Mopsi's

Oli tuossa mtv3:n uutisissa seuraavaa:

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/10/970402

Pähkinänkuoressa miesopettaja kosketellut 12-vuotiaita tyttöoppilaitaan.

Ottamatta kantaa kämäiseen uutisointiin (jäi aika epäselväksi taas kaikki), niin otan kantaa opettajan ja oppilaan väliseen fyysiseen suhteeseen.

Alakoulussa toimiessa eri luokka-asteita opetettaessa ovat oppilaat hyvinkin eri kehitysvaiheissa. Opettaja työskentelee aika lähellä oppilaitaan fyysisesti. Opettajat koulutetaan ohjaamaan oppilaitaan yksilöllisesti, läheltä. Koskettaminen on paremminkin luonnollista ja koskettamatta jättäminen luonnotonta.

Itse pidän fyysistä kosketusta jopa pedagogisena. Oppilaan puhuttelu on helpompaa, jos tämän huomion suuntaa vaikkapa laittamalla etusormen oppilaan hartialle. Kynä-/virkkuu-/mailaotetta näytetään kädestä pitäen. Pientä lasta taputtaa päähän tai olalle tai selälle, kun tämä tulee kertomaan innoissaan jostakin asiasta. Oppilasta voi ottaa kädestä/jalasta kiinni, kun tutkii onko ranne tai polvi murtunut vai ei.

Kosketus voi olla myös äärimmäisen tärkeä ja hoitava lapselle. Sillä ei tarvitse olla opetuksellista funktiota, kuten yllä olevissa esimerkeissä esittelin. Se voi olla vain fyysinen huomionosoitus vaikkapa tilanteessa, jossa toinen oppilas puhuu ja opettaja koskettaa toista oppilasta, että odotappa vuoroasi tms. Olen nähny miesopettajia, joiden suhteellisen vanhatkin tyttöoppilaat kävelevät suurinpiirtein opettajan kainalossa.

Pointtini lienee se, että raja on häälyvä. Itse olen äärimmäisen tiedostava AINA kun kosketan oppilasta, oli syy mikä tahansa. Kerran on oppilas sanonut, ettei saa koskea. Täysin hyväksyttävää. Suurimman osan aikaa kosketus on täysin luonnollinen osa vuorovaikutusta.

Miehenä koskemista täytyy varoa enemmän kuin naisena. Miesopettajana ei tulisi mieleenkään taputtaa 8-vuotiaita tyttöjä takamukselle, mutta naisopettajalle tämä on täysin luonnollinen toiminta. Miesopettajana en suinkaan voi valvoa tyttöjen pukuhuoneessa, mutta naisopettaja voi törmätä huoletta poikien pukuhuoneeseen.

Puhumattakaan siitä, että olen HOMO miesopettaja ja siis automaattisesti todennäköinen pedofiili. Odotan päivää, jolloin oppilas heittää naamalleni: "älä koske homo". Tuo ei ole vihaiselta esiteiniltä mitenkään mahdoton kommentti. Teini vain ei tajua, että siinä saattaa opettajalta mennä (syyttä) ura pilalle.

Koen tekopyhäksi miesten ja naisten kosketuksen erilaisuuden.

Uutinen koskettelusta tuo esiin ongelmani sen puolen, että uutinen on epämääräinen. Se ei tarkenna, kuka on syyttänyt ja miten syyllisyys on todennettu. Tämä on juuri sellainen vaara, jonka koen oman urani kannalta todellisena. Ei vaadita kuin se huhu ja siinä on opettajalta mennyt maine sitten. Tai ei mennyt, mutta muuttunut "koskettelijaksi". Homona saisin vielä tietysti jokaisen pikkumielisen ihmisen vastaani, vaikka tyttöjen koskettelusta syytettäisiin.

Tiedostan, mutta en aio lopettaa fyysistä otetta opetukseen. Kosketus on niiiin tärkeä kanssakäymisen väline, etten voi kuvitella tehokasta opettamista ilman sitä. Puhumattakaan siitä, että oppilailla on monesti suorastaan puute läheisyydestä. Minunkin syliini on oikein kainalon alta änkenyt pieni ekaluokkalainen. Siinä istui tyytyväisenä. Joku olisi senkin voinu tietysti nähdä epäsopivana.

