Sen nyt tietää, ettei meikäläistä saa nukkumaan niin helpolla :)
Kerronpa siis viikosta.
Viikonloppu pörähti siis Faces Etnofestivaaleilla Karjaan kupeessa Billnäsin ruukkialueella. Kaunis vanha tehdasmiljöö oli omiaan pienille monimuotoisille esiintyjille ja kojuille ja pajoille ja näyttelyille jne.
Musa oli mahtavaa, ilmapiiri kevyt, rento ja hyväksyvä kaikin puolin (no, onhan festarin pointti hyväksyä kaikki muodot elää). Jammailua, istukelua pimeässä jurtassa chajn kanssa, kuunnella japanilaista perinnerummutusta, jammailla yömyöhään, katsella tuliesityksiä ja ihmetellä hämähäkkilaumoja naamalla ja käsillä ja suussa ja housuissa.
Hippipojat olivat suloisia, varsinkin aamulla könytessään poksereissaan ja rastoissaan aamukasteen joukkoon.
Parasta oli ehkä rento meininki ja se, ettei alkoholiörvellystä ollut festarialueella. Teemana olikin tänä vuonna lapset ja lapsia oli paaaljon mukana. Oikeastaan mukava nähdä lapsia, jotka menevät vapaasti ihmisten joukossa iloisina ja tietää, että kaikki katsovat kakaroiden perään vaikka samalla jamittaisivatkin musan tahtiin. Lapset rikastuttivat menoa, varsinkin omilla aidoilla reaktioillaan kaikkiin ympäröiviin ilmiöihin.
Rytmitajua inhimillisenä piirteenä ihmettelin ja pohdin. Mikä saa tuntemattomat ihmiset kerääntymään yhteen hiljaisuudessa jokaisen soittaessa omaa instrumenttiaan ja ottaen vain rytmin toiselta ja alkaen soitella? Eri rytmit sulautuvat toisiinsa ja täydentävät toisiaan, musiikki kehittyy ja muuttaa muotoaan. Pohdiskelin rytmin - ja miksei melodiankin - merkitystä ihmisille ja sitä, miksi se on niin luontainen ominaisuus? Miksi jalka alkaa läpsytellä tietyn rytmin tahtiin ja keho liikkua muutenkin?
Mieleeni tulee jonkinlainen kommunikointi toisten ihmisten kanssa tai oman kehollisuuden hahmottaminen ja siitä nauttiminen. Tai jotain...onko täällä ihmisiä, jotka ymmärtävät tämän asian päälle enemmän?
Nooh, sunnuntaina, aromikkaana viikonlopun jäljilta ja rytmin upottua vereen, ajelin A:n kanssa karjaalta parkanoon kaverin mökille. Meitä helli upea aurinkoisen sateinen sää ja Etelä-Suomen kauniit kumpuilevat metsä- ja peltomaisemat. Sateenkaaret, kaksoissellaiset jopa, olivat koristamassa taivasta, kun pikkuteitä kaarrellen kuuntelimme jazzia. Erinomaisen nautinnollinen matka, rentoutuneena, vapautuneena ja monin aistein elämästä nauttien.
Mökillä sitten olikin saunomista, makaamista ja punaviiniä, eri järjestyksissä, koko ajan :)
Parrankasvatusprojekti osoitti, että helvetti se kasvaa sittenkin ja näytin hetken jopa vähän mieheltä, vaikka naamassa olikin lähinnä teiniamiskarvoitusta :D Se on se tunne hieroa partaansa ongelman edessa :P
___
Syksyn suunnitelmiin lisääntyi valmistuninen, matkat britteihin, tallinnaan ja ruotsiin (toivon ainakin, raharaharaha) sekä väikkärin aloittelu. Toki myös yo-liikunnan lisäksi ajattelin alkaa vähän juosta taas (kun on näitä viini-makkarakiloja tässä tullut niin, että äitikin erehtyi huomauttamaan, prkl, joskin totesi, että nyt olen sopivan painoinen edelliseen liian laiha -tilaan nähden).
En ole ihan vielä varma miksi haluan väikkärin tehdä. Se vain nakuttaa takaraivossa, joten...
___
Parisuhteen loppumista olen ehtinyt pohtia. Olen todennut päätöksen olleen oikea, sillä monissa asioissa huomaan antaneeni toisen ihmisen määrittää itseäni liikaa. Oma vikahan se tietysti on, mutta jotenkin silti järkyttävää huomata, että kuinka monessa kohtaa omat ajatukset ja arvot ja mielipiteet ovat siirtyneet taka-alalle. Olen liian kiltti ja mukautuva. Tästä lähtien aion olla suorempi ja ajatella itseäni enemmän.
Koen muutenkin olevani vapaa. Niin outoa kuin se onkin, tunnen vapautta tehdä asioita ja ennen kaikkea tiettyä tarmoa tehdä asioita. Osin johtuu pelosta, että jää liikaa aikaa käteen, osin siitä, että parisuhteessa omat ajatukset ja mielenkiinnonkohteet jäivät taka-alalle.
Uutta tarmoa ja vapautta tehdä monia asioita, joita ei ole voinut parisuhteessa tehdä.
___
Koin minimasennuksen mökkeillessäni. Osin varmaan ihan omaa ailahtelevaisuuttani, osin varmaan sitä, että puolessa välissä viikkoa tuli yksi ihminen lisää. Olin siis yksin kahden parin kanssa. Ei ehkä otollisinta henkistä aikaa katsoa kahden parin yhteistä eloa ja läheistyyttä ja itse lähinnä halata kylmää tyynyä...
Mutta eteenpäin. Olen jotenkin positiivistunut muutenkin, saati A:n iloksi ekologistunut paljonkin. Hippiytynyt jopa vähän :P
...sori stella...
___
Kaikkien suunnitelmien lomassa olen vihdoin siinä tilassa (ei parisuhdetta, vähän itseluottamusta ja paljon enemmän rentoutta ja kokemusta), että voin alkaa harrastaa vapaata sosialisointia ja seksiä koska haluan, kenen kanssa haluan ja missä haluan. Excellent. Eipä tarvitse valittaa enää siitäkään, että on jäänyt jotain kokematta :P
___
Masennuksesta ja siihen nyt jo elimellisesti kuuluvasta itsetuhoisuudesta huolimatta (jostain syystä olen hetkellä onnellinen, sitten taas haudon itsemurhaa, outoa...), olen jotenkin elämäniloinen. Odotan tulevaisuutta, vaikka tiedän, että turpiin tulee ja varmasti masentuu ja väsyttää ja kaikkea. On kuitenkin niin paljon monia asioita, joita odottaa ja tehdä ja joista nauttia monella eri tasolla.
High on miserable life <3