Mopsi's

"Human instinct and intuition are not always right but they do make life interesting."

Aineksina Nallen kuntokaura (vehnä- ja kauraleseita) 1,25 dl, vesi 2,5 dl ja merisuolaa ihan pikku hitunen.

Keittoaika, noin 3,5 minuuttia ja haudutus kannen alla noin 4,5 minuuttia.

Koostumus hieman vetelähkö.

Nautittu kotitekoisen omenasoseen kanssa.

Loppupäätelmät: Ikävä koostumus, rakeisen limainen. Maku neutraali. Omenasose toimii, koska ei ole liian makeaa ja toisaalta sen hieman marmeladimainen koostumus tasoittaa puuron omaa rakeista rakennetta.

Halpaa ruokaa, mutta ei tule kyllä tavaksi. Pari kiiviä, omena ja kuppi teetä tuovat suuremman tyydytyksen kuin tämä, tämä...mössö.

___

addition: ei pystynyt syömään...

noloa, mutta en syö tätä ku ei oo pakko :S

On tässä kesälläkin tullut löydettyä yhtä sun toista kivaa.

Mustat tupperwaren säilytysastiat olivat kiinnostavat, sillä niitä ei ole tietääkseni suomessa myyty koskaan. Kullanväriset mokkalusikat löytyivät Kustavista ja ovat passelit isoäidiltä saadun valkoposliinisen kultauksin koristellun kahviastiaston kanssa.

Iittalan Paadar-lasit ovat Parkanosta ja 5 kpl maksoi vain 6 € (normaalisti ovat 6 € kpl...). Kaksi valkoviinilasia ovat ehkä paras löytö. Ovat Riedelin kristallilaseja, käyttämättömiä ja maksoivat á 0,80 €!

Tarjotin on hauska löytö, jonka ostin vain, koska toivon, että sille joskus löytyy jotain käyttöä. Se on vanha, brittiläistä tuotantoa Liverpoolista: Handivaren tarjotin "flower show" no 1646.

Huomenna haen tosta lähikirpparilta Tamara Aladinin Taalari-tuhka-astian, joka oli hintaan 5 €. Eivät nuo kobaltinsiniset harvinaisia ole, mutta niitä ei myydä alle 15 € missään ja olen jostain syystä ihastunut Taalari-astioihin. Yksi tuhkis mulla onkin jo, kaunis violetti väriltään, jota sisko piti käytössä partsillaan (!). Takavarikoin taidelasin...

___

tuli muuten tehtyä päivän hyvä tekokin maanantaina kirpparilla. omistaja oli sähläämässä Lindströmin käsipyyheautomaatin kanssa, ne kun on hemmetin ärsyttävän teknisiä laittaa puhdasta pyyhettä.

Nooh, kattelin sitä hetken ja siskon kanssa sitte aateltiin, et mennää ny auttaa, siivoojia ku ollaan molemmat oltu ja noitten kanssa tapeltu. Vedettii pyyhe paikallee ja kiitollinen omistajatäti tarjos firman piikkii munkkikahvit :D

No niin. Elämässä on monia periaatteita tai kynnyksiä, joiden yli astumista ei ehkä kuvittelekaan koskaan tekevänsä. Joitakin sellaisia asioita, joista tehty päätös on pitänyt periaatteellisista syistä, eikä päätöstä ole ehkä kyseenalaistanutkaan lainkaan.

Minullakin tiedostavana ihmisenä on näitä muutama, mutta onneksi vain ihan muutama ja nekin tiedostan.

Kaapissa on äidiltä saatua omenasosestta. No eihän mun kaappi oo semmosta luomuihmettä nähny ja piti oikeen soittaa äiteelle, että minkä kanssa tai miten sä tätä niinku syöt. Se naureskeli pojalleen, tietenkin, äitin oikeudella. Totes käyttävänsä maustamattoman jukurtin (on allerginen kaikille lisäaineille) kanssa, leivonnassa, pannarin päälle ja kaurapuuron kanssa.

Niin, k a u r a p u u r o, yksi nöistä harvoista asioista, joita olen päättänyt olla koskaan syömättä. Ajattelin tässä, että ehkä olisi näin 26-vee päivän kynnyksellä aika maistaa kaurapuuroa. Siinä ei ole ruista, jota en voi syödä ja sen kanssa voi mutustella vaikka mitä marjoja ja hilloja ja sun muuta terveellistä. Ja kai se on sitten halpaakin.

