Katoava ääni

Kolme päivää puhumista, kovaäänisestikin (paitsi perjantaina, siunattu rauha ja normaali puheääni) ja kolme päivää kahvia, viiniä ja mausteisia ruokia eikä lääkitystä.

Nyt on sitten kurkku totaalisen käheän karhea ja vähän kutiseva. Ääni menee nopeasti näillä eväillä. Närästänytkin on kunnolla, joten kai menen resepti kädessä jälleen hakemaan vähän vatsahappoja kuriin laittavia tabuja.

Ärsyttää ajatus taas jokapäiväisestä lääkkeiden muistamisesta :S

Ehkä oman äänen säästämiseksi voi sen verran kuitenkin vaivaa nähdä.

Ikävä vaiva opettajalle. Ehkä voin sen perusteella joskus vaatia rauhallisen ja hiljaisen luokan? (toki tietysti joku pölö pedagogi voisi väittää, että luokan hiljaisuus on opettajasta kiinni, mutta kyllä mä sanon, että oppilaat on syypäitä kaikkeen ja aina, nih.)
___

Tällä viikolla alkaa ensimmäistä kertaa aktualisoitua se, että kalenteri on täynnä. En ehdi tehdä kaikkea, jos en jostain vähän nipistä pois. Ahdistavaa alkaa valita kivojen asioiden väliltä :S

___

edit: juu resepti esiin: kurkku kutiaa, yskin koko ajan ja jumpassa tulee vatsahapot ylös heti...:S

vitun ikävä tunne ku maha kiehuu :S

....miksi ihminen on niin epätäydellinen (tai no jos opevaistot tässä iskee, niin olemme vain erilaisia ja kaikki pienet henkkoht kärsimykset voi kääntää kasvukokemukseksi ja blaablaa...)