Aamun valoon hautautuu ihmisiä,
enemmän viileään kuin lämpimään,
ihmisiä tarpomassa arkeensa,
kaiketi kiireissään.
Lämmin aurinko ei peitä tuoksua,
viileää tuulta mereltä,
iholla olevaa tunnetta tulevasta.
Kaupungin varjot pidentyvät,
eivät enää kokonaan katoa,
vaan nopeammin palaavat koitteessa illan.
Lehti putoaa. Toinenkin.
Viileässä maassa makaa kesän vehreys,
mehevät metsät muuttuvat luurangoiksi,
peittyy huurteeseen mielen keveys.
Saapuu syys.
Että sitten inhoan flunssaa. Päässä humisee, pää särkee ja täynnä painetta, limakalvot ärtyvät, kurkku karhea eikä mikään jaksa kiinnostaa.
Mulla flunssat menee aika saman kaavan mukaan aina, mutta aina on yhtä vittuuntunut >|
Flunssaisena pitäisi jaksaa raahautua pari korttelia ulkoilmassa viemään tädillä yksi avain. Ei pitkä matka, mutta kun kipeänä ei oikein ylimääräisiä voimia ole mihinkään. No, ehkä tapsuttelen samalla apteekkiin hakemaan jotain mieltä virkistävää tai turruttavaa.
Kaiken lisäksi ensi viikolla olisi ollut kaksi hammaslääkärikäyntiä, jotka joutunen nyt sitten peruuttamaan ja sopimaan uudelleen.
Jos pastilliaskissa tai missä vain lukee, että "liiallisesti nautittuna saattaa olla laksatiivisia vaikutuksia", kannattaa uskoa varoitusta.
Vain kaksi rasiaa ja nyt vaadittaisiin sitä alkuperäistä sisua :S
Ajattelin, että kun on tullut mentyä ja tehtyä tällä viikolla kaikkea kivaa ja hyödyllistä niin voisi perjantain ottaa sillai rennosti, maaten vaikka kotona jos siltä tuntuu.
No nyt sitten on perjantai ja makaan, kun iski flunssa. Kurkku kipeä ja kaikki klassisen flunssan oireet paikalla. Aurinko paistaa ja kavereita kaupungissa, viikonloppukin tulossa. Minä olen kipeänä. Kiva.
Mutta jottei mene hukkaan tämä positiivinen elämänasenne, jonka ylläpitäminen on yllättävän helppoa ajoittain (harjoittelu, harjoittelu), niin nyt kun flunssan sairastaa, sitä ei ehkä ihan heti ensimmäisestä sijaisuudesta saa. Ei tartte myöskään pohdiskella mitään liikunnallista aktiviteettia saati painonnostelua :)
Kääriydyn mummulta saamaani peittoon sohvalle odottelemaan, josko flunssa parissa päivässä hälvenisi...
Heräsin 6.50. Siis 6.50.
Miksi?!
Oliko eilen liikaa ohjelmaa? Johtuuko tämä nyt tiistain kelloherätyksestä, koska mun aivot virittyy yhden aamun mukaan. Vaikka olis heränny klo 10 kuukauden, nii yks kellollinen aamu ja ding, herään viikon melkeen samaan aikaan ku kellolla ekan kerran.
Noh, istun nyt sitte koneella. Tähän aikaan kyllä kunnon kansa rientää jo töihin, joten turha valittaa :)
___
Eilen olikin oikeen superpäivä, tai no melkein, ku heräsin kaheksalta. Ehdin siivota keittiön kaappeja ja hyllyjä, pyyhkiä pölyt ja huuhdel lalasikokoelmat, imuroida, pestä lakanat ja tyynyn, kerätä kasaan kirpparitavaroita ja hinnoitella ne, käydä parin kamun kaa kolmella eri kirpparilla ostoksilla ja omia bisneksiä hoitaas, palauttaa noksun kirppisoston takas, tavata lyhyesti kiinnostavan homopoika, käydä siskolla kaffeella, hinnotella lisää kirppistavaraa, kuunnella uutta musiikkia (Ludovico Einaudi), pyöräillä höyhentyynyn kaverin kuivuriin toiselle puolelle kaupunkia (tää oli klo 21, mutta tehospurtti meni päivän liikunnasta :), soittaa pianoa ja nostella puntit.
Ainoo mikä unohtu, oli syöminen :S. Mulle käy joskus nii, et jää ruoka välistä. Aamupalalla menin (tai no päiväpalalla), kunnes illalla sitten 23 aikaan (!) vasta pieni lämmin ateria. Muuten elin päivän parilla omenalla ja jukurtti-myslillä. Huono homma, mutta toisaalta oon oikeesti pieniruokanen.
Illalla olin ihan että ihmeissäni, että kun herää ajoissa, saa elämässä jotain aikaankin :)
___
Päätin sitten leipoa vuokaleipää, köyhä kun olen :)
Aateltiin lähtee kamun kaa Tampereelle kiertelee kirppareita. Oli jo majapaikkaki hankittuna. Tarkotus oli liftailla tänää sinne ja huome takas.