Täytynee ostaa kaurahiutaleita ja alkaa ihmetellä kaurapuuroa...

...kaikkea sitä tällainen daredevil vanhemmiten uskaltautuu kokeilemaan :P

___

Säilöntäajatusta viety sen verran pidemmälle, että meen systerin ja ehkä kamunki kaa mustikkaan. En oo ennen itelleni kerännykkää. Täytyy vaa löytää spotti. Mummulta muutossa onneksi sain kauheen kasan säilöntärasioita. Eikä sitte vituta toi sähkösyöppö pakastinkaa, ku täynnä ilmasta ruokaa :)

___

Tarttis viedä uffille kamaa, vaikka mulla on pieni moraalinen ongelma sen kattojärjestön toiminnan kanssa. Toisaalta, ei jaksais viedä tohon jumalakirpparillekaan, ku mulla on senkin kattojärjestön kanssa vähän moraalisia ongelmia. Ehkä otan tähän semmosen viileen loogisen aattelun: kumpi on lähempänä. Toi jumalakirppis ihan hitusen lähempänä, toisaalta vois kantaa noi uffin laatikkoo, mut neki heittää hirveesti pois.

Pelastusarmeija kyl ehkä kuitenki vähemmän jumalaa ku joku muu. Sprki olis tietty, mut niille ei kelpaa mun saastunut homoveri, joten en niille vaatteitanikaan viä. Ehkä siis tohon pelastusarmeijalle, oon sieltä ostanu kaks pleiseriäki ja myyjä on kiva. Niillä on opiskelija-alennuski. Jätän niille joku päivä tohon vaatteita. Mun kokosia ne kaipaakin, ku yleensä lahjotukset on cirka '80 ja kooltaan mammutti.

___

Oon tässä pyöritelly, ja kamutki sano et miksei, et pitäiskö kokeilla naista, sillee fyysisesti vaa. Heteromiäskaverit ku ei tajuu mitään ees esileikin päälle, oon huomannu järkytyksekseni. Homot tajuu naisten ajatusten juoksusta paljon enemmä.

Jouduin kaverin äijälle lyhyesti selittää, että se esileikki alkaa vähän aikasemmin, kun housujen riisumisesta. Voivoi, oisin niiii mahtava heteropoikkis jollekulle kivalle tytölle.

Ei täs proggikses ois ees mitään kyseenalasta, jos vaan yhenyön juttu, eihä? Nooh, ehkä nyt ei kuitenkaan, mutta jos joku ärsyttävä vosu änkee dtmssä syliin (niinku kerran: vittu ihkuu, homoja, uu uu...lääppi siinä mua ihan avoimesti, ku ei kai homoilla mitään personal spacee oo...prkl) ja vonkuu siinä, nii kai sen vois koeajaa :P

no ei.

___

Partyliten kynttilät odottavat hyllyssä, että maltan joku ilta laittaa tulta niihin. Hyvät tuoksut: gardenia-tryffeli ja vadelma-timjami. Mmmmm, ehkä joku ilta punkkua, kaveri kylään ja Pariisin varpunen dvd-pesään. Vadelma-timjami taustalle käryyn.

___

Olis vähän semmosta kevyttä proggista, ku ehkä pitäs tehä, mut luulen, et tänään nautin vaa olosta. Eka semmonen turku-päivä pitkästä aikaa. Ehkä katon hyllystä jonku kirjan ja meen vaa puistoon juomapullon kaa istuksii ja kattoo ihmisii ja luomaa fantasiia ohi kävelevistä kundeista. Ja siis ehkä luenki vähän :D

___

Oon todennu, et oon aika versitile, noi seksuaalisesti. En oo kauheen ronkeli. Se on kiva olotila, ku kattelee vaiks gaybaaris ihmisii ja totee, et toi o iha ok eikä toikaa paha. Ois kauheeta olla kauhee nirso. Ainoo on ylipaino liiallisena, se on semmonen, et ei kiitos. Ikäkin vähä, mutta kyllä tossa yhessä jaksossa ku Patric Stewart Star Trekissä hihhuloi paidatta nii ei paha jannu, ei todellakaa. Aika timmi :P

