane-raksamiäheltä kukkia, suklaata ja herkkää rakkausrunoa...

Mun kohdallahan toi siis tarkottaa vaan sitä, että voiko joku noin helvetin kommia, kaunis, ihana ja filmaattinen söpöläisurosmachismo tuottaa noin älykkään viiltävää pohdintaa, satiiria, komediaa ja herkkää runoutta :d (mikä itsetunto-ongelma?!?)

Nooh, mun pohdintani (read: lukemisenvälttelyajatteluni) päätynee siihen, että nou, en anna maailman nauttia kauneudestani tällä foorumilla...tiedä vaikka joskus pyrkisin paikalliseen senaattiin. Ei vältsii kiva, että joku tabloidi retostelee mun eläinkokeiluillani ;D



VIC

Outoa.

Netissä itselleen voi luoda miljoonia erilaisia persoonia, painottaa mitä itsestään haluaa, tai vetää kokonaan hatusta uuden.

Mutta yritäpä antaa itsestäsi aitoa, täydellistä kuvaa. Kuvata itsesi sellaisena kuin olet, mahdollisimman puhtaasti.

Vaikeaa.

En sitä tavoittele, mutta pohdin vain. Voikohan virtuaalipersoonalla olla identiteettikriisi? Jos voi, luulen että bloggaajaminälläni on sellainen. Millä tavalla se haluaa itsensä esittää ja ennen kaikkea, miten se haluaa itsensä tulkittavan. Vai haluaako se itseään tulkittavan mitenkään?

Virtual Identity Crisis - VIC


Ei rikastu

epäpätevänä opena saan 18 euroo timmalta. tekee tommosesta viiden tunnin päivästä verosten jälkeen noin 70 eppua. aika nihkeetä, tai sitten oon vaan ahne paska, joka ei tiedä työnteosta mitää. lähinnä nihkeetä kyl.

tolla hinnalla oon 24 oppilaan turvallisuudesta vastuussa. sen lisäksi tietenkin siitä, että jotain oppisivatkin. päivässä ny voi sille tavotteelle paljon laskea. kuinka moni teistä ottas 7 kybällä vastuulleen 24 11-vuotiasta lasta viideksi tunniksi?

nooh rahaa se on seki.

mistä mä löydän ittelleni kivan halvan mustan trenssin? berliinistä varmaan...

me katteltiin jo alustavasti majapaikkaa...

löydettii gayfriendly paikka...drageille skumppa/jäätelö tervetuliaisiksi (mutta kuvatodisteet ennen saapumista ;)...ja parasta, kaikki uskontokunnat tervetulleita ja pyhimyksille annetaan alennusta...vaikuttaa todella jänskältä paikalta..ja kait siit on tykätty arvioitten perusteella...

dodii...henkisesti teki tiukkaa, mutta yritin olla välittämättä mistään tyyp. oikeinkirjoitusjutuista, kuten isoista Alkukirjaimista, saati pisteistä. Pilkkujakin - oho iso alkukirjain automaattisesti, antaa olla - yritin raiskata, muttei se näin isoll.. siis tarkotan tällä akateeemisuusbugilla varustettuna oikeen enää vörki.

äs sed, ei tuu rahaa epäpätevänä, mutta toisaalta, en oo varmaan koskaan noin alta lipan vetäny päivääkään..."jaahas, uskontoa, avataans kirjat...lukekaa kappale ja vastatkaa kyssäreihin..." sitte ope vaan nosta jalan toisen päälle ja keskittyy komentelmaan tylsistyksestä nousevaa purinaa...

moon diktaattori..mutta tuttu luokka, oli ihan kivaa...ei oppilaat vierastanee lainkaan...sinällään ihan mukavaa...iisii manii kait sitte...myännän...tosin, ei MITÄÄN energiaa lukea työn jälkee...ihan mehut pois. olis ehkä jos tekis säännöllisesti mut tämmönen keikka, nou toimi.



Hungry for knowledge

Hmm...

