Mopsi's

Jaahas.

Mopsilta menee neitsyys.

Aion kirjoittaa lapun naapurille häiritsevästä käytöksestä.

Porukkaa käytävässä tähän aikaan kännissä huutamassa ja laulamassa.

Iloista aikaa saa viettää. Mutta hiljaisesti kiitos.

"Mukavaa, että voi viettää ystävien kanssa aikaa. Käytävä valitettavasti kantaa ääntä niin hyvin, että hiljaisuuden jälkeen siellä tulisi liikkua äänettömästi ja oma ulko-ovikin pitää kiinni tupakkatauoilla. Iloinen laulu saattaa häiritä talon aikaisia herääjiä :) Terveisin naapurisi (ja sitten tähän nimi, kun en nimettömästä valittelusta tykkää :)."

Eihän ole vittuileva tai epäasiallinen?

...Kaksi miestä tuossa juuri huusi TÄYSILLÄ oveni takana, tarkoituksenaan kai laulaa...joku kovasti yritti hyssytellä...

...ehkä viestiä vasta kun toisen kerran metelöidään (josko vaikka olisi ollut tuparit?)4

tai sitten:

"Olipas teillä hyvät juhlat! Laulu kuului niin hyvin, että aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta ihan heräsin unestani laulamaan mukana "

edit: juu tuo viimeinen menee. kauniissa vittuilussa on aina puolensa :) ei tahdo pelästyttää nuorta naapurin tyttöstä liikaa...

&feature=related

kasvatusta...

___

toi melkeen kääns mut heteroksi :D

Päikkäreillä, herätys soi. Torkku päälle.

Vaivun saman tien uneen, ollen kuitenkin jotenkin tietoinen todellisuudesta, kun siihen äsken heräsin.

Unessa ehtii tapahtua mooonta asiaa, ja samalla kuitenkin odotan torkun herättämistä.

Kuuluu ääni kännykästä, joka ei ole torkku ja unessa en tiedä mikä ääni on.

Herään. Tekstiviesti saapunut.

Hetken tuossa olin jotenkin kolmessa eri tilassa, ajassa tai todellisuudessa. Outoa. Unessa tapahtui vaikka mitä, mutta kuitenkin unen läpi jotenkin heräsin laittamaan puhelimeni torkulle, palatakseni nopeasti takaisin.

Outo disorientaatio (kauheeta nyt mun bloggaukset ei oo enää enkkua vaa jotai lainasanahirivityksiä) ja monen todellisuuden hetki :S

Piti mennä nukkumaan. Heräsin aamulla joskus 5.20. En saanut enää unta.

Olin yksin. Kääntyilin sängyssä. Katsoin hämärää pimeyttä mustien verhojen läpi. Valkoiset lakanat olivat kalvakan harmaat. Luurankomaiset.

Edellisen illan uusia tuttavuuksia yhdisti se, että monilla heistä oli kumppani. Minulla ei ole.

Olen jossain takaraivossani havainnut tutunoloisen tunteen. Se nousi pintaan. Olen yksin, taas kerran, se sinkku porukoissa. Aina vähän pihalla, kun parit kääntyvät kukin toistensa pariin. Minä juttelen itselleni.

En saanut enää nukuttua. Tuntui vähän pahalta. Toivon, etten täytä elämääni vain välttääkseni yksinäisyyttä. Uusien juttujen ottaminen elämään on hyväksi, en kiellä sitä. Hyväksyttävä tapa hoitaa yksinäisyyttä lienee hakeutua ihmisten seuraan.

Kaipaan silti halausta. Keneltähän sellaisen saisi?

Jos olisin tiennyt olevani hereillä tähän aikaan, istuisin tyhjän kukkaroni ja pankkitilini kanssa sussussa. En säälittävästi yksin tosin.

No.

Tämä tästä angstista. Olen jo jonkin aikaa odottanut, koska tämä bloggaus tulee. Ajatus takaraivosta siirtyi vihdoin tietoisuuteen.

Parisuhteeni päättyi. Olen ok asian kanssa. Heijastuksia on ja tulee olemaan. Hetkiä, jolloin tajuan hetkien olleen joskus toisessa ajassa.

Yksin toistaiseksi. Yksin sillä tasolla, jolla yksinäisyys on yksinäisyyttä, ei seuran puutetta.

Silti. Olen onnellinen. En oikeastaan tiedä, tai osaa sanoa, koska olisin ollut näin onnellinen.

Ensimmäistä kertaa elämässäni pystyn myöntämään itselleni ilman selittelyjä (vaikeasti kylläkin), että toisinaan olen oikeasti ihan hyvä tyyppi.

Liikunta auttaa. Laillinen huume. Alkoholi on menettänyt merkitystään. Se rentouttaa. Inhoan sitä vähääkin kontrollin menetystä, jota se aiheuttaa. Silti nautin siitä sopivasti. Olen seurallinen parin lasin jälkeen.

Nautin siis alkoholia seuraksi. Niin kuin valtiovalta meidän toivoisi nauttivan.

Mutta. Halausta silti kaipaan. Hirveän kovasti. Haluan tiedostaa oman fyysisyyteni toisen kosketuksesta. Ehkä menen parturille. Ippan päähieronta ja ronskit jutu virkistävät. Tosin se olisi maksamista. Lähes prostituutiota, rahaa kosketuksesta. Off topic. Remember the irony being aboard.