...ja jotta ei kuullosta kauheen pinnalliselta, nii kyllä se persoona kuitenki on se tärkein :)
___

Rennot ihmiset elävät kauemmin. Oon ihan järkyttynyt, miten jotenki rennoksi oon heittäytyny. Oon vähä äärimmäisyysihminen, mutta silti, sama ku laihutukses, rentoilu vaatii tämmöseltä ku mä nii sen asentee, et sitte ollaa kaikes rentoi tai ei missää. Ettii sen tasapainon sitte myöhemmin. Mun rento ei kuitenkaa oo jonku semmosen elämä roskikseen -tyypin rento :D

Rentous on jotenki kivaa. Kuka vittu välittää, niinku kaveri tokas kerran. Ei kannata ottaa pulttia mistään turhaa, elämä ohjailee ihan kivasti ilman omaa sähläämistä siinä joukossa (vaikka toki väliin täytyy vähä ottaa asioita niska-persotteella ja alkaa viedä mihi haluaa), aurinko paistaa ja vaik ei paistais, nii kivaa o silti. Ihmisille voi puhuu, jopa turus, eikä ne siitä hajoo. Jos mulkasee pahasti, nii sen oma ongelma, eikä mun (jos mun käsi ei oo sen ihmisen haarois samal...:P).

Ihmiset repäsee liian harvoi!

Yksiki kaveri, joka lukenee tätä blogia, ainakin oman sanansa mukaan ;) (itselleenhän aivovauriota lukemisella hankkii :D) otti ja lähti tall ships racen yhden laivan mukaa, tosta vaa. Viikko purjesdusta ja kauheeta ryyppäämistä ja uusia ihmisiä. Sitte vaa määränpääsatamasta koneella kotio.

Hauskinta on monesti silloin, ku tekee päätöksiä, joita ei ajatteleva pää tekis.

Carpe diemkö se oli?

...tosin, päädyin tässä kerran siihenkin toteamukseen, että toi on jonkun rikkaan hepun keksintö. Hetkeen tarttuminen ku yleensä vaatii massiaki, ainaki sen hetken jälkiseuraukset :D

Että osaa olla kamala aamu :S

Miten voi ihmislapsi olla näin kankea ja kroppa tukossa. Mitään en oo ees tehnyt, nukkunu vaan muutaman yön univelat pois.

Ehkä se on maanataita?
___

Kirpparille pitäis kantaa kamaa. Vaihteeksi taas varasto ääriään myöden täys, joten dumbataan kirppikselle. Se on vaan se eka helvetti alkaa kirjotella hintalappuja miljoonaan tavaraan. Onneksi systerillä on tylsää ja se on kiitollinen kaikesta ohjelmasta :)

Täytyy sanoa, että on mulla ollu ja vieläkin on paljon vaatteita. Kaapit täys vaatteita, joista niistäkin on karsittu jo pois sellaiset, joita en käytä. Seuraavaksi täytyy alkaa karsia sellaisia, joita olen ehkä kerran käyttänyt, mutta en usein. Siltikin on ahdasta :S Ehkä se on vaa pakko alkaa harrastaa vuosittaista kaapintyhjennystä, koska aina sieltä löytyy vaate, jota ei oo 12 kk käyttänyt ku kerran, jos sitäkään. No, en niin paljoa ookkaan vaatteita ostanu viimisee kahteen vuoteen ku sitä ennen kannoin kotiin. Yksiö on ihan puhdistava asumismuoto, ku mitään turhaa paskaa ei mahu pyöriin (vaikka mahtuukin...).

___

Isipappa soitteli, että on ny vähä lomautusta tulos, et hän vois vihdoin (näi kahden vuoden jälkee) myydä toisen autoistaan pois. Meinaa äijä viedä multa oman autonsa pois ;)

Autosta tulee äkkiä riippuvaiseksi. Turun sisällä pääsee muutenkin liikkeelle, mutta jos tulee työkeikka jostain korvesta, on busseilla sählääminen vaikeaa. Ja sitten on mun pikkuduuni ukissa, sinnekään viittis ajella bussilla ku menee kolme tuntii eestaas :S.