Äitimuorin faktanhakuretkeilystä:

Laitoin sille meneen koko ranneliikkeen kirjaston tuolta, faktatietoo ku kaipas. Sano, että hyviä juttuja, mutta hänen vahvempi puoli olis keskustelu.

Nyy kysynki, että tiedättekö mitään semmosta tahoa, jolle vois soittaa ja kysellä asiasta? Tarkoitus ei siis oo se, että kamalaa hirveetä mun lapset on homoja, vaan saada vaan ihan semmosta faktatietoa siitä, mitä homous on, miten siihen suhtaudutaan, miten yhteiskunta asennoituu, miten asiaa on tutkittu.

Ainoo motiivi tiedonhaulle, ku kyselin, nii oli että vois sitten jos jossain tulee (negatiivisessa sävyssä) homoudesta asiaa, nii osallistua keskusteluun (~puolustaa lapsia). Ja sitten toisaalta ihan vaan yleinen tiedonsaannin tarve, vaikka ei hällä kuulemma lastensa suuntautumisella sinällään oo mitään ongelmaa, haluaa vaan ymmärtää.

Eli, oisko joku semmonen taho, jolta sais mahiksen live-keskusteluun? Joku faktataho (auktoriteetti kai, asiantuntija)?

Omilta lapsiltaan saa sitä kokemuspuolta, mutta meidän vähän hankala sinällään mitään semmosta faktaa antaa, ku tää on meidän elämää....kässäättekö? Ja ylipäätään taas tää, mitä kirjoista nyt voi ylipäätään saada elävästä elämästä??

Dodii...ideoita?


Bacon and eggs

Aahh...

Pitkästa aikaa darra 8/

Aamulla heikko olo ja nupissa vippaa. Appelsiinimehua vaan kurkusta alas.

Meille on muodostunut jo perinteeksi vetää darra-aamuna munat ja pekonit. Että on täyttävää, rasvaista ja verisuonet kertalaaksita tukkivaaa, mutta hyvää...

Kahviaddiktio toimii juu, heti aamusta jo tärrää ja pakko saada kahvia :D Tervettä o...

Nooh, jossain vaiheessa taas jätän sen, nyt siitä on virkistävää vaikutusta (ainakin lumeeksi jos ei muuta) ja on mukavampi lukee ku on lämmintä juotavaa käsillä; ei tuu syötyy sit koko ajan jotain roskaa.


Syntilista

Lisättäköön oppikirjojen syntien joukkoon itsestäänselvyyksien ja epäloogisuuksien joukkoon itsensä toistaminen.

Onko turhauttavaa lukea teosta, jossa samoja teemoja toistetaan koko ajan, ilman että niihin tuodaan merkittävästi mitään uutta? Hyvinä esimerkkeinä toimivat monet artikkeleista kootut kirjat, joissa jokaisella artikkelilla on eri kirjoittaja. Jokainen haluaa aluksi koota perusasiat käsiteltävästä asiasta. Parhaassa tapauksessa luet siis joka artikkelin alusta samat peruslitaniat siitä mitä on erismerkiksi erityispedagogiikka. Toimittaja voisi vähän karsia näitä pois, mutta ei....

Löysää tekstiä liikaa kirjoissa.


Sosialisaatioparadoksi

Koulun tehtävä on sosiaalistaa oppilaat yhteiskuntaan ja tehdä heistä yhteiskuntakelpoisia, yhteiskunnassa normaalisti toimimaan kykeneviä yksilöitä.

Sama tavoite on erityisoppilaiden kohdalla.

Lapsella todetaan olevan jokin oppimisvaikeus/vamma/häiriö tms. Jotta hänelle pystytään tarjoamaan parasta apua, sijoitetaan hänet erityisryhmään/-kouluun/-luokkaan. Hänet siirretään pois normaaliopetuskesta.

Paradoksaalista on tavoitteen ja keinojen yhdistelmä: haluamme erityisoppilaan sosiaalistuvan normaaliin yhteiskuntaelämään eristämällä hänet siitä.

Kertoopi vain siitä, että on normaalit ja epänormaalit. Helvetin putkinäköistä menoa, ei voi muuta sanoa.