Mopsi's

Kuvittelenko vain, vai onko ranneliike jotenkin kesän jäljiltä hiljentynyt käyttäjistä?!

___

Uudet ikkunat on pesty ja kirkasta on. Pientä parannusta asumisviihtyvyyteen :)

___

Ensimmäinen saksan alkeistunti takana. Jotenkin, hmm, outo olo. Uuden kielen aloittaminen nollasta on jotenkin...hullua? Samalla päässäni kuitenkin elää outo unelma joskus osata saksaa ja muuttaa sinne...en tiedä miksi...voiko joku maa vain viedä sydämen???

___

Kynttilät, elokuva ja viini. Elämästä voi nauttia yksinkertaisesti.

___

Luin läpi tohtoriopintojen vaatimuksia ja opetussuunnitelmaa sun muuta. Vaikuttaa ihan saavutettavalta. Jotenkin vähän toivoin jotakin niin lannistavaa, että luopuisin ajatuksesta. Eihän sitä ollut. Ehkä sitten olen pätevä tekemään väikkärin, vaikka ei itsestä siltä aina tunnukaan :)

Mopsi, kasvatustieteen tohtori, luokanopettaja. Nice ring to it...

___

En ole vielä yliopiston jumppaan mennyt. A, tuo mentorini, on kipeä enkä ihan yksin uskalla mennä. Hyvä tekosyy tietysti odottaa toisen parantumista...kyllä menen kuitenkin, kun maksanutkin jo olen :)

___

Ei mitään järkevää kirjoitettavaa. Koskahan tulee vastaan se, että blogattavaa ei enää ole?

En ymmärrä täysin, miksi joku lukisi blogiani, vaikka olenkin oudolla tavalla imarreltu, että joku siihenkin vaivautuu. Jos joku jossain saa jotakin irti näistä jaaritteluista, olen vaikuttanut arkipäiväisellä tekemiselläni jonkun elämään. Edes vähän. Outoa.

That's internet for you.

___

tähän lisään vielä...

viiniä olen hieman nauttinut. no pullon. mutta silti. katsoin sotaelokuvan. itken. niin moni joutuu kärsimään nyt ja silloin. itse istun viinilasin kanssa turvassa, mukavasti, lämpimässä. muutama kyynel niille, joita elämä kohtelee raa'asti...

kyyneleet tuntuvat hyviltä. hämärä kynttilänvalo. ajatukset kaukana jossain. suru ihmisten kohtaloita kohtaan. suru herättää ihmisessä elämää.

Guten Abend! Ich heiße Mopsi22.

...en kyllä tiedä, saako tähän noita outoja kirjaimia näppiksestä :S

edit: aaah, ß tulee alt+0223 :D

live and learn

Hmm, talousasiaa, siis oman talouden asiaa, siis rahoista kyse - ja minusta kun puhutaan, niiden loppumisesta ja ei-olemassaolevuudesta.

Tässä alkaa tämä valtiorahoitteinen opiskelijaelämä tulla päätökseensä, koska tukikuukaudet ovat loppu, finito, noumani.

Opintoja kyllä olisi ja tukikuukausia saa lisää, kun otan maisterin ulos laitoksesta, MUTTA valtio ei tue opintoja, jotka eivät "johda johonkin", kuten opintotukilautakunta asian ilmaisi. Itsensä kehittämiseen ei anneta rahaa, ainakaan opintotuen muodossa siis.

Ny sitten on vähä niinku ongelmana se, että tarttis tehä töitä ja opiskella. Töitä ei oo, mutta opintoja olis.

On äärimmäisen vittumaista olla sellaisessa tilassa, että ei tiedä, mistä rahaa tulisi. Työttömäksi jättäytyminen vaikuttaa viimeiseltä itsemurhatempulta, sillä opettajan sijaisuuksien epäsäännölliset tulot tarkoittavat valtavaa paperibyrokratiaa työkkärin kanssa ja lopputulos on kuitenkin se, että parin päivän työ ja mitään et sitten valtiolta saakkaan. Joutunet päinvastoin palauttamaan senkin vähän mitä olet saanut. Omien tulojen vaikutus avuttoman pieneen päivärahaan on murskaava. Pienikin tienisti syö välittömästi avun.

Ymmärrän kannustinloukun paremmin nyt. Taloudellista perustetta tehdä työtä ei oikein ole (yleensä, ei siis mun kohdalla), kun siitä jää käteen suhteellisesti aika vähän? Näin siis, jos työ on huonosti palkattua tai sitä on vähän.

