Mopsi's

Minäkin aion äänestää kuntavaaleissa. Äänestän periaatteessa laiskasti, enkä toisaalta näin nuorena monia vaaleja ole edes nähnyt.

Nyt saatu "innostus" on kyllä enemmänkin tuon politiikasta ja taloudesta kiinnostuneen bf:n ansiota. En varmaan nytkään olisi kiinnostunut, jos bf ei olisi. Onhan se ihan mukavaa, että toinen on kiinnostunut ajankohtaisista asioista. Minäkin olen, mutten ole jaksanut seurata. Nyt on pakko, että tietää mistä bf jauhaa milloinkin ;P

________________________________________________________

Vr sekoilee taas. Kannatan julkista liikennettä; liikun omalla autolla aina kun sellainen on käytössä.

________________________________________________________

Kaipaako kukaan 980 litraista akvaariota? Myyn sellaisen. Allas on kansoittamassa äitini asuntoa, ja taitaa kulua vielä vuosi jos toinenkin, ennen kuin minulla on tilaa sille. Silloin voin hommata jo uudenkin. Anyone?

________________________________________________________

Joo, Kela on nyt virallisesti perseestä. Oma moka ylitellä tulorajoja, myönnän. Mutta kertokaa, onko tässä mitään järkeä:

Kun itse palauttaa liikaa maksetut tuet, saa takaisinmaksetut tukikuukaudet takaisin käyttöönsä. Mutta jos kela perii kuukausia takaisin (eli et syystä tai toisesta ole itse niitä ilmoittanut takaisinperittäviksi), joudut maksamaan (ihan vitunmoisen, käytännössä laittoman) 15 % koron JA menetät tukikuukaudet.

Mielestäni tuossa rangaistaan jo tuplaten ja vieläpä aika kovalla kädellä.

"Valtion ensi vuoden budjettiin on varattu nykyistä vähemmän varoja linja-autojen ostoliikennettä ja lipputukia varten."

lähde: http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id103547.html

Miten tämä korreloi valtiovallan kehoitusten kanssa käyttää julkista liikennettä? En käsitä, ja suoraan sanottuna tulin vihaiseksi uutisesta. Helvetin tekopyhää paskaa jauhaa, etteivät ihmiset käytä (kallista) julkista liikennettä, jos tehdään tällaisia päätöksiä vielä lisäksi. Ehkä vähän perusteeton tunnepitoinen reaktio minulta, mutta pystyykö joku antamaan minulle jonkinlaisen järkiargumentin uutisen mukaisten tukien leikkauksen puolesta?

Minulla on ongelma rahankäytön kanssa. Paha sellainen. Sitä kuluu ja kuluu, muttei tule sisään, ainakaan samaa tahtia. Kuulun tätä menoa (ja kyllä, olen yrittänyt ja yritän järkeistää rahankäyttöä, mutta se ei vain onnistu) niihin paljon uutisoituihin nuoriin, joilla on raha hukassa ja velkaa niskassa.

Asia on vähän samanlainen tai oikeastaan päinvastoin kuin laihdutus (jossa kuitenkin olen onnistunut, go figure). Tarvitsee vain kuluttaa vähemmän mitä saa. Kuulostaa äärimmäisen yksinkertaiselta, eikö? No, ei se ole. Ja noksu voi pitää itsellään kommentit siitä, ettei rahan takia kannata stressata. Totta, mutta ei ole.

Nyt alkaa olla ensimmäistä kertaa elämässäni tilanne, että rahat, niin omat kuin lainatutkin, ovat loppumassa. Siis oikeasti loppumassa. Ei ole oikeastaan varaa mihinkään oikeasti. Äärimmäisen stressaavaa ja hermostuttavaa.

Eniten ärsyttää se, että yritän säädellä rahankäyttöä, mutta en onnistu. Yritän taas, en onnistu. Miksen?! Ehkä on sitten pakko siirtyä käyttämään puhdasta käteistä. Kädessä on se, mitä on. Kun käsi tyhjä, tulee nälkä.

Saatana, keppiä vaan itselle, ei muu auta.

Oma saamattomuus on toki hieman myös taustalla, sillä en ole nimeäni yhteenkään turkulaiseen kouluun vienyt. Sijaisuuksia voisin tehdä. Tosin, ihqun kelan takia en voi tänä vuonna mitään oikeastaan juurikaan enää tienata.

Käsittämätöntä, miten aikuinen ihminen voi itsensä upottaa suohon?! Ihan kuin pääni kaipaisi tällaista nyt, kun se muuten jotenkin alkaa olla vähäisessä tasapainossa...

Huoh ja huoh ja huoh...

Nukumme pääasiassa minun sängyssäni bfn kanssa. Yksinkertaisesti, koska sänkyni on suurempi ja patjani huomattavasti mukavampi kuin bfn.

Minulla on yksi suuri tuplapeitto ja olemme havainneet nukkuvamme hyvin sen alla ja yleensäkin hyvin yhdessä. Itse asiassa minä nukun nykyään huonommin ilman hania siinä lähellä tuhisemassa.

