Mitä mopsille kuuluu?

En olekaan vähään aikaan sinällään kertonut omasta elämästäni tällä hetkellä. Ehkäpä osittain siksi, että tuo mies tuossa, joka elämääni tupsahti, tunsi olonsa oudoksi, kun häenstä kirjoitetaan nettiin. Hänen kanssaan kun aikaa on viettänyt, niin eipä ole siitä tullut sen suuremmin kirjoiteltua.

Meillä on kivaa, rentoa, rauhallista (vaikka molemmat hieman, tuota, temperamenttisia pinnan alla; ehkä juuri siksi toisaalta tulemme toimeen, toinen tajuaa olla hiljaa...) ja minä ainakin viihdyn toisen seurassa. Helppoa taitaa olla oikea kuvaus. Itse ainakin olen oma itseni ihan rennosti, enkä pohdi vähän väliä, että miten päin tässä pitäisi olla, että toisella on asiat hyvin, kuten oli edellisen tapauksen kanssa.

Helppoa.

_____

Työttömyys on perseestä. Johan tässä tulikin oltua melkein 5 viikkoa töissä. Nyt olen kolmatta päivää taas työtönnä odottamassa, josko joku ehkä armosta soittaisi.

Vapaapäivissä ärsyttää se, ettet a) tiedä, koska niitä on ja b) tulee kauhea suorittamistarve aina niinä päivinä juurikin siksi, ettet tiedä, koska taas vapaata on. Toisin sanoen, työpäivinä menen töihin ja olen rento iltapäivän, koska tiedän huomisesta. Työttömyyspäivinä olen vittuuntunut koko päivän, koska opiskelu ei kotona prosessina oikein toimi (minulla) niin, että 8-15 luen ahkerasti ja sitten lomailen. Ei, vaan vapaapäivinä, tai duunittomuuspäivinä, on koko päivän stressituli persiissä, että pitäisi tehdä ja tehdä jotain hyödyllistä koko ajan.

Kuluttavaa ja ärsyttävää.

_____

Olin eilen Mikaelin kirkossa kirkkokonsertissa. Puolustusvoimien soittajia, ainakin laivaston puhaltimia ja taisi muitakin joukossa olla. Ohjelmistossa oli kristillistä propagandaa joka musiikin väliin, mutta onneksi musiikki oli ihan nautittavaa. Mukana oli Kuulan "Juhlamarssi Isänmaalle", Merikannon "Merellä" (nätti kappale, todella nätti, paras mielestäni koko konsertissa), Dvorakin "Raamatullisia lauluja" ja lopuksi Ampujan "Pilatus" (aika kakofoninen teos, me not like).

Solistina oli Juha Kotilainen. Mielestäni ihan taidokas laulaja, miellyttävä kuunnella.

Ja kirkkokonsertti oli tietysti ilmainen. Mukavaa, että kulttuuria, joskin propagandalla höystettynä, saa ilmaiseksikin. Kirkon portaat vain olivat niin jäässä, että timmi 26-vee homokaan ei meinannut päästä ylös, saati sitten vanhempi kansa kävelykeppeineen. Seurakunta voisi vähän panostaa huoltoon...

Ja btw, en pidä Mikaelin kirkon sisustasta ollenkaan, vaikka tykkäänkin vähän funkkiksesta. Mielestäni lähinnä vähän mauttomat ja kliiniset sairaalavärit sekä muutenkin...yyy...

_____

Opettamisesta pidän. Oman luokan haluaisin, vaikka ajatus siitä, että on vastuussa porukan oppimisesta koko vuoden ajalta, hieman hirvittääkin. Silti, opettaminen on helpompaa, kun sitä voi tehdä pidemmällä aikajänteellä. Siitä voisi jopa pitää.

Rehtoriksi ehkä joskus ajaudun, mutta mitä olen kuunnellut, se ei kauhean herkkuduuni ole. Yksikin rehtori on tässä taannoin ollut oikeudessa, vain koska alaisista yksi on mokannut. Vanhemmat käyvät päälle joka tuutista. Eikä oikeastaan tarvitse olla kuin parit vanhemmat, vaikka oppilaita olisi 300, jos nämä muutamat käyttävät kaiken energiansa koulun kanssa säätämiseen, niin johan imee reksiltä aikaa ja mehua.

_____

Väitöksen tekoa mietin ja mietin. Kevääksi ko. projektin jo päätin laittaa odottamaan, sillä haluan tenttiä 5 tenttiäni pois (jos niihin neulomiselta ja yleiseltä laiskuudeltani vain jaksan paneutua). Kesällä minulla ei opetusduunia ole kuitenkaan, joten silloin jos käytän aikaani vaikka vain 4-8 h päivässä ko härpäkkeen tekemiseen, niin tulosta pitäisi syntyä. Kone vain mukaan kahvilaan tai yon kirjastoon ja tekemään.

Näkis vaan :D

Haluan väikkärin tehdä, se ihan omalla tavallaan kiinnostaa. Olen vain niin mukavuudenhaluinen ja toisaalta tämä opiskeluopiskeluopiskelu alkaa pursua jo korvistakin; aivot eivät kykene enää lukemaan. No, kattoos, kattoos.

