Opiskelua opiskelua...

Huomenna olisi sitten historian sivuaineesta tentti: historian tutkimuksen käytäntöjä ja menetelmiä. Historian metodioppia toisin sanoen.

Aihe ihan kiinnostava, motivaatio vain häviää joka sivun loppuun päästyäni. Ottar Dahlia (1971) luen ja täytyy sanoa, että on saanut aikaan luettavan ja asiallisen paketin. Ainakin verrattuna huvikseni (ja opintoviikkoja saadakseni ;) tenttimääni naistutkimuksen tenttiin sukupuolen käsittelystä mediassa; kirjat olivat aika huttuista tekstiä.

Jos sitä vaan saa itseään niskasta kiinni, saattaisin valmistua tämän lukuvuoden aikana. Muuten tulee pakkosiirto uuteen tutkintojärjestelmään, mikä tietää lisäopintoja saman tutkinnon suorittamiseksi.

Paskamaista tässä on kyseenalainen opiskelijan oikeusturva. Lähdin opiskelemaan 4,5-vuotista tutkintoa, mutta siirtymäaika vanhasta uuteen on vain 4 vuotta. Minun pitäisi siis suorittaa 4,5-vuotinen tutkintoni vain 4 vuodessa, tai siirtyä uuteen järjestelmään ja opiskella "ylimääräisiä" opintoja saman tutkinnon saavuttaakseni.

Vittumaista toimintaa, jota ei edes yliopiston hallinto osaa selittää. Edellisen uudistuksen siirtymäaika oli 5v. ja sitä edellisen 10v.

Toisissa tiedekunnissa uudistusta ei otettu vielä lainkaan ohjelmaan. V#¤ttaa kasvatustieteellisen tiedekunnan ja valtiovallan hätäily uudistusten kanssa. Muualla Euroopassa - Euroopan alueen opiskelujärjestelmien yhtenäistämisetä uudistuksessa on siis kyse - ei olla vielä edes ajateltu uudistuksen toimeenpanoa - ainakaan tietääkseni (?), ja meillä mennään täyttä häkää eteenpäin huolimatta siitä, että esim. vuonna 2004 aloittaneiden kasvatust. opiskelijoiden oikeusturva on kyseenalainen. Tämän myöntävät ROKLin hallinnon edustajatkin, laitoksen johtajaa myöden.

Minkäs teet, p"#¤le! Opiskelet sitten vaan "ylimääräistä" ja saat saman maisterin paperin suuremmalla vaivalla, kuin vuotta ennemmin aloittaneet. (Eihän opettaja voi toisaalta sanoa lisäopiskelun olevan pahasta, mutta olisi kiva joskus päästä työelämäänkin) Elämä on, tosiaan!