Mopsi's

Mopsi ja Aelae kahvilla, käyden hekumallisen intensiivistä pedagogista keskustelua kusipäisistä oppilaista. Pieni romanipoika pyllähtää paikalle:

Poika: "moi!"

mopsi ja aelae: "moi"

Poika: "mitä sä syöt"

mopsi: "keksiä, mutta tämä on jälkiruoka"

Poika: "yyy, mitä sä söit?"

mopsi: "patongin"

poika: "yyy, mitä sä juot, onko se hyvää?"

mopsi: "kahvia"

poika: "yyyy, moikka"

vähän ajan päästä:

poika: "mitä sä syöt? mitä sä juot? onks toi sun nainen?"

mopsi: "...ei, ei ole mun nainen"

poika: "onks sun nainen kotona?!"

mopsi: "ei, ei ole"

poika: "aijaa, moikka"

Mopsi ja aelae vähän ihmeissään, mutta ihan kohtelias poika oli. Kysyi vielä äidiltään, että syödäänkö tuolla sohvilla ja äiti totesi, että ei, emme syö, ei sohvilla syödä. Poikapa ei siitä moksiskaan, vaan kysyy tarjoilijalta: "anteeksi, hei, anteeksi, saako tuolla sohvilla syödä". No, tietysti saa, joten äidin sana siinä sitten paljoa paina, romaniperhe kun kyseessä.

Ja niin poika oli 6-vuotias :)

Mopsi on vähän rikki kolmen päivän sijaisuuden jälkeen. Kova meteli, oma huutaminen (sillä sitähän se on kun joutuu puhumaan kovaa) ja yleinen sähläys verottava aivoja. Pää särkee puolessavälissä päivää. Onneksi on ohi tämä sijaisuus kutosilla.

Otan omaa vapaata to-pe, on sitsitkin tiedossa ja kaikkea. Pää täyteen. Pieni vannominen, ettei enää vaativia opetusryhmiä.

Tänään menin töistä - sangen freesinä...- haastatteluun kk sijaisuuteen, joka olisi toukokuussa. Näin siellä:

"Hei. Jaahas, sinä olit siis pätevä. Harvinaista, kun yleensä nämä sijaiset olleet epäpäteviä. Vai Raumalta valmistunu, niinhän minäkin. jaadijaadi.

Olisi siis tämmönen kk sijaisuus, vilkas kuudesluokka, yksi semmonen oppilas, joka on sitten aina mukana, jos jotain on tapahtunut. Lähinnä on sellaista rautaista otetta jo karnevaalikevättunnelmissa olevasta kutosluokasta, joka jo toinen jalka ulkona menossa yläkouluun. Sijaisesta tietysti ottavat vielä kaiken irti. Ihan hyvä ryhmä, muutamaa täytyy vähän katsoa, että tulevat kouluun, ja laittaa viestiä jos eivät tule, että kotonakin tiedetään.

Tähän kuuluisi myös 31 hengen kutosten poikien liikunta ja teknistä muutamakin tunti, vapaavalintaista taisi olla teknistä kolmosillekin.

Vähän semmoinen porukka, että täytyy pidellä näpeissä ja sitten katsoa mitä oppivat siinä ohessa.

Että tällainen, kiinnostaisiko"

Öh...joo (=ei, mutta pakko kun haluaa rahaa).

Kuukausi on pitkä aika, mutta toukokuu, joten toisaalta voi käyttää palkintona rentoa menoa. Voi olla, että aivo halkeaisi kyllä, tai jos onnekkaasti käy, stemmaa porukan kanssa hyvinkin.

____

Nyt olin yhtenäiskoulussa ja täytyy sanoa, että niin hieno ajatus kuin ylä- ja alakoulun samassa rakennuksessa pitäminen onkin, ei se oikein toimi. Ajatus lienee se, ettei enää ole "siirtymää" koulusta toiseen ja että opet eri asteilta ovat enemmän tekemisissä.

Lähinnä kuitenkin teinien meno tarttuu nuorempiinkin ja kokonaisuudessaan koulu on rauhattoman oloinen, iso, meluisa ja jotenkin vähän epämiellyttävä.

Kyläkoulut kunniaan.

