Kaksi ja puoli tuntia meni...kerrankin tentti, jossa joutui oikeasti soveltamaan eikä vain toistamaan kirjan sisältöä. Oli työläs (käsi, selkä ja ennen kaikkea aivot ihan muusina), mutta kuitenkin mukava tehdä tenttiä, jossa oikeasti pääsee käyttämään aivojaankin; tentti, jossa oppii samalla.
Kokeethan ovat nykyään (opettaja-lehdessä taisi olla tästä asiaa, en perehdy ko. julkaisuun sen tarkemmin) - tai paremminkin ovat aina olleet - pelkkiä muistitestejä. Eivät ne mittaa osaamista, soveltamiskykyä tai taitoa siirtää opittu asia toiseen yhteyteen (esim koulusta arkeen, vaikkapa matematiikan laskut).
Opettaja-lehdessä oli joitan ihan kiinnostavia (ei välttämättä uusia, mutta käyttämättömiä) ideoita, kuten lunttilapun tekeminen koetta varten ja sen käyttäminen (sallitusti siis ;), kotitentti: annetaan vaikkapa vuorokausi vastata kysymyksiin vapaita lähteitä käyttäen ym. Toisaalta pitäisi kyllä kokeiden kysymyksiäkin muokata (perinteisesti järjestettäessä) Itse suosin kysymyksenasetteluja, joissa oppilas joutuu tuottamaan tekstiä ja soveltamaan tietojaan. Esseitä toisin sanoen, jos alakoulun puolella nyt esseistä voidaan puhua. Kysymykset, joihin voi vastata yhdellä sanalla, eivät kerro mitään siitä, YMMÄRTÄÄKÖ oppilas asiasta mitään, se kertoo vain, että oppilas MUISTAA ASIAN KIRJASTA. Ei hyvä, tai ei ainakaan aitoa oppimista.
Onneksi kasvatustieteissä enenevissä määrin on huomattu erilaiset tavat oppia ja sitä kautta tarve opettaa monipuolisin tavoin, rikkoen vanhoja käsityksiä luokan edessä jauhavasta opettajasta, jonka puhe kopioidaan vihkoon. Helpottaa ja vaikeuttaa työtä, ainakin vaatii hemmetisti luovuutta, mikä lienee niin helpotus kuin kirouskin :)
Kahta samanlaista päivää ei opettajalle tule, tai jos tulee, on se itsestä kiinni. Yleensä oppilaat kuitenkin varmistavat sähläämisellään tarpeellisen vaihtelun opettajankin päivään. Kiva duuni opettaminen, suosittelen!
(ja ihmettelen, millä aasinsillalla pääsin historian soveltavasta metodiopin tentistä opettajuuden kysymyksiin??)
4 kommenttia
stellagrrrl
5.11.2007 20:31
muistan itse opiskeluajoilta, että tentit, joissa joutui soveltamaan ja pohtimaan pelkän muistamisen sijaan, olivat mieluisimpia. kaikkein turhauttavimpia olivat tentit, joissa tentaattori oli tehnyt kysymykset kopioimalla kirjan kappaleen (väli)otsikon edes muodostamatta kunnollista kysymystä.
myöhemmin itse tenttien tekijänä ja tarkastajana jouduin tilanteisiin, joissa arvosteluperusteiden johdonmukaisuuden ja reiluuden vuoksi oli pakko luopua soveltamista vaativista kysymyksistä. sorruin jopa tuohon kappaleotsikointiin. ehkä kyse oli luovuuden tai yritteliäisyyden puuttesta minun osaltani. suurena syynä oli kuitenkin kymmenien ja taas kymmenien tenttipapereiden lukeminen ja pyrkimys opiskelijoiden reiluun kohtelemiseen.
mopsi22
5.11.2007 20:45
Joo, ymmärrän kyllä, kun on luettavana ja arvosteltavana vaikkapa vaan 50 paperia, nousevat selvät ja yksiselitteiset arviointikriteerit arvoonsa. Ja niitähän on helppo saada nimen omaan laittamalla tenttiin vaikkapa vaan otsikko: horisontaali eheyttäminen koulussa. Tosta sitten kirjoitat, suoraan kirjasta. Se on vaan harmi....ehkäpä peruskoulun puolella eri asia, kun pääsee kuitenkin pelkästään kontaktiopetuksena työtä tekemään (ei vain isketä kirjoja käteen tai pidetä massaluentoja). Lasten kanssa saa olla päivittäin erilaisissa yhteyksissä ja teettää erilaisia luovia, soveltavia tehtäviä. Ei niin iso synti sen jälkeen pitää kaavamainen koe ;) kai....
audinkopoika
6.11.2007 14:08
Olen luovuuden kannalla, vaikka se tuottaakin opettajille hiukan lisätyötä. Kyllä opettajan pitäisi kans ajatella ammatillisesti, että oppia pitää joskus toteuttaa käytäntöön. Mitä hyötyä on pelkällä kirjantiedon "ulko-oppimisella" jos ei ossoo sitä käytännössä toteuttaa. Siinäpä pulma meidän "oppineille"? ;)
stellagrrrl
6.11.2007 20:57
olen ihan samaa mieltä siitä, että luovuus ja vaativuus olisivat ideaali. niistä tinkiminen tuntuu petokselta sekä itseä, omaa ammatillista ylpeyttä että opiskelijoita kohtaan.
surullinen asia, jota ei varmaankaan saisi sanoa ääneen (edes täällä?), on se, että soveltamista vaativat tentit ovat ne, joissa "jyvät" tosiaan erottuvat "akanoista" ja ainakin korkeakouluissa niitä "jyviä" vaikuttaa olevan kovin vähän: suurin osa opiskelijoista menee jumiin tenttitilanteissa, joissa vaadittua tietoa tulisi yhdistellä johonkin aiemmin/muualla/kirjan eri kohdassa/luennon eri vaiheessa opittuun. tuntuu julmalta hylätä puolet tai useampi kurssille/kirjatenttiin osallistuneista.
ja tästä voisi aloittaa ikuisuuskeskustelun opiskelupolitiikan mielekkyydestä sun muusta.
mutta tosiaan, peruskoulussa vielä parhaimmillaan on mahdollisuus kontaktiopetukseen ja luovuuteen. ja lapset ovat kaiketi vastaanottavaisempia.