___

Koulut alkavat kohta. Täytyy mennä sikainfluenssaa saamaan, jotta tulee voita leivän päälle pöytään. Jos vaa joku huolii, ku on lomautusta ja määräaikasii opeja pistetty pihalle aika kasa.

___

Oonkohan vähä keski-ikäistymässä, ku on iha vakavasti ajatellu, et ois kiva olla oma maapaikka, missä vois kasvatella sillee rennolla otteella ittelleen ruokaa ja poimia marjat ja sienet mettästä siitä oman tontin laidalta. Säilöntä ja leivonta ja maakellari hohtaa mielessä, vaikka tykkään kaupunkielämästä.

Tosin viikon mökkeily on tehny musta melulle herkän taas. Tai paremminkin mä viihdyn täydellisessä hiljasuudessa. Aivot ei totu meteliin kellään; lyhenee elinikä tietyn desibelin jälkeen.

No, ehkä joskus jostain bongaan jonku komeen salskeen maalaispojan, jolla on faaarmia viljeltävänä :)

___

Sen nyt tietää, ettei meikäläistä saa nukkumaan niin helpolla :)

Kerronpa siis viikosta.

Viikonloppu pörähti siis Faces Etnofestivaaleilla Karjaan kupeessa Billnäsin ruukkialueella. Kaunis vanha tehdasmiljöö oli omiaan pienille monimuotoisille esiintyjille ja kojuille ja pajoille ja näyttelyille jne.

Musa oli mahtavaa, ilmapiiri kevyt, rento ja hyväksyvä kaikin puolin (no, onhan festarin pointti hyväksyä kaikki muodot elää). Jammailua, istukelua pimeässä jurtassa chajn kanssa, kuunnella japanilaista perinnerummutusta, jammailla yömyöhään, katsella tuliesityksiä ja ihmetellä hämähäkkilaumoja naamalla ja käsillä ja suussa ja housuissa.

Hippipojat olivat suloisia, varsinkin aamulla könytessään poksereissaan ja rastoissaan aamukasteen joukkoon.

Parasta oli ehkä rento meininki ja se, ettei alkoholiörvellystä ollut festarialueella. Teemana olikin tänä vuonna lapset ja lapsia oli paaaljon mukana. Oikeastaan mukava nähdä lapsia, jotka menevät vapaasti ihmisten joukossa iloisina ja tietää, että kaikki katsovat kakaroiden perään vaikka samalla jamittaisivatkin musan tahtiin. Lapset rikastuttivat menoa, varsinkin omilla aidoilla reaktioillaan kaikkiin ympäröiviin ilmiöihin.

Rytmitajua inhimillisenä piirteenä ihmettelin ja pohdin. Mikä saa tuntemattomat ihmiset kerääntymään yhteen hiljaisuudessa jokaisen soittaessa omaa instrumenttiaan ja ottaen vain rytmin toiselta ja alkaen soitella? Eri rytmit sulautuvat toisiinsa ja täydentävät toisiaan, musiikki kehittyy ja muuttaa muotoaan. Pohdiskelin rytmin - ja miksei melodiankin - merkitystä ihmisille ja sitä, miksi se on niin luontainen ominaisuus? Miksi jalka alkaa läpsytellä tietyn rytmin tahtiin ja keho liikkua muutenkin?

Mieleeni tulee jonkinlainen kommunikointi toisten ihmisten kanssa tai oman kehollisuuden hahmottaminen ja siitä nauttiminen. Tai jotain...onko täällä ihmisiä, jotka ymmärtävät tämän asian päälle enemmän?

Nooh, sunnuntaina, aromikkaana viikonlopun jäljilta ja rytmin upottua vereen, ajelin A:n kanssa karjaalta parkanoon kaverin mökille. Meitä helli upea aurinkoisen sateinen sää ja Etelä-Suomen kauniit kumpuilevat metsä- ja peltomaisemat. Sateenkaaret, kaksoissellaiset jopa, olivat koristamassa taivasta, kun pikkuteitä kaarrellen kuuntelimme jazzia. Erinomaisen nautinnollinen matka, rentoutuneena, vapautuneena ja monin aistein elämästä nauttien.