_____

Olen tyytyväinen asuntooni, mutta viime aikoina olen alkanut kaivata lisää tilaa. Kunnon työpöytä ja tarpeeksi tilaa säilyttää vaatteita sun muita kamoja olisivat tarpeen. Nykyisellään mahdun kyllä asuntooni ja vieläkin olisi ihan vähän karsittavaa ja siivottavaa kaapeista, varaston kaaoksesta puhumattakaan (vaikka senkin juuri siivosin). Silti, lisätila ja kunnon tilat työskentelyyn, työmateriaaline ja -välineiden säilyttämiseen ja arkistointiin tulisivat tarpeeseen.

Tähän yksiöön olen jo saanut mahtumaan parivuoteen, sohvan, ruokapöydän, pianon, parit kirjahyllyt ja lasivitriinit, kaappipakastimen,42 " telkkarin, sadat vaatekappaleeni, parikymmentä paria kenkiä yms. Ja täällä mahtuu silti liikkumaan.

Toisaalta, pari vuotta olen tässä nyt ollut tyytyväinen siihen, että näkyvillä on tavaraa. Kuten olen todennut, kaikella on tarinansa ja kaikella on merkitystä minulle, joten mitään turhaa ikean lasipullosisustuskrääsää ei ole. Nyt alkaa kuitenkin, osin mussukan vaikutuksesta, kaivata taas siistiä, yksinkertaista ja minimalistista sisustusta ilman mitään tavarapaljoutta. Voivoi, yksiössä tuon saavuttaminen vaatii valtavasti työtä tai ei mitään omaisuutta.

No, onneksi aivoni pitävät pähkinöistä ja voin pohdiskella miten muutella sisustusta. Ainakin vaatesäilytys on nyt pohdinnassa, se ei ole missään variaatiossaan toimunut tähän muuttamiseni jälkeen, vaikka olen vaatteista valehtelematta puolet kärrännyt jo pois ja kaapissa on tällä hetkellä vain sellaisia kuteita, joita oikeasti käytän.

Ainakin sukista ja alkkareista ajattelin tosin heittää pois tai viedä kierrätykseen suurimman osan ja ostaa muutamat uudet. Pelkkiä samanlaisia mustia boksuja ja sukkia, ei mitään kirjavaa sekameteliä. Kuulostaako neuroottiselta?

____

Huivien säilytys, eikö olekin raivostuttavaa? Miten ne saisi johonkin niin, että näet ja muistat mitä huiveja omistat? Tilaa vievät ihmeet todellakin, samoin solmiot ja vyöt, jos ei ole tarpeeksi naualkoita tai laatikkotilaa. Tuskasuttavaa.

____

Törmäsin eksäänikin tässä taannoin, kahteen otteeseen itse asiassa. Ei sekavia tunteita ollenkaan, vain ihmetys toisen ihmisen ristiriitaisuudesta. Niin nuori ja niin varma, että kovaa tullaan alas jossain vaiheessa. Huokaus. Ja juominen, ei kontrollia.

Elämä opettaa, toteaisi äitini. Oikeassahan mamma on tähän asti ollut aina :)

____

Äidistäni puhuen, nainen on vihdoin kyllästynyt muutama vuosi sitten vaihtuneeseen esimieheensä, joka "ei vain tajua johtamisesta mitään". Äitini on ollut esimies viimeiset 25 vuotta ja on opiskellut alaa paljon. Opettajan koulutuskin hänellä on teknikkokoulutuksensa lisäksi, puhumattakaan joogaohjaajan ja kiinalaisen lääketieteen tutkinnosta sekä kaikennäköisestä muusta (en pysy enää perässä). Pätevä ja kokenut nainen.

Mamma päätti, että 25 vuotta saa riittää, hän siirtyy vihreämmille laitumille. Pelottavaa on tuossa 60 korvilla siirtyä toiseen työhön, jolla ei ole tuleivasuudessa mitään varmuutta jatkuvuudesta, mutta toisaalta, äitini tuntee ja osaa ja äitini osaaminen tunnetaan, joten jos hän itseään jaksaa markkinoida ja oppii uskaltamaan hinnoitella työnsä kunnolla, voipi olla vielä uutta kultaista kautta tulossa ennen eläkeikää :)

Innolla odotan. Kunnioitan äitiäni päivä päivältä enemmän. Se määrä osaamista ja kokemusta yhdessä paketissa ja se, miten pieniin lauseisiin hän sen kaiken osaa aina tiivistää ja olla vielä oikeassakin, on ihan kunnioitettavaa kuultavaa tällaiselle itsevarmalle pöyhkeälle nulikalle...

____

Kuuluuko mopsille muuta? En tiedä. En ole ahdistunut enkä masentunut. Stressaantunut olen välillä, ehkä osin terveesti, tietämättömyydestä tulevaisuuden suhteen - joskin minulla on monia mahdollisuuksia tehdä eri asioita - ja toisaalta talouden suhteen, työtönnä kun olen. Kesä vähän stressaa taloudellisesti, mutta nuukaa poikaa sitten ollaan vaan. Oikeastaan olen ihan onnellinen, on mukava mies kainalossa, työtä vähän, elämä tuntuu etenevän kun sai maisterin pois jaloista, uusia horisontteja näkyvissä.

Ainoastaan se huolettaa, että kevät tulee nopeasti, talvi hulmahti pitkästä kestostaan huolimatta ohi silmissä, seuraava syksy siintää ja yleensäkin suunnitelmat pyörivät kaukaisuudessa. Aika siis kuluu aivan liian nopeasti. Carpe diem, vai miten se nyt oli, olisi ehkä hyvä pitää mielessä. Elä tänään, älä huomenna, tai no, huomisessa, mielellään elät kyllä huomenna :)

Ramblin' out