____

Hyviäkin uutisia tänään kyllä (sen lisäksi, että tuurilla on loppukevääksi kaksi pitkää sijaisuutta):

-ei lukukausimaksuja (joka oli kuollut ajatus jo syntyessään) tulla esittämään työryhmän mietinnössä
-yle-vero/maksu Lindénin toimesta seuraavan hallituksen murheeksi
-Pepsi co. vetää kaikki sokeroidut juomat ala- ja yläkouluista pois maailmanlaajuisesti ja Coca Colakin ala-kouluista. Diabetes kuulemma niin iso onglema. Imagoasia toimii terveyden hyväksi ja hyvä niin

____

Nyt, Poirot ja hermolepoa.

___

edit: Ja niin, sen verran ollut ärtynyt, että joka kerta keskittynyt, kun on sanonut: "nyt suu kiinni", koska päässä soi koko ajan "Turpa kiiinniii!".

Noh, tuossa sitten heikkona hetkenä lipsahti se yhdelle oppilaalla, kun sanoin, että nyt turpa kiinni. Moka :9

Huoh, open pää särkee, niska särkee, humisee korvien välissä ja silmätki särkee. Särkee aivot.

Kutosia olis kolme päivää. Maanantaiaamu ja sijainen ja hormonilevottomat esiteinit ottivat ilon irti sitten :S

Ekan tunnin jaksoin sanoa, vaikka jo tiesin, että siitä ei ole hyötyä. Pari kuvista meni ihan ok, kun jaksoin kiertää luokkaa ja palautella sählääviä oppilaita (=poikia) omille paikoilleen. Atk-luokassa istuivat kivasti ja kuuntelivat musaa vääntäessään musan diaesityksiä.

Äidinkielen tunti ja open suoni repes. Tapanani on joka tunnin alussa nostaa oppilaat seisomaan omille jaloilleen (ei nojailla pulpettiin), pistää porukka hiljaiseksi ja lopettaa kaikki liike ja ääni luokasta. Rauhoittaa porukan hyvin.

Äikän alussa seistiinkin sitten 10 minuutta :S Hiljeni lopulta vain alkaakseen uudestaan heti kun persiit menivät penkkiin. Jaoin palautelomakkeet ja kun ei kiltisti sanoen mennyt perille, huusin lopulta sakin hiljaiseksi. Tai sellainen matalalata vedetty kova ääni (ei niinkään kurkku suorana huutamista).

Hiljeni, vähän tehokkaammin kuin luulinkaan, mikä oli tietysti positiivista. Käytin äkisti syntyneen hiljaisuuden saarnaamiseen siitä, että "on se nyt kumma, kun ei osata olla hiljaa...koko päivän blaablaa". Sitten lopputunnin käytin siihen, että jokainen liikahdus ja pihahdus sai opelta nopean sormiosoituksen ja kovaäänisen "Suu kiinni!"- tai "Istu alas"-kommennon.

Jäi siitä sellainen maku, että häsläävät huomennakin, mutta olen saanut jonkinlaisen jalan kurioven väliin, jonkinlaisen "ai se hermostuu oikeestikin"-otteen.

Joskus se vain täytyy polttaa käämi, joskin taidokkaasti sillee rauhallisesti (ei saa oikeasti suuttua, sitten on peli menetetty totaalisesti).

Jälki-istuntoja en jakele, se on periaate. Niistä ei ole iloa kurinpidossa, olen todennut.

Ihan kiva porukka tääkin sakki on, huumoria kukkii ja naapuriluokka muistaa mut syksyltä (ja homovitsit lentelee ilmassa...). Homoudesta totean vielä, että se provosointi, mitä oppilailta tulee, on jotenkin paljon enemmän aitoa kiinnostusta kuin yritystä olla hauska saati loukata. Kutosille homous on outo ilmiö. Oli kuitenkin outoa, miten jotenkin kutoset naapuristakin tulivat juttelemaan ja olivat mukavia, siis tulivat vaan chättäämään siihen mun kanssa, open kanssa, sijaisen kanssa. Jotenkin, aikuismaista ja outoa 12-vuotiailta, mutta iha positiivista :)

_____

Kutosilla on reaaliaineetkin vähän eri luokkaa. Aamu alkoi heti yhtälöiden kertaamisella ja epäyhtälöt huomenna (muistaako joku näitä, yläkoulussa itse vasta lukenut tällasta). Muita aiheita ovat äidinkielessä lauseet, lauseenjäsenet, fysiikassa sähkö, bg/mt oseania ja uskonnossa Etelä-Amerikkalainen elämä ja uskonnot. Aikasta paljon asiaa siis, noin niinku alakouluun. Joutuu opekin oikeesti vähän kattoo, että mitä siellä kirjassa onkaan. Hence raahasin 10 kiloa opeoppaita kotityöksi. Ei se ykkösten kanssa ketjuvirkkaaminen Risto Räppääjän tahtiin niin kamalaa ole(kaan) ;)

____

Teetä.