Ottiko joku kyytiin?! Eipä tietenkään. Kaveri on liftaillu vaikka minne ja missä ja oli eka kerta, ku jäi ilman kyytiä. Ehkä se oli se, että meitä oli kaks tai sitte mä vaan oon ruma, tai sitte turkulaiset vaa on täysiä mulkkuja. Veikkaan jälkimmäistä.
Siinä sitten seistiin 2,5 h väliin kaatosateessa, väliin vähä vähemmässä sateessa ja väliin pilkahti aurinko.
Oon peukkuneiJtsyt ny sitte vieläki, tai no ainaki melkein. Koin sen surkeimman puolen asiasta :)
___
Mutta ei päivä hukkaan menny. Oli meillä sitten iha kivaa. Käytii herättää noksu ja juomas sumpit, sitte syömäs yolla ja sitte torkuilla kamun luona ennen ku mentii kirpparilla käymään.
Tuli nyt ainaki käveltyä taas, varmaa pyöreesti 10 km. Liikunta on iha mukavaa oikeastaan, varsinki tämmönen hyötysellainen. Eikä tee pahaa vähä verrytellä kroppaa ennen ku alkaa yo:n jumpat.
Ja niin, oon menos myös saksan kielen alkeita lukee :)
Ohjelma syksylle alkaa kertyä pikkuhiljaa. Ootan jo innolla, et pääsen kirjottaa jotain kalenteriini! :P
Käytin ekaa kertaa mummulta saamaani valurautapannua. Oon sen puhdistanu ja rasvapolttanu varmaa 25 vuoden hiljaiselon jälkee.
Tuli kanapihveistä vähä raudan makusii, mutta ei kai pikkusesta rauta-annoksesta haittaa oo :)
Jotenki muute ihanan helppokäyttönen. Vähä öljyä riittää, ei tarvii varoo millä vehkeellä paistettavaa kääntelee, voi heittää uunii huoletta, eikä tarvii jäähdytellä niinku pinnotettua pannua vaa voi huuhella heti (ja pitääki). Jotenki yllättävän helppokäyttönen toi valurauta.
Ostin uuden kalenterin. Hieno, tarjouksessa Akateemisessa. A suositteli. Tää on hieno, ku vielä A:n opastuksessa päällystän tän jollai hienolla kankaalla tai paperilla.
Kalenterissa on jotain rauhottavaa. Siitä näkee, mitä on tulossa ja se antaa semmosta järjestystä elämään. Toisaalta siinä on ohjelmaa, että tietää jotain elämääkin olevan.
Saa myös tyydytystä päivistä, jotka ovat tyhjiä ja toisaalta hetkistä, jolloin kalenterin voi jättää pöydälle ja lähteä viikonlopunviettoon ilman sitä :)
Mutta on tää hieno, kierteellinen ja tommonen hieno sivumerkkijuttuki, mitä voi siirtää aina oikeeseen välii. Joka päivälle on 19 asti merkitty ajatki. Ei mitään ylimääräistä ja tarpeeksi tilaa kirjoittaa, mutta kuitenki kompaktin kokonen. Voivoi, miten voi pieni ihminen saada onnea elämää säätelevästä kapistuksesta. Tekee aikuisellekin hyväksi asettaa niitä rajoja. Kyllä ne virtuaalirajat ja seinät vaa tiettyä turvallisuutta tuovat.
___
Katsoin tuossa juuri mainospinoa omalla eteisen pöydälläni. Helvetisti t u r h a a paperia :S. Vaikka pidänkin mainoksista pienenä keskeytyksenä arkeen, ajattelen tässä vakavasti liimailla oveen ei ilmaisjakelua -ilmoituksen. Toisaalta, paperinkeräykseen ne päätyvät lopulta kuitenkin, joten en toiminnallani varmaankaan vähennä paperin määrää :(
Big A ei innostunut Ikean mainoksesta tai sen jakajasta ja päätti kunnon kansalaisena ja kuluttajana lähettää seuraavan palautteen:
"Hei vaan täältä Turun seudulta. Ovessani lukee: 'ei ilmaisjakelua'. Niinpä kun ilmaiseksi jaeltu IKEA-mainos kolahti luukusta sisään, avasin oven ja palautin opuksen (ystävällisesti toki) jakajalleen. Hän (ystävällisesti myös, ja asiaansa ilmeisesti uskoen) kertoi sitten minulle että 'tämä ei ole mainos, tämä on lehti. Ei mainos.'
Käsittääkseni kuitenkin nimenomaan ikean mainoksesta oli kyse. Ehkä voisitte selventää näitä käsitteitä jakajillenne, jottei brändiinne liitettäisi typeryyttä.
A."
Vastaus tuli samantien:
"Hei A,
Pahoittelen, että sinulle on jaettu tuo kuvasto, vaikka nimenomaan olet ilmaissut, ettet ilmaisjakelua halua. Kuvasto on tosiaan mainos ja siksi ilmaisjakelun mukana eikä sitä missään nimessä tulisi jakaa postiluukkuihin tai laatikoihin, joihin on kiinnitettynä "Ei mainoksia/ilmaisjakelua" merkintä. Olen välittänyt viestisi eteenpäin Suomen suorajakeluun,joka jakelusta vastaa.