Englanninkielinen monogragiahan siitä väikkäristä sitten tulee. Mutta ensin tutkimussuunnitelman laadintaan. Pitäisi olla tiukka 10-12 sivunen paketti koossa tammikuun loppuun mennessä.

Muutama oli kuulemmä jätetty pois syksyllä, eli kaikki halukkaat eivät päässeet. Onneksi meitin lempiproffa istuu päättävässä elimessä. Hiotaan semmonen tutkimussuunnitelma, että irtoo opintopaikka.

2h keskustelusessio, josta oli rakentavasti vähintään puolet meidän aiheen pohdintaa. Valtavasti tuli uusia näkökulmia, joista saanemme ystäväni kanssa rakennettua nätisti kaksi eri väikkäriä, vaikka pääaineiston keräämmekin yhdessä. Se laaditaan niin, että siitä riittää molemmille pohdittavaa. Kuitenkin luulen, että ainakin omalta osaltani suoritan vähän omia lisätutkimuksia itseäni kiinnostavista kysymyksistä.

Kumma kyllä, vaikka on sellainen olo, että voi nyt vittu mihin suohon itsensä survoo, niin positiivisella fiiliksellä eteenpäin. Pitkä lenkki tää on, ensi jalat kylminä ja vituttaa, sitte vertyy ja juoksu kulkee ja viimisenä on ihana kotiinpaluu ja rentoutuminen.

Kyllä tää tästä joskus valmistuu :)

___

Kas kun sattui sopivasti outo tiedosto koneeni syövereistä vastaan. Lienee Cygnaeuksen lausumaa ja jossain esseessä käyttämini lainaus. Sopii vähän tähän ja oikeastaan vähän tuohon männäbloggauksen aboan kommentiinkin:

"Niin, kylväkööt Suomen kansakoulunopettajat sydämen yksinkertaisuudessa, pyhässä vakavuudessa ja puhtaassa rakkaudessa, vaikkapa heidän tietomääränsä olisivat vähäisetkin, niitä toiveiden siemeniä, joista uusi henki on nouseva kansamme keskuuteen, henki joka antaa voimaa lihan ja himojen yli, sytyttää valoa pimeyteen ja antaa tietoa ja voimaa vastustamaan ja voittamaan kylmä ilmanala sekä vähitellen viljelemään köyhä maamme siveellisesti sivistyneiden asujanten onnelliseksi kodiksi."

Erityisesti tuo vähäiset tietomäärät lohduttaa. Hienoisesta vanhahtavuudestaan huolimatta tuossa ja koko Cygnauksen tuotannossa on ajatuksia, jotka ovat vasta nyt tulossa koululaitokseen. Mies, joka laitoksen loi, oli oikeillä jäljillä ajatustensa kanssa siitä, miten ihmisiä pitäisi koulussa kohdella ja miten heidän oppimistaan tulisi tarkastella ihmislähtöisesti, mutta jälkeenpäin tulleet poliitikot ovat romuttaneet kauniit ajatukset. Nykyään ne jäävät budjettikurimuksen jalkoihin.

Lapsi on pieni, putoaa helposti yhteiskunnan koloista...

___

edit: Voi herran jumala, näillä jutuilla ei isketä nuoria kundeja baarista...

itse asiassa jo totesinkin kerran, että väikkäristä puhuminen ei liene nuoremman kansan silmissä se kaikkein hotein ja coolein juttu...(mutta olen mitä olen)...vanhempi rehtorisherrasmies kyllä kiinnostui jutuistani JA oli vielä varattukin, joten kiinnostus oli ihan älyllistä, mikä sekin on sangen tyydyttävää.

Being single again, draws me back to my old favorites. Henry is a long time friend of mine. I llike spending time with Henry.

He's a bit old but sucks very well, though he's not an automat and I need to give a hand. But we get the job done.

It's easy with him though he tends to be in the way sometimes beeing a bit bigger in size. But he always smiles...that's so sweet :)

I found a picture of my pal on the internet:

http://images.pricerunner.com/product/image/328645/Numatic-Henry-HVR200-22.jpg

Mmm, tuoksun vieläkin tummalle pehmeälle kaakaolle. Bodyshopin kuorinta ja kaakaovoi iholle. Mmmmm....

