Katselen tässä (vaikka pitäisi opiskella...) yle teemaa: Felix Krullin tunnustukset. Kyseessä on viisiosianen, Thomas Mannin teokseen perustuva sarja.
Kiinnostavaa on, miten minunkin valistuneet aivoni rekisteröivät "epänormaalina" ja "-korrektina" sen, että nuori poika, 12- tai 13-vuotias, esitetään seksuaalisena toimijana. Huomaa vain, kuinka syvälle ovat piintyneet käsitykset siitä, että lasten esittäminen missään seksuaalisessa kontekstissa, on epänormaalia.
Harmittaa, että minunkin aivoni reagoivat ensin yhteisön arvojen mukaan. Muodostan oman mielipiteeni vasta, kun valmiiksi annettu on jo aivoihini ilmestynyt. Ärsyttävää ja tuntuu kuin en olisi itseni kontrolloija. Kukaan ei toisaalta ole. Määritymme suhteessa yhteisöömme ja toisiimme.
Toinen seikka mikä tässä kohtaa ärsyttää, on se, että koen tarpeelliseksi sanoa (vain ollakseni korrekti), että totta kai lasta ei saa esittää mitenkään seksuaalisena tai seksuaalisessa kontekstissa. Hohhoijaa, taas kerran. Jättämällä sanomatta edellisen, johtaa se loogisesti siihen, että minun on pakko olla pedofiili. Näinhän se menee. (Ja luoja, olen varmaan hullu, kun edes liitän tekstiini noin arvolatautunutta sanaa kuin pedofiili. Nyt minun on Ainakin sellainen oltava. Masentavaa.)
Jättämällä sanomatta jotain, en vain jätä jotain sanomatta, vaan itse asiassa sanonkin samalla jotain muuta. Ärsyttävä oletus ja raivostuttavaa sosiaalista kontrollia minun ylitseni. Asioista ei voi keskustella, koska tiettyjä sanoja täytyy varoa niihin liitettyhen käsitysten ja arvojen vuoksi. Raivostuttavaa tanssia asian ympärillä, välillä tuntuu.
5 kommenttia
kesäpoika
24.9.2008 20:54
Musta yhteisön äärittämät ajatukset eivät ole automaattisen paha asia. Sellainen on välttämätöntä sopeutumista. Sopetumista vastaan ei tarvi taistella, mutta huonoja arvoja vastaan kylläkin. Tai ehkä ei edes huonoja arvoja vastaan, vaan parempien puolesta. Nekin ovat yhteisesti hyväksyttävissä.
Lapset ovat pienestä asti seksuaalisia. Lapsen seksuaalisuus on vain erilaista kuin aikuisen. Sitä ei ole tehty vielä jaettavaksi aikuiseen tapaan. Se on lapsen oma.
mopsi22
24.9.2008 21:16
En kommentoinut tiettyjä yhteisön arvoja, niiden arvottaminen kun ei ole objektiivisesti mahdollista. Kommentoin niiden vaikutusta ajatteluuni.
Sopeutumisesta puhuminen on sinällään turhaa, että kaikki ovat sopeutuneet jollakin tavalla yhteiskuntaan. Nekin, jotka näennäisesti eivät ole (anarkistit vaikkapa), ovat sopeutuneet yhteiskuntaan omalla tavallaan, löytäneet tavan elää siinä yhteiskunnassa, jossa elävät.
mopsi22
24.9.2008 21:26
Ja mitä ihmeitä ovat huonot arvot?
kesäpoika
25.9.2008 00:40
Tarkoitin huonoilla yhteisön arvoilla sellaisia ajatusmalleja, joilla on uhreja. Ja sopeutumisella tarkoitin yhteisön arvon omaksumista sellaisenaan, en oman paikkansa löytämistä yhteiskunnassa.
Eli uudestaan: Arvon omaksumisessa ei ole mitään negatiivista sellaisenaan. Se on negatiivinen ilmiö vain silloin jos se tuottaa uhreja eikä sen ylläpitämiselle ole muita perusteita kuin se, että se on traditionaalista. Esim. seksismi, rasismi, jne.
Rokkihomo
25.9.2008 13:45
Sosiaalinen kontrolli on väistämätöntä, ja riippuu sosiaalisuuksien foorumeista tietty myös.
Sanojen käyttö on onneksi sopimuksen ja keskinäisen ymmärryksen varaista myös.
Omakohtainen esim: Olen aktiivisesti tietoinen poliittisista korrektiuksista (yksissä) töissäni. Edellytän niitä myös muilta - ja jos lipsutaan, paheksun ihan rehelliseltä pohjalta moista.
Silti voin läheisten ja (joidenkin) ystävien kesken puhua homoista huorista runkkareista vanhoista piioista neekereistä vammaisista.
Ja seinähulluista.