Olemme toki viettäneet öitä yhden hengen täkinkin alla. Nou hauskaa...tulee mulla kylmä, kun eräät vievät koko peiton...

Miten muilla: kahdestaan yhden alla vai kahden alla yksistään?

Piti olla mukava viikonloppu. Kummipojan synttärit ja sen jälkeen äiteen puoleisten serkkujeni kanssa yhteinen illanvietto.

Syntymäpäivillä ahdisti. Kaikilla on omat roolinsa, jutut ja vinoilut menevät suhteellisen saman kaavan mukaan kuin aina ennenkin. Itse en vain koe enää olevani se henkilö, jonka rooli minulla tuntui olevan muiden silmissä. Liikaa kaikennäköistä tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Tuntui jotenkin roolittomalta ja samalla ulkopuoliselta istua tätien ja setien ja serkkujen kanssa samassa tilassa.

Serkkuiltamat olivatkin sitten mukavammat, sillä serkut ovat kaikki enemmän tai vähemmän perillä oikeammista ajatuksistani ja elämäntilanteestani. Illan pilasi vain minun järkyttävä väsymykseni ja se, että olen addiktoinut itseni niin pahasti kofeiiniin, että siitä vieroittaminen aiheutti omat ongelmansa. Olin vain liian väsynyt nauttiakseni vuosittaisesta kokoontumisesta.

Nyt maanantaina on olo vain äärimmäisen vetämätön. Sunnuntaifiilis vääränä päivänä. Olo on kuin mitään ei jaksaisi tehdä. Ei kuitenkaan masentunut, vain saamaton. Olen muutenkin päätynyt siihen, että olen laiska ihminen.

______________________________________________________

Sen verran totean, että viime viikko täällä Turussa on ollut kaunein syysviikko, jonka muistan 25 vuoden ajalta. Kuivaa ja aurinkoista, syysväreissä hehkuvia puistoja ja lehtiä hiljalleen pyörimässä jalkakäytävillä. Täydellistä :)

Katselen tässä (vaikka pitäisi opiskella...) yle teemaa: Felix Krullin tunnustukset. Kyseessä on viisiosianen, Thomas Mannin teokseen perustuva sarja.

Kiinnostavaa on, miten minunkin valistuneet aivoni rekisteröivät "epänormaalina" ja "-korrektina" sen, että nuori poika, 12- tai 13-vuotias, esitetään seksuaalisena toimijana. Huomaa vain, kuinka syvälle ovat piintyneet käsitykset siitä, että lasten esittäminen missään seksuaalisessa kontekstissa, on epänormaalia.

Harmittaa, että minunkin aivoni reagoivat ensin yhteisön arvojen mukaan. Muodostan oman mielipiteeni vasta, kun valmiiksi annettu on jo aivoihini ilmestynyt. Ärsyttävää ja tuntuu kuin en olisi itseni kontrolloija. Kukaan ei toisaalta ole. Määritymme suhteessa yhteisöömme ja toisiimme.

Toinen seikka mikä tässä kohtaa ärsyttää, on se, että koen tarpeelliseksi sanoa (vain ollakseni korrekti), että totta kai lasta ei saa esittää mitenkään seksuaalisena tai seksuaalisessa kontekstissa. Hohhoijaa, taas kerran. Jättämällä sanomatta edellisen, johtaa se loogisesti siihen, että minun on pakko olla pedofiili. Näinhän se menee. (Ja luoja, olen varmaan hullu, kun edes liitän tekstiini noin arvolatautunutta sanaa kuin pedofiili. Nyt minun on Ainakin sellainen oltava. Masentavaa.)

Jättämällä sanomatta jotain, en vain jätä jotain sanomatta, vaan itse asiassa sanonkin samalla jotain muuta. Ärsyttävä oletus ja raivostuttavaa sosiaalista kontrollia minun ylitseni. Asioista ei voi keskustella, koska tiettyjä sanoja täytyy varoa niihin liitettyhen käsitysten ja arvojen vuoksi. Raivostuttavaa tanssia asian ympärillä, välillä tuntuu.

En tiedä tai muista (swiss cheese, my brain is...) olenko puhunut siitä, että "kärsin" valveunista ja unihalvauksista.

Niille, jotka eivät asiaa tunne, wikittäkää :)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Valveuni

Jostain käsittämättömästä syystä ilmiö esiintyy vain, kun nukun sohvalla. Liekö asento huono.

On kuitenkin (vaikka olen jo tottunut ilmiöön) aina yhtä epämukavaa, kun aivoni heräävät ennen kuin pystyn kehoani liikuttamaan. Tunnistan tilan, mutta tietty pakokauhu valtaa silti mielen. Monet oireista, kuten paine (rinnan) kehon päällä, sydämen toiminnan tiedostaminen (ja minulla vielä tietty kuumuus) ovat olemassa. Makaan, pystyn käsittämään olevani hereillä ja kuitenkaan en pysty liikuttamaan kehoani. Yritän väkisin saada liikutettua kehoani, mutta en onnistu siinä. Pinnistän, mutta mitään ei tapahdu. Odotan ja yritän herättää kehoani. Odottaminen on joskus tuskallisen pitkä aika. Ainakin se tuntuu siltä.

