Niin, kesä taas täällä. Kesätyötkin heinä- ja elokuun ajan. Ei kiinnosta, mutta taloudellinen tilanne ei varsinaisesti anna periksi. Opiskelenkin vielä kesällä, töiden lomassa.
Kuukauden olen Turussa asunut, enkä vielä ole oikein löytänyt elämääni rutiinia. Tuntuu, ettei oikein saa mistään kiinni ja aika ja elämä vain menevät väkisin eteenpäin. Minä roikun kahdella sormella viimeisen vaunun kaiteessa kiinni ja jalat raahautuvat maata pitkin perässä.
Kalenteri alkaa uhkaavasti täyttyä ohjelmasta. Tällainen "suosio" ja ihmismäärä ja ohjelman määrä hengästyttävät meikäläistä, joka on tottunut siihen, ettei mitään elämää ole. Täytyy vain opetella ottamaan oma aika ja tila, ei kai muu auta.
Elämä kuitenkin antaa jotakin takaisinkin. Olen löytänyt suloisen poikaystävän, joka on vähintäänkin yhtä hellyydenkipeä, kuin minäkin. <3
Ja olen (ja olemme, ainakin noksun kanssa) tulossa kesätapaamiseen, jahka jumalat ovat suosiollisia ja pääsen(-mme) tulemaan.
