Helppoko?

Noksun kanssa kun oltiin Hesassa tossa viikko reilu sitten, niin neiti pääsi tutustumaan kanssakäymiseeni hanin kanssa. Noksu oli hieman tuohtunut siitä, miten meikäläistä kohdeltiin ja ehkä jopa dissattiin suuremmassa seurueessa hanin taholta. On asiasta hanin naisystävät sille kanssa pitänyt jonkinlaista madonlukua mun kohtelemisestani :)

En asiaa ole niinkään ajatellut, mutta nyt kun sen noksu sanoi (jonka hyvin muotoiltuja mielipiteitä arvostan :) niin kyllähän mua dissattiin ja yksinkertaisesti jätettiin huomioimatta aika rankalla kädellä. Tuohduin itsekin, kun asiaa ajattelin.

Kerään vähän semmosta pyhää angstia ja vihaa siinä. Sitten ei vaadita kuin pieni edesottamus hanilta, niin olen siinä lempeänä lohduttamassa. Olen vaan niin helppo, ehkä vähän sitten sinisilmäinen. Toinen kattoo ku ilmaa ja silti olen siinä tukemassa. Onneksi saan huomiota kahden kesken. Ollaan asiasta puhuttu, mutta tässä meidän hommassa on niin paljon muutakin outoa, että tuo jää vähän taka-alalle.

Luulenpa, että ei ole ihan henkisesti terveellä pohjalla meidän juttu. Ainakaan minun henkisen terveyteni kannalta. Tai no, eihän meillä virallisesti mitään suhdetta olekaan...

Noksu ei kyllä ihmetellyt, kun historiaani (tai sen puutetta) selitin, että lankeen heti ensimmäiseen :) Niin kai tässä vähän sitäkin on, ensimmäinen mies elämässäni (onneksi ihana sellainen, vaikka vähän, no ei-täydellinen).