Toisaalta jotenkin kiehtoo ajatus siitä, että pääsis koko hemmetin kelasta eroon, mutta...mukavanpi olla vihollisen kanssa jonka tuntee, kuin siirtyä työkkärin piiriin...

Sama kai se on mikä valtion elin pompottaa.

No suurin asia tässä koko hommassa on se, että niin opiskelusta tai työnteosta tai mistään ei tule mitään, koska stressaan perustulon epävarmuudesta niin paljon. Stressi vaikuttaa keskittymiseen ja nukkumiseen ja rentoutumiseen. Sitten vituttaa 24/7.

Joskus käy mielessä vihreiden perustulo. Eikö sen saisi kasaan jo karsimalla byrokratiasta puolet pois. Mihin tarvitaan sotkuisia kelan ja työkkärin ja sossun järjestelmiä, joita eivät edes niiden käyttäjät enää tunne miljoonien uudistusten ja päälleliimattujen muutosten vuoksi? Jos akateemisella ihmisellä on vaikeuksia selvitellä miljoonia lomakkeita, kuka ne käsittelee ja missä ja mitä hittoa niihin vaaditaan, niin miten samasta suoriutuu peruskoulun keskeyttänyt tuuliajolla oleva nuori, jolla ei välttämättä ole edes apua lähipiirissä saatavilla? Siis toisin sanoen ihmiset, jotka näitä järjestelmiä oikeasti tarvitsevat hengissä pysymiseensä?

Suomen pullistuneelle byrokratialle voisi käydä hindenburgit...puff..

___

On another note, tänään alkaa saksan kielen alkeet. Ei taida keskittyminen riittää :(

___

edit: naurettavinta on, että käteen ei jää mitään, mutta eniten jää, jos jättäydyn kokonaan työttömäksi (eli lopetan nykyisen pienen hommani). tosin tietysti jos on reilusti töitä (vähintään 1,5 viikkoa kuussa sijaisuuskia, mikä ei oo ollenkaan varma) jää jo vähän enemmän käteen. naurettavaa on myös se, että peruspäivärahasta otetaan päältä 20 % veroa...millähän perusteella tätäkin rahaa kierrätetään?!

pointti kuitenkin, että pieniä töitä ei kannata tehdä. ihan vitun perseestä tää systeemi, ei voi muuta sanoa.

Ikkunaremontti. Ilmoittivat tulevansa 31. pvä. Evakoin itseni kotoa päiväksi ja järjestän pienessä yksiössäni tilaa ikkunoiden eteen.

Menen iltapäivällä kotiin. Ikkunat ovat samat kuin lähtiessäni. Lapulla ilmoitus remontin siirtymisestä 1. päivään "sairastumisen vuoksi"

Tämän vielä jotenkin ymmärrän, vaikka en käytännössä pystykään asuntoani käyttämään siirtämättä tavaroita omille paikoilleen, jolloin ne pitäisi siirtää seuraavana aamuna taas pois remontin tieltä ja peitellä uudestaan.

Se mitä en ymmärrä, on, että remonttityövälineet oli varastoitu asuntooni yöksi. Käytännössä sekin vähä tila mikä asunnossani on, täytettiin työkaluilla. En näin ollen olisi saanutkaan tavaroitani pois esimerkiksi sängystäni tai keittiön kaappien edesta jne. Käytännössä en siis asuntoani olisi ilman huomattavaa vaivaa pystynyt käyttämään.

Lähdin siis siskolle yöksi. En enää toista aamua aio herätä sen takia, etten tiedä kellonaikaa remontin alkamiselle. Tosin, en olisi sänkyyni päässytkään >:|

Isännöitsijälle lähetin viestin siitä, että asuntoni ei ole varasto remonttivälineistölle. Saman viestin lähetän remontista vastaavalle urakoitsijan edustajalle.

Vituttaa. Näen aikaa ja vaivaa ja kas, mitään ei tapahdukaan. Päivä meni siinä sitten ja jostain syystä työmiehet näkivät täysin loogiseksi vaihtoehdoksi jättää tavaransa toisen kotiin...

___

edit

Tiistai ja uudet ikkunat ovat paikoillaan. Viiitusti pölyä. Nyt olen saanut siivottua. Kävivät tarkastamassa heti työn jäljenkin.