Ohitan pari kappaletta, jossa kirjoittaja kuvailee ”tavallisimpia” masturbointitapaturmia. Tällaisia ovat kuulemma peräsuoleen tungetut esineet ja siittimen sullominen pulloon sekä vihkisormuksen (!?) änkeminen velton peniksen läpi [kirjoittaja ei ota kantaa siihen, että vihkisormuksen kantaja tuli ensiapuun hääyönään ja oli tietysti homo; oliko hän homo sen takia, että hänelle oli sattunut masturbaatiotapaturma, koska heteroillehan näitä ei satu…]

Hyppään suoraan sukupuolenvaihdokseen ja tähän päättyy myös Reubenin homoluotaus tämän kirja osalta. Enjoy…

”Ovatko homoseksuaaliset kiinnostuneita muista ruumiinosista?

Ehkä kaikkein kiihottavin homoseksuaalisten mielestä on miehen emätin. Tämän naisellisuuden tärkeimmän varusteen omistaminen on joidenkin homoseksuaalisten miesten pakonomainen toive. Perinnöllisyyslakien, anatomian ja fysiologian asettamien esteiden voittaminen ja naiseksi tuleminen on heidän mielestään minkä uhrauksen arvoinen tahansa. Hyvin harvat onnistuvat.

Kuinka miehellä voisi olla emätin? Onko se mahdollista?

Nykyaikaisen lääketieteen ihmeellisten keinojen avulla melkein mikä tahansa on mahdollista. Taitava vaikkakin outo leikkaus, rohkea hormonihoito ja ennen muuta potilaan oma halukkuus minkä tahansa uhraamiseen tekevät mahdottomasta mahdollisen.
Asiankulku on suurin piirtein seuraava. Ensiksi potilaan on löydettävä lääkäri, joka on halukas tekemään työn. Eräät eurooppalaiset lääkärit ovat halukkaita. Ei ole yllättävää, että ainakin yksi heistä on itse tunnettu homoseksuaalinen. Leikkaus on melko yksinkertainen: Siitin amputoidaan juuresta nukutuksessa. Myös kivekset poistetaan täydellisesti [täydellisesti kursivoitu kirjassa]. Sitten seuraa mielenkiintoinen vaihe. Taitavin plastiikkakirurgisin keinoin siittimen juuren alapuolelle rakennetaan keinotekoinen emätin.
Samalla myös rintoihin tehdään kauneusleikkaus. Tavallinen menetelmä on silikonivaahdon ruiskuttaminen, menetelmä, jota käytetään myös naisille, joilla on liian pienet rinnat [”liian pienet rinnat”, kiinnostavasti sanottu].

Hyvästi siitin ja kivekset – tervetuloa emätin ja povi ja mies, josta on tullut nainen melkein mutta ei ihan. Hän on tosiasiassa vain mies, joka on menettänyt ulkoiset sukuelimensä. Hän on voittanut puoli kiloa vaahtoa, joka on ruiskutettu hänen rintansa ja avoimen haavan siihen kohtaan, missä suuri osa hänen suvunjatkamiselimistään sijaitsi. Hänellä on edelleen runsaasti ongelmia.

Ensiksikin hänen on päivittäin yritettävä venyttää uutta emätintään. Luonto vihaa [?!] asioihinsa sekaantumista ja yrittää korjata ihmisen erehdykset. Parin ensimmäisen kuukauden ajan uusi ”nainen” suorittaa venyttämisen itse. Sen jälkeen hän etsii jonkun muun sitä tekemään. Toiseksi lisämunuainen jatkaa testosteronin tuotantoa, joten miehen on hierottava rintoihinsa hormonivoidetta ja nautittava naisen sukuhormoneja.

Nämäkö juuri ovat niitä miehiä, motka ovat muuttuneet naisiksi?