Nyt kiristän hihnaani. Muuten yksinäisyyteni johtaa vieraisiin huoneisiin liian helposti.

Ei nukuta.

En ole masentunut. Olen allapäin.

http://www.noob.us/entertainment/swedens-got-talent-a-different-kind-of-talent/

Ilmiselvän visuaalisen nautinnon lisäksi esitys on itse asiassa aika hauska ja jopa ihan hyvällä maulla tehty :)

Now officially a member of Homoglobiini...onkin sitten syksyn tavoitteet täytetty...tai aloitettu: jumpat, väikkäri, opinnot, homoglobiini, saksan kieli...

Rokkarin nimi tunnettiin!

___

edit: kas vain, opintokokonaisuuteen, johon meikäläinen pääsi sisään, otettiin näemmä vaan 16 % hakijoista :S

tarkottaako tää ny, että pitäs jotain oikeesti tehäkki, ettei joku jääny sitte turhaa ulkopuolelle...kauhee ulkonen pakkomotivaatio :S

Olin katsomassa ilotulitusta, jonka turun kaupunki järjesti. Hieno oli.

Jotenkin meikäläiseen vetosi kuitenkin enemmän se, että niin paljon turkulaisia oli kerääntynyt yhteen tekemään jotain. Pieni sellainen yhteisöllisyys kaupunkilaisten kesken.

Vaikka Turku on päivällä aika masentava kaupunki katsella, on se illalla varsinkin joen varrelta kaunis katsella. Iltakin oli täydellinen pienelle kävelylle :)

Toinen puoli tietysti on se, että kaupunki lomauttaa, mutta sitten samalla ammutaan tuhansia, todnäk kymmeniä tuhansia taivaalle. Ehkä tämä voidaan perustella turkulaisten kollektiivisen psyykeen hoidolla, mutta vähän kyseenalaista mielestäni...

Törmäsin baarissa homopoikaan, 23-vuotiaaseen sellaiseen, joka, kuten myös hänen seurassaan ollut naispuolinen elävä, luuli minua itseään nuoremmaksi.

Arvioivat ikäni 22-vuotiaaksi :)

Näin 26-veen lähestyessä, en valita ulkonäöstäni, jos menen homopiireissä 22-veestä ;P

...henkisesti olenkin sitten 40 vee :S

...to take a swap and some cleaning agent and to start slowly and maticulously rid the remote control button surroundings of dust and smug.

Monk is quite accurate tv-show to practice slightly neurotic activities...

Man, I'm...

Meni taannoin kannettavasta virta-adapteri rikki, siis toi virtajohto.

Nooh, etsin varaosaa, koska valmistajan oma oli suhteellisen arvokas. Löysinkin Hongkongista laturin, joka valmistajan nettisivun mukaan on yhteensopiva kannettavani kanssa.

No virtaa tulee, mutta ei tarpeeksi. Oma alkuperäinen laturi oli 90 W, mutta tarvike vain 70 W. Ampeerit ja voltit olin tarkistanut, mutta wattimäärää en. Se on kuitenkin epärelevanttia, koska valmistajan mukaan adapteri toimii Acer Aspire 7520 -mallin kanssa.

Virtaa ei tule tarpeeksi, mikä tarkoittaa stiä, että kone siirtyy akulle kun rasitusta on enemmän ja toisaalta sitä, ettei kone jaksa ladata puolityhjää akkua jos on käyttöä samaan aikaan.

Laitoin valmistajalle kysymyksen, että miksi tuotetiedoissa sanotaan, että toimii tämän mallin kanssa, jos ei toimi. Vastaus oli, että samasta laturista on olemassa myös 90 watin malli. Vastasin takaisin, että kiitos tiedosta, mutta ette vastanneet siihen, miksi 70 watin mallin väitetään toimivan Acerin 7520-mallin kanssa.

Vastaus tähän oli, että Acerilla on kaksi konetta mallityypillä 7520 (itse asiassa niitä on useitakin), joista toiseen sopii 70 watin ja toiseen 90 watin laturi.

Ok, ehkä näin, mutta silti tiedot ovat puutteelliset, jos 70 W laturin tiedoissa sanotaan, että toimii 7520-mallin kanssa ilman sen tarkempaa erittelyä.

Nyt lähinnä vituttaa. Kysyn Hongkongista vielä, että mites on, kun sanotaan että toimii, mutta ei toimi. Ei oo varaa pistää 38 € toimimattomaan johtoon ja vielä kärsiä vitutuksesta sen lisäksi...

Omaa mokaa on tietysti se, etten wattimäärä tajunnut selvittää (sitä kun laturissa ei ole merkittynä, ampeerit ja voltit on...en ole sähkömies, joten en osaa noista laskea mitään, prkl). Silti, tiedoissa sanotaan: yhteensopiva Acer Aspire 7520-kanssa. Asia on mielestäni selvä. Ei ole yhteensopiva->tuote ei vastaa kuvausta->palautan...

Acerin oman laturin saisi postikuluineen 65 eurolla. Vitun kallis.

Nyt täytyisi tuntea joku tietokonehuollon tyyppi, jolla saattaisi lojua nurkissa hajonneen koneen adapteri spekseillä 19 V, 4,74 A, 90 W...

...Anyone?