Hienot ikkunat ja ennen kaikkea eristävät ääntä huomattavasti paremmin kuin vanhat, paremmin kuin uskalsin odottaakkaan. Tarkastajatkin sanoivat, että eniten on ihmetelty sitä, ettei osata enää nukkua kun on hiljaista :)

Isännöitsijälle lähetin palautteen duunareiden varastoimista tavaroistani asunnossani.

Kuitenkin, homma hoidettu ja ohi mun kohdalta. Huomenna vielä pesen noi. Suhteellisen vähin vahingoin siis sain uudet lasit seinääni. Huokaus sille.

mopsi, pullo punaviiniä ja sokerin keittäminen. saas nähä onnistuuko home made body sugaring.

joko huudan ku pistetty sika ja naapurit soittaa hätänumeroon (niinku niitä kiinnostas yläkerran homon edesottamukset) tai sitten meen nukkuu fully sore, mutta siloistakin siloisempana :)

...this is bound to end up in a disaster...thank GOD I've numbed myself with an argentinian red...

Philip Glassin sangen outo musiikki taustalla ryydittämässä itsetuhoisuutta...

...ain't anything a gay wouldn't do to be more appealing to others...

ja kaikkein huolestuttavinta on, että harmittaa, että ostin vaan yhden pullon viiniä. kaksi olisi pitänyt ostaa. ollut ilman sentään kaksi viikkoa. tosin, kahta voitaisiin jo pitää ongelmana, noin yhtä iltaa kohti. pää kyllä kestäisi.

no, ehkä herään aamulla kipeänä ja ihmettelen, mihin karvani ja ihoni on kadonnut :P

ihmislajin omituisuutena ja voimavarana on ollut ikuinen ja yleinen mielenkiinto kaikkea kohtaan. joskin, uteliaisuus tappoi kissan.

...nyt...

kuumaa sokeria sulana iholle...

...ready, set, go, scream!

:D

___

IT WORKS!

sokerilla ja puuvillakankaalla dekarvoitin reidet ja pakarat. sattuu kyllä, vähän, mutta vaatii päättäväisyyttä ja pientä kivusta nauttimista ;)

täytyy sanoa, että laitan suosiolla höylän kaappiin, niin pehmoisen sileäksi jäi käsitellyt alueet. napa-polvet -alue tuli otettua, joskaan ei ihan kokonaan. reidet, pakarat ja intiimimmät alueet. hyvältä tuntuu...suosittelen!

navan yläpuolella meikäläisellä mitään kasvakkaan, hiuksia lukuunottamatta. polvien alapuolelta en raaski untuvanpehmeää, joskin pitkää ja kiharaa vaaleaa karvoitustani poistaakkaan. se kun on ainoo miehekäs osa meikäläisessä ja mun mielestä jopa vähän seksy...kyllä miehessä vähän karvaa pitää olla :P

joten jos ei jaksa maksaa vahoista tai kosmetologeista, suosittelen keittelemään vähän vettä, sokeria ja sitruunamehua ja hommaamaan jostain ohutta lakanakangasta...huvaa tulee, halpaa on ja tökötti säilyy huoneenlämmössä, jos sitä jää...sen ku lämmittelee mikrossa :)

...ja ehkä vähän viiniä turruttamaan pahimmat. jos on puolisko niin aina kivampi, jos on niinku joint project ;)

I feel detached. Once again. Everything seems to be getting under my skin, reminding me of thoughts already once buried.

I feel unwanted. Weird but I do.

I feel pretty much what you see...

Tuo kuvassa oleva taulu on joskus jäänyt käteen Raumalta kirpputorilta, silloin kun vielä siellä asuin. En ole sitä ajatellut sen tarkemmin. Raumalla se roikkui makuuhuoneeni seinällä.

Ostohetkellä taulu miellytti, joskin lähinnä sen takia, että se maksoi 8 € ja on jonkun käsin tekemä ja signeerattu. Työ on tehty harmaalle karkeammalle paperille öljyliiduin.

Katson taulua toisinaan. Pidän taiteesta, joka on esittävää, mutta hieman epätarkkaa. Maailmaa katsellessamme on oma näkökenttämmekin epätarkka, eikä suinkaan fotorealistinen. Minua miellyttävät teokset, jotka pystyvät luomaan tunnelman ja vaikutelman valokuvamaisuudesta käyttäen mahdollisimman vähän vetoja, värejä, viivoja...

