Hmm, pohdin tässä talouslehtien uutisointia lukiessani, että minunkin lienee jossain vaiheessa, elämän muiden kulujen ohella, alkaa sijoittaa varojani johonkin. Tarkoituksena säästäminen ja eläkeiän aikaisen elintason kohottaminen.
Eläkesäästämisen perseestäolemisesta eksä jaksoi jauhaa niin paljon, etten sellaiseen erehdy. Ehkä rahastot, vielä parempana suorat osakekaupat (jos niihin perehtyisi) tai sitten sijoitusasuntoja pari.
No otsikon mukaiseen asiaan. Sosiaalinen pääoma -paneelissa, mitä olin männäviikol kuuntelemassa Koulussa totesi, että hän on helposti havaittavissa muutos pankkien toiminnassa. Ennen muinoin kun kävi säästöjään muokkaamassa, oli tunne siitä, että pankkihenkilö oli asiakkaan etujen takana ja huolehtimassa siitä, että asiakas saa parhaan palvelun. Nykyään, kun pankit ovat monimuotoisia finanssitavarataloja, ei voi asiakas enää luottaa pankkiinsa, koska nämä yrittävät kaupata yhtä sun toista tuotetta, ja toki aina omaksi edukseen. Eläkevakuutukset ja -säästäminen lienevät hyviä esimerkkejä tästä.
Samaa olen miettinyt itsekin, siis sen suhteen, että mistä saisin luotettavaa ja objektiivisesti kaikkia vaihtoehtoja tarkastelevaa neuvontaa, jos ja kun joskus haluan alkaa omaisuuttani kartuttaa muutakin kuin työllä. Pankki ei tämä paikka ole, vaikka sieltä apua ehkä luonnolliisesti hakisi. Tarvitsee kai jostain alkaa hommata ekonomituttavia sitten, naida pankkiiri, tai vain tyytyä olemaan köyhä :)
___
Samaan rahasyssyyn pohdin lausetta jostain uutisesta muutama päivä sitten (en ny muista mikä), että tänä päivänä 30-vuotiaat ovat keskimäärin köyhempiä kuin vanhempansa olivat sen ikäisinä (korjatkoon joku, jos muistan väärin).
En ihmettele edellistä, sillä tuotantoalojen työpaikat ovat vähentyneet ja opiskeluajat pidentyneet, puhumattakaan muista lieveilmiöistä. Vanhempamme lienevät olleet töissä aikaisemmin, paaaljon aikaisemmin (omillani oli ammatit, asunto ja kaksi lasta, minulla opintolainaa ja vuosi vielä opintoja...).
Tuo sukupolvi on sitä, joka on päässyt ajoissa töihin, nauttinut parit nousukaudet ja vielä kaiken kukkuraksi perii suhteellisen varakkaita omia vanhempiaan. Ei mee huonosti suurilla ikäluokilla, noin yleisesti ottaen.
___
Oon myös pohtinut, että miksi bloggaan nykyään niin hemmetin paljon, jopa niin paljon, että se häirittee itteänikin. Koko ajan kirjottamassa jotain tänne, josta puolet sais poistaa saman tein ja loputkin on vähä sitä sun tätä. Ehkä se johtuu siitä, että ei oo enää poikaystävää, mille vois ventata kaikennäkösii ajatuksia.