...jos suihkussa joka päivä pitää käydä, aion hemmetti ottaa siitä nautinnon irti...

___

Jaahas, tänään olisi sitten ensimmäinen tapaaminen väikkärin tiimoilta. Minua jännittää eniten se, onko minulla mahdollisuuksia päästä jatko-opiskelijaksi milloin ja ehkä jo vuodenvaihteessa. Kiinnostukseni on puhtaasti taloudellista luonnetta, sillä sitten poistuisi murhetta niskasta.

Voisin ehkä stressiä vähentää sen verran, että pääsisin mielenrauhassa käymään Briteissä katsomassa kaveria. Tällä hetkellä ei ole rahaa eikä aikaa ja ennen kaikkea stressitaso liian korkealla matkan suunnitteluun.

Taidan olla väliin vähän kireä, kun isänikin sanoi eilen (jopa vähän loukkaantuneena :S), että tiuskin vain...olin väsynyt...seliseli

Väikkäri kiinnostaa kyllä. Mikähän sitä ajaa ihmistä upottamaan itsensä sellaiseen suohon? Mielenkiinto? Status?

Itse kyllä olen aidosti vain kiinnostunut aiheesta, jota haluan (-mme) tutkia. Kiinnostukseni on osin akateemista, mutta suuremmalta osin "itsekästä", sillä johtaminen, organisointi, ihmisten kouluttaminen jne. ovat omia tulevaisuuden urahaluja, joten mielelläni niiden tiimoilta opiskelen maailman tietoutta (ja siinä samassa vähän tutkin aihetta ja otan ulos tutkinnon :).

Klassinen ongelma tietysti on (johtajat suvussa jaksavat muistuttaa, tädit ja sedät ja äiti siis): "voitko muka jotain johtamisesta kirjoittaa, jos et sitä ole koskaan tehnyt??"

No, kaikkeahan tutkitaan ilman omaa ensikäden kokemusta, joten voin. Kai. Oma johtajakokemus olisi arvokasta, mutta saattaisi samalla ratkaisevasti muuttaa näkemystäni aiheesta tai muuten ehkä vaikkapa kapeuttaa kykyäni tarkastella aihetta. Jokainen uusi asia kun tavallaan rajaa ajattelua tai ainakin kohdistaa sitä tarkemmin johonkin tiettyyn asiaan (jos joku tajuaa mitä tarkoitan...) jos kohta ne voivat myös laajentaa sitä tai avata uusia ovia...

Hmm

Olen tänään aamulla punnerrellut, käynyt noksun kanssa kääntymässä hulluilla päivillä ja kahvilla, käynyt apteekissa ja kaupassa, laittanut ruokaa, käynyt täyttämässä kandihakemuspapereita, istunut 2 h luennon ja samalla pohtinut luentoon liittyvää esseetä muistiinpanoja tekemällä, ajanut uuteenkaupunkiin työkeikalle (isi vaihto autoon renkaat ja mutisi, että katsastuksessa on määrätty kesällä valojen säätö...ja pvämäärä menny umpee aikaa sitte...hups...), ajanut kauheeta kyytiä ukista turkuu circuittii yolle ja nyt istun kotona tappojumpan jälkeen klo 21.40.

Ja silti on sellainen olo, etten ole saanut mitään aikaan :S:S:S

Taannoin vielä makasin päivän ja katsoin telkkaria. Oli sellainen olo, ettei saa mitään aikaan.

Nyt syksyllä juoksen joka paikassa (oma valinta ja virkistävä elämänmuutos kun on ohjelmaa moneen suuntaan), mutta silti on sellainen olo, ettei ole saanut mitään aikaan.

Ehkä vähän tässä alkaa aktivoitua jo jonkin aikaa nukkunut pedanttisuus ja perfektionisti: haluan hoitaa hommat kunnolla. Ei siinä pahaa, mutta niinku laihdutus, voi äkkiä mennä yli ja iskeä riittämättömyyden tunne...

Sitä varoessa (siis odotellessa)...

