Piti olla mukava viikonloppu. Kummipojan synttärit ja sen jälkeen äiteen puoleisten serkkujeni kanssa yhteinen illanvietto.
Syntymäpäivillä ahdisti. Kaikilla on omat roolinsa, jutut ja vinoilut menevät suhteellisen saman kaavan mukaan kuin aina ennenkin. Itse en vain koe enää olevani se henkilö, jonka rooli minulla tuntui olevan muiden silmissä. Liikaa kaikennäköistä tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Tuntui jotenkin roolittomalta ja samalla ulkopuoliselta istua tätien ja setien ja serkkujen kanssa samassa tilassa.
Serkkuiltamat olivatkin sitten mukavammat, sillä serkut ovat kaikki enemmän tai vähemmän perillä oikeammista ajatuksistani ja elämäntilanteestani. Illan pilasi vain minun järkyttävä väsymykseni ja se, että olen addiktoinut itseni niin pahasti kofeiiniin, että siitä vieroittaminen aiheutti omat ongelmansa. Olin vain liian väsynyt nauttiakseni vuosittaisesta kokoontumisesta.
Nyt maanantaina on olo vain äärimmäisen vetämätön. Sunnuntaifiilis vääränä päivänä. Olo on kuin mitään ei jaksaisi tehdä. Ei kuitenkaan masentunut, vain saamaton. Olen muutenkin päätynyt siihen, että olen laiska ihminen.
______________________________________________________
Sen verran totean, että viime viikko täällä Turussa on ollut kaunein syysviikko, jonka muistan 25 vuoden ajalta. Kuivaa ja aurinkoista, syysväreissä hehkuvia puistoja ja lehtiä hiljalleen pyörimässä jalkakäytävillä. Täydellistä :)