Mökillä sitten olikin saunomista, makaamista ja punaviiniä, eri järjestyksissä, koko ajan :)

Parrankasvatusprojekti osoitti, että helvetti se kasvaa sittenkin ja näytin hetken jopa vähän mieheltä, vaikka naamassa olikin lähinnä teiniamiskarvoitusta :D Se on se tunne hieroa partaansa ongelman edessa :P

___

Syksyn suunnitelmiin lisääntyi valmistuninen, matkat britteihin, tallinnaan ja ruotsiin (toivon ainakin, raharaharaha) sekä väikkärin aloittelu. Toki myös yo-liikunnan lisäksi ajattelin alkaa vähän juosta taas (kun on näitä viini-makkarakiloja tässä tullut niin, että äitikin erehtyi huomauttamaan, prkl, joskin totesi, että nyt olen sopivan painoinen edelliseen liian laiha -tilaan nähden).

En ole ihan vielä varma miksi haluan väikkärin tehdä. Se vain nakuttaa takaraivossa, joten...

___

Parisuhteen loppumista olen ehtinyt pohtia. Olen todennut päätöksen olleen oikea, sillä monissa asioissa huomaan antaneeni toisen ihmisen määrittää itseäni liikaa. Oma vikahan se tietysti on, mutta jotenkin silti järkyttävää huomata, että kuinka monessa kohtaa omat ajatukset ja arvot ja mielipiteet ovat siirtyneet taka-alalle. Olen liian kiltti ja mukautuva. Tästä lähtien aion olla suorempi ja ajatella itseäni enemmän.

Koen muutenkin olevani vapaa. Niin outoa kuin se onkin, tunnen vapautta tehdä asioita ja ennen kaikkea tiettyä tarmoa tehdä asioita. Osin johtuu pelosta, että jää liikaa aikaa käteen, osin siitä, että parisuhteessa omat ajatukset ja mielenkiinnonkohteet jäivät taka-alalle.

Uutta tarmoa ja vapautta tehdä monia asioita, joita ei ole voinut parisuhteessa tehdä.

___

Koin minimasennuksen mökkeillessäni. Osin varmaan ihan omaa ailahtelevaisuuttani, osin varmaan sitä, että puolessa välissä viikkoa tuli yksi ihminen lisää. Olin siis yksin kahden parin kanssa. Ei ehkä otollisinta henkistä aikaa katsoa kahden parin yhteistä eloa ja läheistyyttä ja itse lähinnä halata kylmää tyynyä...

Mutta eteenpäin. Olen jotenkin positiivistunut muutenkin, saati A:n iloksi ekologistunut paljonkin. Hippiytynyt jopa vähän :P

...sori stella...

___

Kaikkien suunnitelmien lomassa olen vihdoin siinä tilassa (ei parisuhdetta, vähän itseluottamusta ja paljon enemmän rentoutta ja kokemusta), että voin alkaa harrastaa vapaata sosialisointia ja seksiä koska haluan, kenen kanssa haluan ja missä haluan. Excellent. Eipä tarvitse valittaa enää siitäkään, että on jäänyt jotain kokematta :P

___

Masennuksesta ja siihen nyt jo elimellisesti kuuluvasta itsetuhoisuudesta huolimatta (jostain syystä olen hetkellä onnellinen, sitten taas haudon itsemurhaa, outoa...), olen jotenkin elämäniloinen. Odotan tulevaisuutta, vaikka tiedän, että turpiin tulee ja varmasti masentuu ja väsyttää ja kaikkea. On kuitenkin niin paljon monia asioita, joita odottaa ja tehdä ja joista nauttia monella eri tasolla.

High on miserable life <3

huoh, takaisin metsistä kotiin. kaaasa pyykkiä ja muuta sekalaista rompetta, jotka äitee änki mukaan.

suihkuun.

nukkumaankin ehkä joskus.

huva reissu oli.

Mopsisamson lähtee nyt viikoksi huinimaan rennolla pukeutumisella. Ensin Billnäsiin hippejä, etnoa ja vapaata kaatoa ja sitten kaverin mökille saunoon ja toipuun konservatiivisen mopsimaailman hippiyliannostuksesta.