En oikein osaa yhdenyönjuttuja. En ole koskaan kokeillutkaan.

Jos joku vastaan tulee ja synkkaa, miksi ei, mutta...ei jotenkin...ei...vaan osaa...?

Luulen, että se johtuu KESKILUOKKAISESTA suvustani. Kaikki ovat tosiaan löytäneet kumppanin, rakentaneet talon (omin käsin), tehneet lapset, ostaneet pari autoa, edenneet urillaan jne.

Hyvinkin american dream and so on.

Suvusta puuttuu musta lammas, joka olisi joka juhliin tuonut eri tyypin ja ryypännyt vituksi.

Aivoni eivät vain käänny ajatukseen, että jonkun kanssa voisi harrastaa vain seksiä...harmi, koska sitä välillä voisi tehdä hyvää vain fyysisesti tutustua ihmisiin.

Toisaalta kumpikaan malli ei tietenkään saa olla itse tarkoitus. Ei seksiä pidä hakea vain, jotta tulisi sitäkin sitten harrastettua - ja päinvastoin.

Homopiireissä tuntuu olevan käsityksenä vapaa seksi (vaikka en usko seksikäyttäytymisen heteropiireistä juuri eroavan). Outoa miten tuollaiset "paineet" ovat takaraivossa. Eihän niillä mitään merkitystä ole, kun ne tiedostaa.

Mitä tulee muuten näin sinkkuiluun, totean vain erittäin, hmmm, kiinnostavaksi mielummin tutustua ihmiseen pikkuhiljaa, vaikka sänkyyn haluaisikin heti kantaa...ei piiiitkästä esileikistä haittaa ole...jos ei liikoja odota :P

Ja niin, muistakaa lapset ja vähän vahemmatkin, seksin pitäisi aina olla hauskaa. Täytyy voida saada vapaasti nauraa, kun toinen putoaa sängystä tai ei saa kumia päälle tai suutelee jotain muuta kuin pitäisi tai.....

Makeimpia nauruja olen saanut sängyssä :)

___

Ja sitten päivänpolttava kysymys: mitä ihmettä tuo ranneliikkeen logo kuvaa? Uimaria?

http://areena.yle.fi/video/462579

niille, jotka missasivat maanantaina tai muuten vain meni ohi.

vähänhän tämä mässäilee stereotypioilla, mutta mainiosti niilläkin :)

itsekkyys parisuhteessa ilmeisesti on kylläkin ohjelman ydin, ei homot maaseudulla...

Kolme päivää puhumista, kovaäänisestikin (paitsi perjantaina, siunattu rauha ja normaali puheääni) ja kolme päivää kahvia, viiniä ja mausteisia ruokia eikä lääkitystä.

Nyt on sitten kurkku totaalisen käheän karhea ja vähän kutiseva. Ääni menee nopeasti näillä eväillä. Närästänytkin on kunnolla, joten kai menen resepti kädessä jälleen hakemaan vähän vatsahappoja kuriin laittavia tabuja.

Ärsyttää ajatus taas jokapäiväisestä lääkkeiden muistamisesta :S

Ehkä oman äänen säästämiseksi voi sen verran kuitenkin vaivaa nähdä.

Ikävä vaiva opettajalle. Ehkä voin sen perusteella joskus vaatia rauhallisen ja hiljaisen luokan? (toki tietysti joku pölö pedagogi voisi väittää, että luokan hiljaisuus on opettajasta kiinni, mutta kyllä mä sanon, että oppilaat on syypäitä kaikkeen ja aina, nih.)
___

Tällä viikolla alkaa ensimmäistä kertaa aktualisoitua se, että kalenteri on täynnä. En ehdi tehdä kaikkea, jos en jostain vähän nipistä pois. Ahdistavaa alkaa valita kivojen asioiden väliltä :S

___

edit: juu resepti esiin: kurkku kutiaa, yskin koko ajan ja jumpassa tulee vatsahapot ylös heti...:S

vitun ikävä tunne ku maha kiehuu :S

....miksi ihminen on niin epätäydellinen (tai no jos opevaistot tässä iskee, niin olemme vain erilaisia ja kaikki pienet henkkoht kärsimykset voi kääntää kasvukokemukseksi ja blaablaa...)