Tilaa on vaikea kuvailla, vaikka se tuossa artikkelissa onkin jossain määrin onnistuneesti tehty.

Se on kiinnostava tila, mutta samalla ahdistavaa, koska lähestulkoon tiedän, että jos sohvalla otan päikkärit, heräämiseni yhteydessä valveuni ja lievä unihalvaus iskevät.

Sotkenko termejä, lääketieteilijät (tai psykologit ja -iatrit tms.)? Kenelläkään muulla kokemuksia?

_______________________________________________________

Äitin tekemä omenatuoremehu on hyvää! Ei mitään muuta, kuin omenaa, ei edes sokeria. Suomalainen syksy lasissa, tuoksuineen, väreineen ja makuineen. Nauttiapa nyt elämässä näistä pienistä asioista :D

Ainii, rakastan poikaystävääni...herkistyy tunteet tässä tuoremehulasin äärellä :D. Parka vaan joutuu tenttejä tekemään. Onneksi huomenna nähdään ja perjantai on vapaa molemmilla <3<3<3

Voiko sitä muutakaan sanoa?!

Viisi syksyn kappalettani vai?

En kuuntele musiikkia sinällään, siis tiettyä musiikkia. Mitä nyt groove soi taustalla toisinaan. Voinen kuitenkin listata joitakin erittäin hyviä suosikkeja, joihin palaan aika ajoin. Kyse on ensisijaisesti musiikista, joka on minusta kaunista.

1. Canción de Cuna Para Dormiir a un Negrito (Montserrat Caballen laulamana)
2. 1942 (Keiko Matsui, ja nimenomaan tämä sovitus

) (so beautiful!)
3. Claude Debussyn Claire de Lune
4. Suite No. 1 in G Major, Preludi (Bach) (kaunis ainakin Csaba Onczayn selloamana)
5. Aérion Épéon (Nena Venetsanou)

Ja monia muita...

Joo, olisi tänään taas lanttumaakaria vajaa tunti. En oikein tiedä, mikä se pointti nyt sinällään olisi, siis ylipäätään käydä siellä. Joo, saa jutella asioista, mutta kun ei ole jutteluolo tai edes mitään sellaista, mistä nyt haluaisi jutella, juuri nyt.

Ärsyttävää, että tästä(kin) saattaa tulla (ellei jo ole) pelkkä rasite, sen sijaan, että se auttaisi. Hyötysuhde? Vai olenko liian vaativa? Vai, odotanko vain jotain ihan muuta sykalta, mitä se edes voi tarjota.

Eniten ärsyttää se, että kaikki käskevät jatkamaan. Kapinaa, kun ei huvittaisi? No, menen, tämän kerran ainakin vielä. Sitten...en tiedä...

_______________________________________________________

Sunnuntai meni hyvin (huolimatta la-illan huutamisesta...bf vähän känniavautui minulle, huoh. Naapuritkin kuulivat, no doubt. Mutta eniveis, asia on selvitetty. Pienestä väärinymmärryksestä tämäkin lumipallo kasvoi vyöryksi; puhuminen on tärkeää, jos ei muuta niin sitten edes jälkikäteen. Onnistuu onneksi meiltä, ainakin harjoittelemme ahkerasti).

Pride-viikonloppuna tutustuimme kahteen nuoreen naiseen, vähemmistöä hekin. Toinen heistä on muuttanut Turkuun opiskelemaan ja toinen tuli häntä nyt sunnuntaina katsomaan.

Treffasimme kaupungilla (me miähet toipuvaisina edellisestä illasta) ja suunnistimme syömään. Oudoksuimme sitä, että blancossa oli menossa remontti ja teini sekä yksi-mitä-en-muista olivat sunnuntaisin kiinni (!). No, konttorista saimme yksityiskabinetin ja Erittäin hyvää palvelua! Suosittelen. Nautimme skumppaa, ja bfn kanssa ankanmaksaa.

Sen jälkeen pienet cosmot koulussa ja r-kioskin kautta lonkerot kourassa jokirantaan nauttimaan sairaan kauniista kuivasta ja lämpimästä ja aurinkoisesta syyspäivästä. Oli erittäin mukavaa, täytyy todeta. Ensimmäiset meidän ystävämme, pariskuntana tapaamamme ihmiset.

_______________________________________________________

Pohdimme myös kävellessämme (erittäin homoina, koko sakki), että me itse asiassa annamme monelle ääriliikkeelle (yhden) syyn olla olemassa. Olemme homoja, jotka harrastavat suoranaista sodomiaa homoseksin muodossa ja kaiken lisäksi ryyppäämme (vieläpä sunnuntaina). Eihän noilla ryhmillä olisi syytä olla olemassa, jos ne saisivat vaikkapa homouden kitkettyä maailmasta.

Annamme heille merkityksen. Yksi hyvä syy olla homo, tukea jonkun uskonnollista vakautta ja paremmuudentunnetta. Oon ylpee voidessani sen tehdä :P