Mmm, tuoksun vieläkin tummalle pehmeälle kaakaolle. Bodyshopin kuorinta ja kaakaovoi iholle. Mmmmm....
...jos suihkussa joka päivä pitää käydä, aion hemmetti ottaa siitä nautinnon irti...
___
Jaahas, tänään olisi sitten ensimmäinen tapaaminen väikkärin tiimoilta. Minua jännittää eniten se, onko minulla mahdollisuuksia päästä jatko-opiskelijaksi milloin ja ehkä jo vuodenvaihteessa. Kiinnostukseni on puhtaasti taloudellista luonnetta, sillä sitten poistuisi murhetta niskasta.
Voisin ehkä stressiä vähentää sen verran, että pääsisin mielenrauhassa käymään Briteissä katsomassa kaveria. Tällä hetkellä ei ole rahaa eikä aikaa ja ennen kaikkea stressitaso liian korkealla matkan suunnitteluun.
Taidan olla väliin vähän kireä, kun isänikin sanoi eilen (jopa vähän loukkaantuneena :S), että tiuskin vain...olin väsynyt...seliseli
Väikkäri kiinnostaa kyllä. Mikähän sitä ajaa ihmistä upottamaan itsensä sellaiseen suohon? Mielenkiinto? Status?
Itse kyllä olen aidosti vain kiinnostunut aiheesta, jota haluan (-mme) tutkia. Kiinnostukseni on osin akateemista, mutta suuremmalta osin "itsekästä", sillä johtaminen, organisointi, ihmisten kouluttaminen jne. ovat omia tulevaisuuden urahaluja, joten mielelläni niiden tiimoilta opiskelen maailman tietoutta (ja siinä samassa vähän tutkin aihetta ja otan ulos tutkinnon :).
Klassinen ongelma tietysti on (johtajat suvussa jaksavat muistuttaa, tädit ja sedät ja äiti siis): "voitko muka jotain johtamisesta kirjoittaa, jos et sitä ole koskaan tehnyt??"
No, kaikkeahan tutkitaan ilman omaa ensikäden kokemusta, joten voin. Kai. Oma johtajakokemus olisi arvokasta, mutta saattaisi samalla ratkaisevasti muuttaa näkemystäni aiheesta tai muuten ehkä vaikkapa kapeuttaa kykyäni tarkastella aihetta. Jokainen uusi asia kun tavallaan rajaa ajattelua tai ainakin kohdistaa sitä tarkemmin johonkin tiettyyn asiaan (jos joku tajuaa mitä tarkoitan...) jos kohta ne voivat myös laajentaa sitä tai avata uusia ovia...
2 kommenttia
Aboa
8.10.2009 15:27
Jotenkin minäkin tartun tuohon 'klassiseen ongelmaasi'. Puolituttuni, joka ei ole koskaan opettanut missään, väitteli kasvatustieteestä tohtoriksi. Joudun aina sanaharkkaan hänen kanssaan, kun hän kertoo, miten hommat peruskoulussa pitäisi hoitaa ja miten lapsia kunnolla opetettaisiin. Tietysti osa ärsytystäni on loukattua ammattiylpeyttä, mutta loppu on varmasti vastaväittelijän tietämättömyyden tuomaa varmuutta...
mopsi22
8.10.2009 16:15
Juu
Täytyy tyytyä siihen, että on kyse eri näkökulmista ja elämänkokemuksista.
En mäkään aina lämpee kommenteille, että "senku laittaa kuriin, mitä vaikeeta siinä on?". Toisaalta oma opettajuuteni perustuu myös kasvatustieteelliseen tutkimustietoon siinä missä käytäntöönkin. Molemmilla paikkansa ja kaikki näkökannat voivat vain rikastuttaa keskustelua, ei ottaa mitään siitä pois :)
Kauheen valaistunutta puhetta, oikeesti siis oon just semmonen moolekki, joka tulee kirjal hakkaan rehtoreita päähän, et tää homma kuuluis mennä näin tän mun hienon kaavion mukaa eikä noi ku sä sähellät... :P