Ystävällisin terveisin
Ella
IKEA Oy
Asiakaspalvelu
puh. (09) 3482 9400"
Kiitettävää nopeutta :)
__
edit: "meikän :D hymiö oli myös palautteessa, ja antoi viitteitä sen positiivishenkisyydestä. mutta nyt se on jätetty pois blogipalstaltanne. Toivoisin, ettei minua esitettäisi näin valheellisesti ja tarpeettomasti negatiivisesssa valossa.
"
Nyt A innostu palautteenannosta...lapset :P
Tyypillistä suunnittelua: "Hmm, hei, tänään on taiteiden yö Turussa! Tuolla olis tommosta ohjelmaa, toi on kiinnostava, käydään tuollakin ehkä. Hmm, Sussussa on karaoke, sielläkin vois kääntyä...Toi ei toisaalta oo kauheen kiva, toiki vähä...eikä toi...mennää vaa sussuu karaokee."
No sussussa on karaoke joka su ja to ihan normaalistikin, joten taiteiden yö oli hieno tekosyy mennä baariin. Hyvä ilta olikin!
Ensin kadulla tuli opiskelijaheterotuttuja vastaan ja eräs luokkatoverini, vapaa luonnonlapsiheteronainen, tarttui kainalooni kuulleessaan baari-illasta. No, tuo vapaa eläjä nautti illan aikana ihan kiitettävästi alkoholia ja tansitti homomiehiä vasemmalta ja oikealta sekä vieraili useammassakin pöydässä. Loppuillasta oi rakas ystäväni oli kielaillut ainakin kahden varatun (!) homon kanssa niin tanssilattialla kuin pöydässäkin.
Jotta ilopilleri valopilkun jälkeen saatiin vierasmajaansa, päätimme iloisesti kainaloista kantaen sulloa nauravan naisen lähimpään taksiin ja antaa osoite. Taksikuski näytti, tuota, kyrpiintyneeltä, mutta paketti pääsi perille turvallisesti.
Ekspoikaystäväkin kävi kääntymässä ovella, mutta humalainen ystäväni halasi ja pussasi ja pyysi liittymään meidän seuraamme ja samalla pelotti poikaystävän pois. Harmi, olisi sitä voinut sanan pari vaihtaa, kun ei tiedä mitä toiselle kuuluu :(
Rokkihomokin oli paikalla miahensä kanssa. Kauheen sulonen pari. Molemmat vähän semmosia unelmoivia tyyppejä ja ku antaa alkoholia, nii vähä enemmä viäl. Ja rokkari kehtas esittää vielä pienelle hennolle ja herkälle homomopsille rivoja eleitä baarin ulkopuolelle. Kauhee trauma jäi nyt kyllä siitä. Nih.
Ja tapasin uuden tuttavuudenkin. Ystävämateriaalia, ei sitä toista. Siskon ja sen muijan tuttava opistoajoilta. Miellyttävä ihminen vaikka teatteriseuraksi. Erinomaisen sosiaalisesti taitava, täytyy sanoa, näin opettajana. Harva pystyy miellyttämään niin montaa eri ihmistä ja haraamaan niin harvaa vastakarvaan.
Olen varmaan jo seinäkukkamateriaalia, ku useempi sussun vakkari juttelee meikäläiselle. Sillee kotoinen baari, etten ihmettele, miksi siellä käydään.
___
Jaahas, ja mustikoista. Taisi tulla 1,5 tunnis täys litra. Tosin oli vähän kiire ja paikka johon osuimme, oli tehokkaasti parturoitu jo. Harmi, mutta syö tuosta nyt pari päivää kyllä ja erinomaisen makuisia. Ehkä uudelleen, ehkä vain otan äiteeltä sitten valmiiksi kerätyt ja pakastetut :P
___
Olenkohan kauhean ilkeä, kun eilenkin oli sussussa ihan selkeä heteropari. Siinä vaiheessa ku muija meni tiskille, ois tehny mieli käydä vähän kopeloimassa sitä kaveria ja pyytää vaiks tanssimaan :D
Se on vähä nii, et jos sussuun tulee, nii sille altistuu. Mikäs mä olisin ylläpitää homokammosten ajatusta siitä, että nehän käy kiinni heti ja joka paikassa :P
Oli sussussa kyl eilen pari sen näköstäkin kundia, et ehkä 16 täyttäny, mahdollisesti 17. Ja sisällä ne vaan oli...ehkä homopojat sitte näyttää vaa nuorilta nuorina? Näytti myös semmosilta, että eivät kestäis yötä mun kaa vaa hajoisivat ku koskee ;P
summa summarum oli poikkeuksellisen hyvä baari-ilta noin torstai-illaksi. Nyt kana-tomaattipataa mikroon, äitin sämpylöitä vähä paahtimee ja Partyliten vadelma-timjami votiiviin tuli tuoksuttamaan asuntoa. Ihanan laadukas ja mieto tuoksu :9