Nämä ovat niitä miehiä, jotka väittävät muuttuneensa naisiksi. Tosiasiassa he ovat silvottuja ja kastroituja naisen osan esittäjiä [olipas tarpeellinen kannanotto taas tämäkin!]

Eikö tällainen operaatio tule kalliiksi?

Kalliimmaksi kuin useimmat ihmiset kuvittelevatkaan. Homoseksuaaliset maksavat tämän muutoksen suurella rahalla ja hirvittävällä tuskalla ja kyvyttömyydellä ja jotkut maksavat lopuksi hengellään.

Hengellään?

Äskettäin Englannissa kaksi homoseksuaalista, jotka olivat läpikäyneet nämä leikkaukset, kuolivat syöpään. Oli kohtalon ivaa, että he menehtyivät rintasyöpään, joka oli iskenyt heidän uusiin naisen rintoihinsa. Oli kohtalon ivaa, että nämä miehet, jotka halusivat olla naisia, kuolivat naisten tautiin. Niin lähelle tavoitettaan he pääsivät [ja tähän päättyy kirjan homoseksuaalisuuskappale, todelliseen raakaan vittuiluun :S].”

David Reuben, we love you and your ideas that once prospered. Toivottavasti uudemmassa painoksessa on muutama "ehkä" sana joukossa...

En olekaan vähään aikaan sinällään kertonut omasta elämästäni tällä hetkellä. Ehkäpä osittain siksi, että tuo mies tuossa, joka elämääni tupsahti, tunsi olonsa oudoksi, kun häenstä kirjoitetaan nettiin. Hänen kanssaan kun aikaa on viettänyt, niin eipä ole siitä tullut sen suuremmin kirjoiteltua.

Meillä on kivaa, rentoa, rauhallista (vaikka molemmat hieman, tuota, temperamenttisia pinnan alla; ehkä juuri siksi toisaalta tulemme toimeen, toinen tajuaa olla hiljaa...) ja minä ainakin viihdyn toisen seurassa. Helppoa taitaa olla oikea kuvaus. Itse ainakin olen oma itseni ihan rennosti, enkä pohdi vähän väliä, että miten päin tässä pitäisi olla, että toisella on asiat hyvin, kuten oli edellisen tapauksen kanssa.

Helppoa.

_____

Työttömyys on perseestä. Johan tässä tulikin oltua melkein 5 viikkoa töissä. Nyt olen kolmatta päivää taas työtönnä odottamassa, josko joku ehkä armosta soittaisi.

Vapaapäivissä ärsyttää se, ettet a) tiedä, koska niitä on ja b) tulee kauhea suorittamistarve aina niinä päivinä juurikin siksi, ettet tiedä, koska taas vapaata on. Toisin sanoen, työpäivinä menen töihin ja olen rento iltapäivän, koska tiedän huomisesta. Työttömyyspäivinä olen vittuuntunut koko päivän, koska opiskelu ei kotona prosessina oikein toimi (minulla) niin, että 8-15 luen ahkerasti ja sitten lomailen. Ei, vaan vapaapäivinä, tai duunittomuuspäivinä, on koko päivän stressituli persiissä, että pitäisi tehdä ja tehdä jotain hyödyllistä koko ajan.

Kuluttavaa ja ärsyttävää.

_____

Olin eilen Mikaelin kirkossa kirkkokonsertissa. Puolustusvoimien soittajia, ainakin laivaston puhaltimia ja taisi muitakin joukossa olla. Ohjelmistossa oli kristillistä propagandaa joka musiikin väliin, mutta onneksi musiikki oli ihan nautittavaa. Mukana oli Kuulan "Juhlamarssi Isänmaalle", Merikannon "Merellä" (nätti kappale, todella nätti, paras mielestäni koko konsertissa), Dvorakin "Raamatullisia lauluja" ja lopuksi Ampujan "Pilatus" (aika kakofoninen teos, me not like).

Solistina oli Juha Kotilainen. Mielestäni ihan taidokas laulaja, miellyttävä kuunnella.

Ja kirkkokonsertti oli tietysti ilmainen. Mukavaa, että kulttuuria, joskin propagandalla höystettynä, saa ilmaiseksikin. Kirkon portaat vain olivat niin jäässä, että timmi 26-vee homokaan ei meinannut päästä ylös, saati sitten vanhempi kansa kävelykeppeineen. Seurakunta voisi vähän panostaa huoltoon...