Mä tiedän, että mun lukijat jää kaipaamaan mua ihan tuhottomasti. Siis mä ymmärrän, että te elätte mua varten ja tää on teidän päivän sana, mutta koittakaa ymmärtää, että kaikkein valaistuneimmankin täytyy väliillä nostaa jalat pöydälle ja vetää henkeä! Voitte lähettää suruviestejä tänne ja vaikka sytyttää feissiin muistokynttilän, mutta kyllä mä tuun takas iha pian! Ei tartte murehtii :)

Pyrin ilmestyy olutvaahtoihin ja pullanpäällisiin, mutta ei kato tääkään kaikkeen ehi ja pysty :P

Ainoo harmi ny on, että missaan kukkaklanipään esityksen, ku en oo koskaan semmosta nähny. Pelse raportoi sitte hyppikö heterot pöydillä vai ei :)

*tässä jo kiva alkupössis ku käsittelin kenkiin uuden kalvon sumutteella. yksiössä. ei ilmanvaihtoa. tuhoutuu se viiminenki aivosolu...lalalaaa...*

Peace!

Pitihän se nyt käydä katsomassa, että tietää sitten mistä mummot puhuvat. Brünoa käytiin tsigaas noksusen kanssa.

Noh, mitä tuosta nyt sanoisi. Cohenia all right, ei voi erehtyä. Hyviä oivalluksiakin joukossa, mutta pääosin liian helppoa huumoria viljelty.

Hauskinta kokemuksessa oli ehkä muut katsojat, heteropareja pääosin.

Kun heterot nauroivat (stereotypioille), minä olin hiljaa, ja kun minä nauroin, olivat heterot hiljaa. Näemmä vähän eri perspektiivi asioihin. Huolestutti noksun kanssa se, että hetskut eivät ehkä hiffanneet monien kohtausten tekevän pilaa, ei homoista, vaan stereotypioista, joita homoja ja näiden (seksi)elämää kohtaan on. Naurettiin ja ä ä n e e n yököteltin seksikohtauksille tyyliin "noinhan se juuri on!", eikä tajuttu, että pila ehkä kohdituikin juuri siihen, että noin sen l u u l l a a n olevan.

Itsekin nauroin monessa kohtaa kyllä ja nauroi noksukin. Tosin väliin nauroimme kahdestaan ja aistimme kyllä molemmilla puolilla istuneiden heteroparien ihmetyksen/vaivaantuneisuuden/lievän ahdistuksen.

Homona voisin suhtautua elokuvaan ankarasti paheksuen, mutta kun en voi. Mielestäni on vain hyvä, että joku leikkii aiheella kuin aiheella, ja ne jotka eivät osaa lukea viestiä monipuolisesti, eivät sitten voi. Olen aina pitänyt paheksumista jotenkin tyhmänä, siis sellaista ääneen paheksuntaa. Se on kovin monesti tietämätöntä ja usein täysin tekopyhää sekä perustelematontakin.

Jos jotain pitäisi sanoa niin toteasin, että noksun kanssa nauroimme. Ei kokemus siis huono ollut. Filmikriitikot voivat sitten eritellä tarkemmin. Ja oli elokuvassa ihan hyvää sarkasmia amerikkalaisesta kulttuurista noin yleensä. Heterot vain tuntuivat tarttuvan aina homoteemoihin.

___

Noksu nauro mulle, ku selitin miten oon jo hippifestareihin valmistautunu. Mä kuulemma tuunaan itteeni kunnon homon tavoin. Huomenna meen Uffille kattoon jotai risasta paitaa ittelleni, tai sitte vaa joku vanha pappakauluspaita, josta voi vähä kiverrellä hihoja ja laittaa kivan hippirintakorun päälle. Sitte kylkee ruskeet pellavahousut ja kivat Roverin (ei kerrota kalliista merkkikengista hipeille) nahkatossukat jalkaa ja Buffi päähä. Sitte oonki hippi!

Jos jotain tekee, se kannattaa tehä sitten samalla vaivalla kunnolla. Näin sanoo isini. Hippeilen siis tunteella (puhumattakaan siitä, et rento hippilook on oikein hyvä festareilla, ku tiedä missä istuu...)

___

Rokkarille kiitos terveisistä, noksu juuri ja juuri muisti kertoa (not unusual for her to be somewhat, ohom, dreamy).

___

-näyttää siltä, että hippifestarit ovat myös sateelliset festarit, whooppiii...telttalivin' and all that...

täytyy opetella laskeen kymmeneen ja ostaa enemmän alkoholia.

Who needs reason when your toes curl up?