Koulun tehtävä on sosiaalistaa oppilaat yhteiskuntaan ja tehdä heistä yhteiskuntakelpoisia, yhteiskunnassa normaalisti toimimaan kykeneviä yksilöitä.
Sama tavoite on erityisoppilaiden kohdalla.
Lapsella todetaan olevan jokin oppimisvaikeus/vamma/häiriö tms. Jotta hänelle pystytään tarjoamaan parasta apua, sijoitetaan hänet erityisryhmään/-kouluun/-luokkaan. Hänet siirretään pois normaaliopetuskesta.
Paradoksaalista on tavoitteen ja keinojen yhdistelmä: haluamme erityisoppilaan sosiaalistuvan normaaliin yhteiskuntaelämään eristämällä hänet siitä.
Kertoopi vain siitä, että on normaalit ja epänormaalit. Helvetin putkinäköistä menoa, ei voi muuta sanoa.
2 kommenttia
Nermal
10.1.2009 13:25
Hmm... periaatteessahan saman homman voi ajatella tapahtuvan myös perustettaessa erityisryhmiä/-luokkia erityislahjakkaille oppilaille. Järjestely varmaan tukee erityislahjakkuuden kehittymistä, mutta tukeeko järjestely eristäytymistä tavallisista pulliaisista?
mopsi22
10.1.2009 13:49
Nooh, mitä halutaan. Oli luokittelu/kategorisointi mitä tahansa, siihen sisältyy aina myös hierarkiat ja arvovalintoja. Tuossa on sellainen ero (joskin toki eristää), että toinen ryhmä on negatiivissävytteinen ja toinen positiivissävytteinen: toisessa ryhmässä olevat kokevat eristetyn muista, toisessa eivät välttämättä niinkään. Mutta yliyksinkertaistettuahan tämä ajattelu on. Monenlaisia ongelmia on.
Toisaalta fakta on, että yhteiskunta pyörii tietyin ehdoin. Rattaisiin jää aina joku, oli millainen asetelma vain.