Ja btw, en pidä Mikaelin kirkon sisustasta ollenkaan, vaikka tykkäänkin vähän funkkiksesta. Mielestäni lähinnä vähän mauttomat ja kliiniset sairaalavärit sekä muutenkin...yyy...

_____

Opettamisesta pidän. Oman luokan haluaisin, vaikka ajatus siitä, että on vastuussa porukan oppimisesta koko vuoden ajalta, hieman hirvittääkin. Silti, opettaminen on helpompaa, kun sitä voi tehdä pidemmällä aikajänteellä. Siitä voisi jopa pitää.

Rehtoriksi ehkä joskus ajaudun, mutta mitä olen kuunnellut, se ei kauhean herkkuduuni ole. Yksikin rehtori on tässä taannoin ollut oikeudessa, vain koska alaisista yksi on mokannut. Vanhemmat käyvät päälle joka tuutista. Eikä oikeastaan tarvitse olla kuin parit vanhemmat, vaikka oppilaita olisi 300, jos nämä muutamat käyttävät kaiken energiansa koulun kanssa säätämiseen, niin johan imee reksiltä aikaa ja mehua.

_____

Väitöksen tekoa mietin ja mietin. Kevääksi ko. projektin jo päätin laittaa odottamaan, sillä haluan tenttiä 5 tenttiäni pois (jos niihin neulomiselta ja yleiseltä laiskuudeltani vain jaksan paneutua). Kesällä minulla ei opetusduunia ole kuitenkaan, joten silloin jos käytän aikaani vaikka vain 4-8 h päivässä ko härpäkkeen tekemiseen, niin tulosta pitäisi syntyä. Kone vain mukaan kahvilaan tai yon kirjastoon ja tekemään.

Näkis vaan :D

Haluan väikkärin tehdä, se ihan omalla tavallaan kiinnostaa. Olen vain niin mukavuudenhaluinen ja toisaalta tämä opiskeluopiskeluopiskelu alkaa pursua jo korvistakin; aivot eivät kykene enää lukemaan. No, kattoos, kattoos.

_____

Olen tyytyväinen asuntooni, mutta viime aikoina olen alkanut kaivata lisää tilaa. Kunnon työpöytä ja tarpeeksi tilaa säilyttää vaatteita sun muita kamoja olisivat tarpeen. Nykyisellään mahdun kyllä asuntooni ja vieläkin olisi ihan vähän karsittavaa ja siivottavaa kaapeista, varaston kaaoksesta puhumattakaan (vaikka senkin juuri siivosin). Silti, lisätila ja kunnon tilat työskentelyyn, työmateriaaline ja -välineiden säilyttämiseen ja arkistointiin tulisivat tarpeeseen.

Tähän yksiöön olen jo saanut mahtumaan parivuoteen, sohvan, ruokapöydän, pianon, parit kirjahyllyt ja lasivitriinit, kaappipakastimen,42 " telkkarin, sadat vaatekappaleeni, parikymmentä paria kenkiä yms. Ja täällä mahtuu silti liikkumaan.

Toisaalta, pari vuotta olen tässä nyt ollut tyytyväinen siihen, että näkyvillä on tavaraa. Kuten olen todennut, kaikella on tarinansa ja kaikella on merkitystä minulle, joten mitään turhaa ikean lasipullosisustuskrääsää ei ole. Nyt alkaa kuitenkin, osin mussukan vaikutuksesta, kaivata taas siistiä, yksinkertaista ja minimalistista sisustusta ilman mitään tavarapaljoutta. Voivoi, yksiössä tuon saavuttaminen vaatii valtavasti työtä tai ei mitään omaisuutta.

No, onneksi aivoni pitävät pähkinöistä ja voin pohdiskella miten muutella sisustusta. Ainakin vaatesäilytys on nyt pohdinnassa, se ei ole missään variaatiossaan toimunut tähän muuttamiseni jälkeen, vaikka olen vaatteista valehtelematta puolet kärrännyt jo pois ja kaapissa on tällä hetkellä vain sellaisia kuteita, joita oikeasti käytän.

Ainakin sukista ja alkkareista ajattelin tosin heittää pois tai viedä kierrätykseen suurimman osan ja ostaa muutamat uudet. Pelkkiä samanlaisia mustia boksuja ja sukkia, ei mitään kirjavaa sekameteliä. Kuulostaako neuroottiselta?

