Tuo kuvassa oleva taulu on joskus jäänyt käteen Raumalta kirpputorilta, silloin kun vielä siellä asuin. En ole sitä ajatellut sen tarkemmin. Raumalla se roikkui makuuhuoneeni seinällä.
Ostohetkellä taulu miellytti, joskin lähinnä sen takia, että se maksoi 8 € ja on jonkun käsin tekemä ja signeerattu. Työ on tehty harmaalle karkeammalle paperille öljyliiduin.
Katson taulua toisinaan. Pidän taiteesta, joka on esittävää, mutta hieman epätarkkaa. Maailmaa katsellessamme on oma näkökenttämmekin epätarkka, eikä suinkaan fotorealistinen. Minua miellyttävät teokset, jotka pystyvät luomaan tunnelman ja vaikutelman valokuvamaisuudesta käyttäen mahdollisimman vähän vetoja, värejä, viivoja...
Tuo pieni kuva on erittäin kaunis. Siihen on jotenkin tallentunut pysähtynyt, mutta elävä hetki Pariisin kadulta. Sateinen tunnelma. Muutama väri tuo kuvaan elämän.
Taulu on esillä, mutta piilossa. Pienessä asunnossani on paljon esineitä, joihin kiinnittää huomionsa. Tuo kuva katoaa taustalle, mutta on ehkä yksi rakkaimmista tavaroistani. Ehkä siksi pidän kuvasta, että muistan sen olemassaolon toisinaan ja joka kerta onnistun hukkaamaan itseni kuvan tunnelmaan. Taide on minulle tunteita, näkemyksiä. Tämä on minun sielulleni sopivaa taidetta.
Kuvassa myös hauska ruskea pullo (Italiasta, mitä lie tursistikamaa) kirpputorilta. Merirosvon pää on tuotantoa opettajankoulutksen kuvataiteen tunneilta. Pieni Pahtu, jollaisia ystäväni tekee, on ensimmäinen ja ainoa (?), jolla on solmio :) Sain sen syntymäpäivälahjaksi vuosi sitten. Arvostan suuresti minulle tehtyjä henkilökohtaisia lahjoja. Ne ovat niitä, joilla on merkitystä loppuelämän ajan.
Taustalla näkyy myös yhden seinän sangen villi salmiakkitapetti, joka oli ehkä suurin tekijä asunnon ottamiseen aikanaan, sijainnin ja hyvän kunnon lisäksi :)
