Mopsi's

Koko viikoksi putkahti töitä taas. Tiistai ja keskiviikko menee tekstiilitöiden parissa. Avustajat joka tunnilla, yhdellä jopa joku harjoittelija kaiketi vetämässä. Mulla kun on munat, niin en rättikässää tietty osaa, joten voin vaan istua ja rupatella oppilaiden kanssa - ja nauttia palkasta.

Loppuviikosta on kuvista ja talviliikuntapäivää toisessa koulussa. Sitten onkin hiihtolomat ja mä opiskelen. Rahaakin tulee kun kolmisen viikkoa ollut tässä kohta töissä, joskin aika vähäisillä tunneilla. Silti, silti...aelae on eri mieltä, mutta palkitsen itseni Dermosilin tuotteilla ja ajattelin törsätä pari kymppiä tunnin hierontaan.

____

Sukupuoliroolituksesta puheen ollen - stella ihastuu - aamulla soitti eräästä koulusta reksi. Aloitti puhelun: "No huomenta, olis tässä vähän tämmönen erikoisempi sijaisuus tarjolla. Olen tähän naisia yrittänyt soittaa, mutta en ole saanut kiinni. Olisi tämä ekaluokka tässä...niin muuten pääsetkö?"

En päässyt. Erikoista sijaisuudessa on vain se, että sitä tarjottiin miehelle. Tuossa koulussa kun alkuopetus on tiukasti naisten alaa, ei miesten. Mies soitetaan vaan erikoistilanteessa, kun naisia ei saada kiinni :D

...niin, mistähän ne stereotypiat oppilaisiin iskostuvat, enkeliporsas?!

_____

Tänään oli hoidettavana ihan kiva luokka. Pari integroitua, erityisopetuksesta normaaliopetukseen siirrettyä, levotonta oppilasta vain häiritsivät. Luokka on ahdas ja tunkkainen, eikä oikein edistä rauhallista opiskelua. Harmittaa aina, kun yksi tai kaksi levotonta tuhoaa lopuilta kahdeltakymmeneltä koko päivän, eikä siinä opettaja oikein voi mitään tehdä...

Rasittavaa opettajallekin. Integraatio - hienoa paperilla, mutta toimii yhtä hyvin käytännössä kuin sosialismikin....

”Eivätkö homoseksuaaliset pelkää tulevansa pidätetyksi?

Ehkä heidän pitäisi, mutta hei eivät pelkää. Seurauksien pelon puuttuminen on eräs homoseksuaalisen käyttäytymisen hämmentäviä piirteitä. Todellisuudessa yhdenkään homoseksuaalisen ei tarvitsisi koskaan tulla pidätetyksi seksuaalisten tekojensa takia.

Jos asiaa ajatellaan järkevästi, niin miehet, jotka haluavat masturboida toisiaan, voivat tehdä niin huomiota herättämättä, salaa ja milloin haluavat. (On paljon helpompaa vuokrata hotellihuone homo- kuin heteroseksuaalista yhdyntää varten)[en tiennytkään, että huonetta varatessa ilmoitetaan: huone heteroseksuaalista yhdyntää varten, kiitos!]. He voisivat huvitella miten pitkään tahansa mitä tahansa mielestään koukuttelevia seksuaalisia muunnelmia käyttäen. Kukaan ei voisi paljastaa heitä, kukaan ei pidättäisi heitä, kukaan ei häiritsisi heitä.
Mutta useimmat homoseksuaaliset toimivat toisella tavalla. Heillä on pakonomainen halu harrastaa seksuaalista toimintaansa julkisilla paikoilla. Miesten käymälät ovat heidän suosimiaan näyttämöitä. Linja-autoasemat, puistot, keilaradat ovat homoseksuaalien metsästysmaita. Umpimähkäinen ja häikäilemätön kumppanien valinta on heidän tunnusmerkkinsä. Heidän mieleensä ei näy koskaan juolahtavan, että heidän ahdistamansa vieras mies saattaa olla poliisi, sadomasokistinen homoseksuaalinen tai kuppaa sairastava. Tämä varomattomuus on erittäin olennainen piirre homoseksualismissa.