____

Huivien säilytys, eikö olekin raivostuttavaa? Miten ne saisi johonkin niin, että näet ja muistat mitä huiveja omistat? Tilaa vievät ihmeet todellakin, samoin solmiot ja vyöt, jos ei ole tarpeeksi naualkoita tai laatikkotilaa. Tuskasuttavaa.

____

Törmäsin eksäänikin tässä taannoin, kahteen otteeseen itse asiassa. Ei sekavia tunteita ollenkaan, vain ihmetys toisen ihmisen ristiriitaisuudesta. Niin nuori ja niin varma, että kovaa tullaan alas jossain vaiheessa. Huokaus. Ja juominen, ei kontrollia.

Elämä opettaa, toteaisi äitini. Oikeassahan mamma on tähän asti ollut aina :)

____

Äidistäni puhuen, nainen on vihdoin kyllästynyt muutama vuosi sitten vaihtuneeseen esimieheensä, joka "ei vain tajua johtamisesta mitään". Äitini on ollut esimies viimeiset 25 vuotta ja on opiskellut alaa paljon. Opettajan koulutuskin hänellä on teknikkokoulutuksensa lisäksi, puhumattakaan joogaohjaajan ja kiinalaisen lääketieteen tutkinnosta sekä kaikennäköisestä muusta (en pysy enää perässä). Pätevä ja kokenut nainen.

Mamma päätti, että 25 vuotta saa riittää, hän siirtyy vihreämmille laitumille. Pelottavaa on tuossa 60 korvilla siirtyä toiseen työhön, jolla ei ole tuleivasuudessa mitään varmuutta jatkuvuudesta, mutta toisaalta, äitini tuntee ja osaa ja äitini osaaminen tunnetaan, joten jos hän itseään jaksaa markkinoida ja oppii uskaltamaan hinnoitella työnsä kunnolla, voipi olla vielä uutta kultaista kautta tulossa ennen eläkeikää :)

Innolla odotan. Kunnioitan äitiäni päivä päivältä enemmän. Se määrä osaamista ja kokemusta yhdessä paketissa ja se, miten pieniin lauseisiin hän sen kaiken osaa aina tiivistää ja olla vielä oikeassakin, on ihan kunnioitettavaa kuultavaa tällaiselle itsevarmalle pöyhkeälle nulikalle...

____

Kuuluuko mopsille muuta? En tiedä. En ole ahdistunut enkä masentunut. Stressaantunut olen välillä, ehkä osin terveesti, tietämättömyydestä tulevaisuuden suhteen - joskin minulla on monia mahdollisuuksia tehdä eri asioita - ja toisaalta talouden suhteen, työtönnä kun olen. Kesä vähän stressaa taloudellisesti, mutta nuukaa poikaa sitten ollaan vaan. Oikeastaan olen ihan onnellinen, on mukava mies kainalossa, työtä vähän, elämä tuntuu etenevän kun sai maisterin pois jaloista, uusia horisontteja näkyvissä.

Ainoastaan se huolettaa, että kevät tulee nopeasti, talvi hulmahti pitkästä kestostaan huolimatta ohi silmissä, seuraava syksy siintää ja yleensäkin suunnitelmat pyörivät kaukaisuudessa. Aika siis kuluu aivan liian nopeasti. Carpe diem, vai miten se nyt oli, olisi ehkä hyvä pitää mielessä. Elä tänään, älä huomenna, tai no, huomisessa, mielellään elät kyllä huomenna :)

Ramblin' out

Opettajilla on yläkoulussa vaikeuksia oppilaiden kanssa. Toki oppilaat ovat teini-iässä, levottomia ja vaikeaa olla paikallaan tai keskittyä tai nähdä koulutuksen pointtia oman elämän kannalta.

Resursseja voisi olla lisää myöskin, paremmat tilat ja materiaalit, pienempiä ryhmiä, enemmän toimintaa ja vähemmän istumista.

En yleistä enkä syytä enkä osoittele, mutta totean kuitenkin pienen merkityksen olevan myös sillä, että kovinkaan monella yläkoulun opettajalla ei ole pätevyyttä sinällään opettaa ja hallita ryhmää. Heillä on pätevyys opettamaltaan alalta sekä sen lisäksi pienet pedagogiset opinnot, kasvatustieteen teoriaa luettuna hieman.