Psykologinen testi.

Mies menee testiin. Pöydällä laatikko, jonka kannessa on eri muotoisia reikiä. Pöydällä pino eri muotoisia palikoita.

Psykologi käskee laittamaan palikat laatikkoon.

Kaveri katsoo hetken laatikkoa. Ottaa laatikon pöydältä. Avaa kannen ja lanaa kädellään kaikki palikat kerralla laatikkoon. Kaveri laittaa kannen takaisin päälle.

Palikat laatikossa.

Testin tulos voisi olla:

1) ei kykene suorittamaan yksinkertaista tehtävänantoa
tai
2) osoittaa huomattavaa kykyä ratkaista ongelmia luovasti
tai
3) yksilö osoittaa selvästi merkkejä kapinallisesta luonteesta
tai
...

Se psykologisten testien tuloksista.

Ne ovat vain testejä.

___

Siskolta meni itseluottamusta, kun kouluun hakiessaan psykologiset testit ilmoittivat hänen olevan kaikessa vain "keskitasolla, keskinkertainen".

Psykologi oli ääneen puhelimessa ihmetellyt, että "jaa, olet tehnyt lasten kanssa töitä jo monta vuotta vai? sepä vähän outoa, kun testien mukaan et ole sosiaalinenkaan kuin keskiverrosti.".

Tökeröä ja epäammattimaista. Ehkä kuitenkin ihmettely osoittaa eniten tyhmää uskoa oman alansa kaikkivoipaisuuteen.

Viikonloppu opiskeluystävien parissa oli siinä sitten.

Hauskaa oli, epäterveellisesti tuli syötyä, paljon juotua ja rahaa meni hieman yli budjetin.

Hieman häiritsi olla yksin parien joukossa. Kohtalaisen usein parit pyörivät keskenään tai kuhertelivat toistensa kainaloissa. Siinä sitten olin minä yksin. Jei.

Vähän nihkeää paikoin.

___

Perjantain sijaisuus yläkoulun erkkaopena oli mukava. Vanhemmat oppilaat parin hengen ryhmissä olivat ihan kivaa opiskelijapohjaa opetettavaksi. Huumoria voi viljellä, eikä opettajan homouskaan ole mikään issue, mitä nyt vähän pientä vihjailua ja kuittia. Huumorilla pärjää pitkälle.

tytöt (ja pojatkin...): "Sä oot ihan antti tuisku! siis oikeesti!"
ope: "käytän vähemmän meikkiä."

tunti jatkuu :)

Tosin, jos opetat erkkana yläkoulussa, saa kyllä olla itsellä aika hyvät taidot aika monesta aineesta. Ko. ope opettaa ruotsia, englantia ja matikkaa. Siinä sitten itsekin jouduin oikein tunnin pari käymään läpi alkulukuja ja alkutekijöihin jakoa jne. Eihän se vaikeaa ole, mutta kun asia ei ihan jokapäiväistä höttöä itselle ole, niin johan on ymmärtämistä itsellä. Ja asia pitäisi halilta erityisen hyvin, jotta sen voi tiiviistää yksinkertaiseen muotoon :S

(=lue, oppilas ei tajunnut mitään, kun ei tajunnut opekaan...:S)

___

Absolut Torrista vielä sen verran, että kun viikon rasvannut kainaloita, ei kunnolla kosteutettu iho enää kutissut uudella käyttökerralla. On aika luksusta olla hikoilematta kainaloista. Ei tule nihkeä olo lainkaan eikä ala päivän mittaan tuoksua ihmiselle :)

Ja voi käyttää monia vaatteita, joita ei ole ennen käyttänyt, koska ne ovat hieman liian tiiviitä päällä. Sitä paitsi, opena aina palelee, mutta jos on kunnolla vaatteita, alkaa äkkiä ees taas juostessa tuoksahtaa hieltä. No problem. Myrkkyähän se on, mutta elämänlaatua se parantaa, vaikkei hikoilu nyt mikään suuri ongelma olekaan ollut.

___

Hieman huono olo kyllä vkonlopun ruokavaliosta. Onneksi jumpat alkavat tiistaina.