Mutta kaikki homoseksuaaliset eivät kai ole samanlaisia?

Ikävä kyllä he ovat juuri tällaisia. Yksi homoseksuaalisuuden pääpiirteitä on promiskuiteetti, irrallisten tilapäisten suhteiden harrastaminen. Ja se on ymmärrettävää. Homoseksuaaliset yrittävät mahdotonta: ratkaista palapelin, kun heidän käytössään on vain puolet tarpeellisista paloista. He sanovat haluavansa seksuaalista tyydytystä ja rakkautta, mutta he hylkäävät jo alun alkaen miehen rakkauden ja tyydytyksen ilmeisimmän lähteen – naisen. Näin ollen heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin keskittää koko seksuaalinen toimintansa oman siittimensä (tai toisen miehen siittimen) ympärille [ja heterotko sitten keskittävät sen mihin, hiuksiinsa?!]. Siitin tai emätin, muuta vaihtoehtoa ei ole [mille?].

Homoseksuaalisen elämä on rankkaa. Hänen on alituisesti etsittävä sitä yhtä miestä, sitä yhtä siitintä [psykiatri tykkää tästä siitin-sanasta aika paljon], sitä yhtä kokemusta, joka tyydyttäisi hänet. Ikävä kyllä mitään tyydytyksen mahdollisuutta ei ole, koska kaava on väärä. Yksi siitin ynnä toinen siitin ei ole mitään.

Heteroseksuaaliselle siittimen ja emättimen yhtymiselle ei ole mitään korviketta [vaikka kirjoittaja niitä aikaisemmin luettelikin…]. Pettyneenä, itsepäisenä, masentuneena ja uhmaavana homoseksuaalinen mies jatkaa kokeilujaan. Hän on seksuaalinen Diogenes, joka lakkaamatta etsii siitintä, joka miellyttäisi.

Tämän takia hänen on loputtomasti vaihdettava partnereitaan. Hän kokeilee vuoron perään jokaista siitintä, ja kääntyy sitten katuvana pois: ”Ei, se ei ole tämä!”. hän on vaikeassa asemassa – hänet on tuomittu ikuisesti etsimään sitä, mitä ei ole olemassa, mitä ei koskaan ole ollut olemassa [heittäytyypäs tämä nyt proosalliseksi].

Entä kaikki ne homoseksuaaliset, jotka elävät onnellisina yhdessä vuosikausia?

He ovat harvinaisia lintuja homoseksuaalisten parvessa. Sitä paitsi heidän onnellisuuttaan ei kukaan ole todennut. Katkerinkin riita miehen ja vaimon välillä on kuin intohimoinen rakkaussonetti verrattuna kahden homoseksuaalisen partnerin väliseen riitaan. He elävät yhdessä? Joskus. Onnellisina? Tuskin. [ja tämä perustui mihin?!]

Toinen asia, joka näissä homoseksuaalisten avioliitoissa ei sovi yhteen onnellisuuden kanssa, on se, että sen osapuolet eivät koskaan lakkaa etsimästä. He saattavat perustaa yhteisen talouden, mutta siittimien ohimarssi jatkuu tavallisesti yhtä kiihkeänä kuin ennenkin. Nyt mukaan tulevat lisäksi vielä mustasukkaisuus, uhkaukset, raivonpurkaukset ja molemminpuolinen toisen pettäminen. On heidän kannaltaan armeliasta, että tällaisen suhteen todennäköinen kestoaika on lyhyt."

Seuraavassa osassa käsittelemme lyhyesti homoseksuaalisten miesten suhtautumista homoseksuaalisiin naisiin sekä keittiömasturbaatiota...till then, aamen tälle edelliselle...

Aboa tuolla taannoin totesi kokeneensa valaistumisen - tai ainakin onnellisuushetken.