Väitän, että vähäinen kasvatustieteellinen koulutus on yksi syy sille, ettei opettajilla ole keinoja hallita ja hahmottaa ryhmää niin hyvin, kuin esimerkiksi alakoulun puolella. Tämä siis vain yhtenä syynä monien joukossa. Kuitenkin mielestäni voisi valittaa vähemmän ja muuttaa yläkoulun opettajien koulutustakin hieman enemmän opettamiseen kuin aineenhallintaan. Ja kuten todettu, laittaa monia muitakin opettajista riippumattomia ongelmia kuntoon koko peruskoulussa.

"-Unkarilaisilla on erilaisia tekniikoita tehdä työtä. Se on lähinnä sellaista kohteliaista hiljaista katsomista, että mikä on fiksuin tapa tehdä. En voi sanoa niin että suomalaiset olisivat kopioineet tekemistä mutta kyllä varmasti on syntynyt ideoita, että näinkin asian voi tehdä. On siis ymmärretty, että samaan lopputulokseen pääsee eritavalla tehden, kertoo tehtaanjohtaja Osmo Strengell.

Tavoitteena on, että unkarilaiset lasityöntekijät siirtyvät kotoutumisen jälkeen, noin vuoden kuluttua suoraan Iittalan lasitehtaan työntekijöiksi. "

Ihmeellisiä puuttuvia ja ylimääräisiä pilkkuja ja yhdyssanavirhekin. Miten ylen uutisointi on romahtanut niin oikeinkirjoitukseltaan kuin aiheiltaankin?!

Ärsyttää semisti, varsinkin kun samaan syssyyn lukee uutista mediamaksusta (jonka summa on nyt jo kohonnut 175 €:sta 195 €:oon), jotta ylen nykyiset oikeinkirjoittamattomuuspalvelut voitaisiin säilyttää ilman säästöjä.

Onneksi säästökohteeksi on ehdotettu kalliiden urheilutapahtumien tiputtamista pois!

On ollut aika köyhää kirpparilöytökautta; pitäisikö kirppareilla käydäkin? Uuden ekotorin suurmyymälän kävin katsastamassa. Ei erityisen paljon juurikaan mitään kiinnostavaa :S

Odotin enemmän.

Lohdutuskierroksena pyörähdin kirpparilla ja löysinkin kauniin taulun. Olen jotenkin mieltynyt noihin liitupiirroksiin 50-70-luvuilta. Monet niistä ovat kamalia, mutta toisinaan tulee vastaan kauniitakin. Tämä on sellainen. Yksinkertainen, mutta kaunis. Valokuva ei tee kunniaa taulun väreille, mutta saa siitä käsityksen. Koko on noin 50x25 cm kanttiinsa.

Erityisesti pidän maljan petroolin ja viinirypäleiden turkoosin sävyistä. Ruskea ja kulta menevät muuhun sisustukseen :)

Hinta 4 €

Dodii, sain valmiiksi ihka ensimmäisen neuletyöni. Jätskitötterö on aiheen opetuksessani tulevalla viikolla ja opettamista on turha kuvitellakaan harrastavansa, jos ei itse tee ensin alusta loppuun. Samalla sain kaverilta piiiitkän jo odotetun neulontatuntini ja vähän kirjaa lainaksi aloitukseen.

Ei ehkä ihan sitä villapaitaa vielä hetkeen, mutta huiveja ja hanskoja ja jotain muuta kivaa :)

Hyvää sormivoimistelua ja näppäryyttä pianistille.

Deconstructive Criticism -kirja alkaa sanoilla: "This book deals with two perennial questions: What is text? And what is interpretation?"

Pilkunnussijalle sopiva kirja - ja kas kaverilleni oli tullut mopsi heti mieleen, kun oli kirjan nähnyt! Perehdynpä tähän, jahka ehdin kaikelta neulomiseltani :)

Hartiat jäykkinä ja sormet väsyneinä jatkan tässä harjoituksia. Josko virkkaisi vielä kirsikan tuohon jäätelön päälle. Sillä voisi sitten prassailla oppilaille ;9

"Suomalaiset heittävät enemmän syömäkelpoista ruokaa pois kuin syövät."

ohhoh, tiesin, että paljon menee jätteisiin, mutten tiennyt, että enemmän heitetään syötävää pois kuin itse asiassa syödään :S