Tuo pieni kuva on erittäin kaunis. Siihen on jotenkin tallentunut pysähtynyt, mutta elävä hetki Pariisin kadulta. Sateinen tunnelma. Muutama väri tuo kuvaan elämän.

Taulu on esillä, mutta piilossa. Pienessä asunnossani on paljon esineitä, joihin kiinnittää huomionsa. Tuo kuva katoaa taustalle, mutta on ehkä yksi rakkaimmista tavaroistani. Ehkä siksi pidän kuvasta, että muistan sen olemassaolon toisinaan ja joka kerta onnistun hukkaamaan itseni kuvan tunnelmaan. Taide on minulle tunteita, näkemyksiä. Tämä on minun sielulleni sopivaa taidetta.

Kuvassa myös hauska ruskea pullo (Italiasta, mitä lie tursistikamaa) kirpputorilta. Merirosvon pää on tuotantoa opettajankoulutksen kuvataiteen tunneilta. Pieni Pahtu, jollaisia ystäväni tekee, on ensimmäinen ja ainoa (?), jolla on solmio :) Sain sen syntymäpäivälahjaksi vuosi sitten. Arvostan suuresti minulle tehtyjä henkilökohtaisia lahjoja. Ne ovat niitä, joilla on merkitystä loppuelämän ajan.

Taustalla näkyy myös yhden seinän sangen villi salmiakkitapetti, joka oli ehkä suurin tekijä asunnon ottamiseen aikanaan, sijainnin ja hyvän kunnon lisäksi :)

Ukkostaa. Ensin oli valoisaa. Sitten tuli pimeys. Salamat seurasivat perässä. Hienoa katsoa pilvien, sateen ja salamoiden valumista mereltä päin kaupunkiin. Joskus pidän 8. kerroksen näkymästäni. Kaupunki vaikuttaa niin avuttoman pieneltä veden, pilvien ja salamoiden alla.

Upeaa.
___

Flunssa taittuu pikkuhiljaa poispäin. Enää vaan pään tyhjennys ja yskiminen, kun kurkku kutiaa parantuessaan. Vähän vielä väsyy, mut on tää menos ohi.

___

Kirpparilöydöt jatkuvat! Tällä viikolla jäänyt haavin harvinaisen edullista lasia, ellei jopa pilkkahintaista.

Kuvassa taustalla Nanny Stillin Stella Polaris -tuhkakuppi (2,5 €) ja Tamara Aladinin maljakko (3,75 €!).

Etualalla Tamara Aladinin Taalari-sarjan kirkas tuhkakuppi (5,50 €) ja malja (7 €!).

Malja ja maljakko olivat todella edullisia löytöjä, joista olen tyytyväinen. Taalari-sarja ja Aladinin sekä Stillin tuotanto kiinnostavat. Taalarista ajattelin kerätä kaikki eri väriset tuhkakupit ja maljat. Aladinin ja Stillin tuotannosta kiinnostavat erilaiset maljakot, kaatimet ja karahvit, joita he ovat luoneet.

Sometimes I feel I spend too much time on the computer.

http://www.badgerbadgerbadger.com/

Toin kotosalta lautapelejä pois isäni kaapeista pyörimästä. Yksi niistä on Timpuri nimeltään. Vastaava peli nyt on monilla eri nimillä olemassa. Pelissä siis kootan torni, josta yritetään saada palikoita väleistä ja laitettua ylimmälle tasolle kaatamatta koko hommaa.

No, ei peli itsessään, vaan nuo puupalikat. Joka kerta, kun näen laatikon pöydällä odottamassa loppusijoitusta, iskee kauhea tarve ottaa palikat laatikosta ja alkaa rakennella niistä jotakin, kasata vaan päällekkäin.

Ihmisillä tuntuu olevan kova tarve luoda uutta. Kyse ei ole välttämättä edes tarpeesta tai hengissäselviämisestä, vaan puhtaasta tarpeesta luoda jotakin. Aivotko kaipaavat stimulointia?

Henkinen rakentaminen on vaikeampaa. On tarve oppia uutta, kokea asioita. Onkoha henkisen puolen kehittyminen kuitenkaan niin selvää kuin uusi seinä? Se mistä on aloittanut ja mihin päätyy, on vaikea nähdä. Ei ole kuvaa tyhjästä tontista ennen taloa.