Olen tässä kuullut muutamasta suusta, jotka ovat ensin kysyneet mites mulla menee ja sitten kuunnelleet ja vastanneet, että sullahan menee hyvin sitte.

Kieltämättä, olen tyytyväinen oikeastaan kaikkeen tällä hetkellä. Ei sitä kai sitten ihminen paljoa muuta voi toivoakaan :)

Harmi vain, että tyytyväisyys johtaa siihen, ettei ole niin paljoa blogattavaa. Eikä oikein ole aikaakaan :(

Voi kauheeta sentään, opetan tämän viikon niin mukavaa luokkaa, että pieni ihminen tässä kohta luulee pitävänsä työnteosta. Vaikka, noh, eihän se edes siltä tunnu, työnteolta siis, kun oppilaat ovat ystävällisiä, hyvin kasvatettuja, iloisia sillee elämänaidoniloisesti, tykkäävät olla koulussa, tulevat luokan sisällä toimeen keskenään jne.

Voin oikeasti keskittyä opettamaan. Tulee suorastaan huono omatunto, jos mennään opettajanoppaan mukaan, kun tuon luokan kanssa voisi keksiä kaikkea out side the box -juttuakin (joskin opeoppaat kyllä aika kattavia ja monipuolisia juttuja sisältävätkin, eip siin mittää).

Tuli eka maisteripalkkakuittikin, ja että aijjai on mannaa katsoa kun saa kandiin verrattuna samasta vastuusta ja duunista 35 % parempaa palkkaa. Vielä ajallaankin, että saan tammi- ja helmikuun laskut tosta maksettua ja jää vähän ylikin loppukuun elämiseen (ei kyllä paljoa, mutta psykologinen merkityskin on iso :).

Nälkä on kyllä koululounaasta huolimatta aina kotiin päästyäni. Liekö tulee niin paljon käveltyä, seistyä ja aivoja rasitettua, että lounas kuluu alta aikayksikön.

Huokaus, tuollaisen luokan kun saisi itsellekin joskus, ilman häiriköitä saati oikeasti vittumaisia moniongelmaisia lapsia vielä moniongelmaisita perheistä. Eihän se lapsen vika ole, että on elämä päin vittua, mutta...ope sen kanssa joutuu sitten kärsimään.

Nooh, nyt tummaa pastaa napaan kasa ja sitten eka vapaailta liikunnasta ja töistä :)

Tällaisen taiteilin, imelää? Liian lyhyitä lauseita? Toimiiko mies- ja naisrekseille samalla tavalla? Olenko ihan pälli?

"Hyvä rehtori,

Olen itseni monipuolisesta kehittämisestä kiinnostunut nuori vastavalmistunut miesopettaja. Opiskelujeni ohelle olen aktiivisesti tehnyt opetustöitä kaikilla alakoulun luokka-asteilla opettaen kaikkia taito- ja taideaineita. Olen valmistumiseni jälkeen erittäin motivoitunut tekemään opetustyötä, oppimaan itse ja opettamaan. Minua kiinnostaa opettaa eri aineita ja erilaisia oppilaita, sillä haluan kehittyä ammatissani. Tätä kautta pystyn tarjoamaan myös oppilailleni hyvää opetusta. Työyhteisössä tulen helposti toimeen kaikkien kanssa.

Opettajana olen jämäkkä, tunnollinen ja oikeudenmukainen. Tulen toimeen kaikenikäisten oppilaiden kanssa. Opetusfilosofiani pohjaa siihen yksinkertaiseen ajatukseen, että ”oppilaan on opittava ajattelemaan omilla aivoillaan, luottamaan omiin taitoihinsa ja tietoihinsa sekä oltava valmis kehittämään niitä”.

