Kerrokselliset prosessit elämässä

Näkemystä elämästä, jälleen kerran, tiedossa.

Pohdin tuossa, yöllä taas, elämän kerroksellisuutta. Ihmisen elämässä on päällekkäin useita eri vaiheissa olevia prosesseja. Keskityn nyt tässä lähinnä erilaisiin "selviin" toimiin, harrastuksiin ja työhön ja sen sellaisiin.

Kun olen itse aloittanut monta täysin uutta juttua täysin tai lähes täysin nollasta (uusi kieli, jumppa, väitöskirja jne.), voin todeta, että siinä missä täysin uusi asia on haastava aloittaa, on se myös palkitsevaa.

Kerroksellisuudella viittaan siihen, että ihmisellä tulisi olla tasapainoisen elämän kannalta eri vaiheisia prosesseja. Siis niin, että on niitä, joissa on jo rutiini ja taito ja tieto karttunut, niitä jotka ovat siinä puolivälissä ja vielä on opittavaa vaikka paljon onkin kertynyt jo sekä niitä, jotka alkavat nollasta.

Karseaa ajatella tilannetta, jossa olisi vain taitoja, jotka hallitsee jo (täydellisesti), muttei mitään uutta. Voisiko tuota tilaa kutsua vaikka rutinoitumiseksi, arjeksi (tylsässä merkityksessä) tms. En toki tarkoita päättömästi aina uuden aloittelua vain sen itsensä takia, mutta tasapainon vuoksi ja aivojen ja aistien iloksi tulisi itse kunkin aina välillä aloittaa jokin uusi asia elämässä.

Eri asioilla on myös erilaisia aikajänteitä. Uusi asia voi olla vaikka se uusi kieli, joka hioutuu lopun elämää, tai sitten vain opetella keittämään ja paistamaan nuudelit uudella tapaa.

Tässä huomaa itse olleensa jotenkin kauan tilassa, jossa on kasvatustiede hallussa eikä mitään mainittavia harrastuksia. Uusia tieteenaloja olen opiskellut, mutta niissäkään ei ole muuta uutta kuin kirjat ja sanastot. Nyt kun lähtee kehittämään vähän erilaisia taitoja, huomaa sen arvon, joka on itsensä monipuolisella aktivoimisella.

...samalla voi myös opetella hyväksymään itseään ja lakata murehtimasta epäonnistumisia...virhe on virhe vasta kun siitä ei opi, sitä ennen se on vain arvokasta oppimista....

Jos tuosta edellisestä mitään selvää sai, niin pointtini on, että ei pitäisi koskaan pysähtyä, joskaan eteenpäin meneminen ei saa olla itsetarkoitus vaan tuntua hyvältä. Hengähtää toki saa :)