Vapaa-aikaani käytän tutkimuksen tekemiseen ja moninaisiin harrastuksiin. Nautin teatterista, näyttelyistä, kevyen ja klassisen musiikin konserteista, ulkoilusta ja liikunnasta, sekä niin viihde- kuin ammattikirjallisuuteenkin perehtymisestä. Aikani kuluu myös yhdistystoiminnan parissa.
"

Eihän tässä ehdi pieni ihminen bloggailla, kun juoksee päivät töissä ja illat häppeningeissä, yhdistyskokouksissa, jumpissa ja mikä parasta, mukavassa kainalossa makoilemassa.

Viime viikolla oli kuudesluokkalaisia, tämä viikko menee kolmosten parissa. Pistäisi vetää teknistä työtä peräti kolmelle eri luokalle viikon mittaan. Lehtisahausta - opettajan hermot menee teriä vaihdellessa. Täytyy vähän pohtia itsekin läpi työnäytteen antamista, etteivät runno lehtisahoja miten sattuu. Tietysti pitäisi itsekin osata ensin käyttää sahaa...

Ystävänpäiväkin lähestyy. Aelaen vinkkailun perusteella taidan kanssa laittaa luokkaan postilaatikon viikoksi. Voidaan sitten perjantaina käyttää hetkinen korttien jakamiseen. Vähän tällaista läpileikkaavaa toimintaa ja samalla jotakin puuhattavaa niihin viiden minuutin tyhjiin hetkiin, joita aina sattuu johonkin tulemaan, hyvästä tuntisuunnittelusta huolimatta :P

____

Maanantai menee virastofrenzyssä. Töistä kaahaan suoraan kaupunkiin, haen yhtä lomaketta tuolta ja vien tuonne ja tänne. Luojan kiitos kela on 17 asti auki maanantaisin. Ilta kulahtaakin sitten viikon tunteja suunnitellessa. Näin pidemmässä sijaisuudessa täytyy jo vähän nähdä vaivaakin, kaiketi sitä kuuluisaa työtä.

____

Pidän ajatuksesta, että Fairy tuo retropullon takaisin - vaikka ei siitä nyt NIIN kauaa ole, kun tuo malli oli markkinoilla...minäkin muistan.

____

Aloitin jumpatkin viime viikolla. Hyvä olo on, joskaan en niin montaa ehdi viikossa kuin haluaisin. Kotitreeniä sitten vaan, ja kotona tulee muutenkin enemmän massaa, jumpassa timmiytyy. Joka tapauksessa olen aika kivassa kunnossa. Me like.

____

Kahvi jäi, vatsa tykkää. Pari päivää kärsin vieroitusoireita. Nyt latkin pannun teetä päivässä :)

____

Monen monituista yhteiskunnallista asiaa on jäänyt kirjoittelematta tänne, kun ei ole ehtinyt. Päällimmäisenä mielessä on hallituspuolueiden kannanotot parlamentarismin vahvistamisesta poistamalla presidentti, joka ei ole parlamentaarisessa vastuussa. Ko. aiheessa ihmetyttää Rkp:n asema, joka - täysin parlamentarismin mukaisesti (???) - saa automaatiolla pari hallituspaikkaa koostaan huolimatta.

Sitä paitsi, en ole ollenkaan varma siitä, että haluan antaa kaiken vallan eduskunnan valitsemalle henkilölle. Mielelläni pidän (teoriassa neutraalin) kansan valitseman presidentin, joka muodollisella vetollaan ainakin pystyy herättämään kansan pohtimaan ko. lakia tms. Monta muutakin asiaa tähän liittyy, mutta ne jäävät nyt käsittelemättä.

Täytyy lähteä töihin...

Jejee, aamulla alkaa uskonnolla, Joosefin unien selittelyä. En muista tai osaa yhtään aiheesta. Tunnen aikamoista vastenmielisyyttä 1.-3. luokkien uskonnonopetukseen - liian raamattutarinapainotteista.

"Koetaan, kuinka Jumalan avulla vaikeatkin asiat voivat muuttua ihmiselle parhain päin."

Em. on ihan opeoppaassa "keskeisiä asioita"-kohdassa. Ei mielestäni nyt ihan tunnustuksetonta uskonnonopetusta...barf

Hieman nyt jurppii: eräs reksi pyysi tiistaiksi töihin, täksi päiväksi siis. Lupasin. Toinen soittaa, että pääsisinkö loppuviikoksi. Sanoin, että vain ke-pe, koska tiistai buukattu. Sitten toinen ilmoittaa että tiistaille ei tarvitakaan. No ke-pe oli toiseen kouluun jo sovittu, mutta tämä tiistai jäi nyt sitten ilman töitä.

Opettajan päättämättömyys maksoi minulle 150 euroa. Kiva nice ja kaikkee semmosta...

No, töitä riittää kuitenkin. Yhdistystoimintaa sun muuta värkkään. Tulee vähän semmonen aikuinen työolo, kun puhelin soi koko ajan, kouluista soitellaan, palkanlaskennat soittelevat, kuka soittelee mitäkin. Istun koneella ja yritän kirjoitella yhdistyspapereita, hoidella pankkiasioita ja sähköposteja, puhelin pirisee ja istun harvasen aika kalenterini kanssa pohtimassa, että mihin väliin vielä mahtuisi jotain. Kalenterikin täyttyy uhkaavasti tältä kuulta jo...

Pari työhakemustakin pitäisi tehdä jossain välissä. Ei ehdi :S

Ehkä ihan tervettä arkikiirettä. Nauttiipa sitten taas vapaa-ajastaan pieni ihminen.

Missähän välissä duunarit sen väikkärin pusertavat :S

Hmpfh, ensin menee parin viikon sijaisuus ohi jo sovitun viikon takia ja nyt meni neljä päivää ohi yhden päivän takia. Positiivista on, että nyt on kysyntää kyllä ollut kolme eri koulun osalta. Soitellaan jo kotio pelkän yleisen sähköpostilistan sijaan.

Kahdeksan työpäivää jo tälle kuulle ja on ensimmäinen päivä. Ehkä näen kuun lopussa jopa plusmerkkistä tilin saldoa.

Pariin 3 kk sijaisuuteen täytyy tehdä hakemukset tällä viikolla. Olisi mukavaa saada pidempi pätkä. Siitä saisi liitolle työssäoloviikkoja (saa joskus sitten liiton rahaakin), työkokemusta ja ennen kaikkea tiedät mitä teet 3 kk. Voi suunnitellakin jotain, puhumattakaan tietysti tasaisesta palkasta...

_____

Ystävä palaa tällä viikolla briteistä. Töitä olisi. Jumpat pitäisi aloittaa vihdoin. Perjantaina Delilah, viikonloppuna ehkä Tampereelle tutustumaan uusiin ihmisiin. Ohessa pitäisi opiskella työ- ja organisaatiopsykologiaa sekä pohtia väitöstä. Kela kaipaisi lomakkeitaan, huoltoyhtiölle pitäisi kitistä ja yhdistystoimintakin vaatii aikansa. Kampaajakin olisi jossain välissä.

Kiirettä siis, näemmä, kun töitä ilmaantuu aina sotkemaan rauhallista vapaapäivää ;)

_____

Kirpparit ovat jääneet vähän vähemmälle. Ei raaski mennä, kun ei ole kuitenkaan rahaa ostaa. Ottaa päähän jättää joku löytö sinne, koska ei ole rahaa. Jotain olen kuitenkin shoppaillut, ihan vähän.

Suurin löytöni on ehdottomasti musta nahkatakki. Kahden vuoden etsinnän jälkeen sen löysin. Kotimainen, irrotettavalla vuorella ja samanlainen kuin minulla on ruskeana (kirpparilta sekin, vuosi sitten). Ruskea maksoi 5 € ja uusi musta 8 €. Kaipaa yhden napin ompelua ja vyö on henkkamaukan, mutta aika...butch.

Mukava villaine raitaneule, kotimainen joskin poikien koko, löytyi Uudestakaupungista hintaan 2 €. Ruskeat laadukkaat nahkahanskat jumalakirppikseltä (=pelastusarmeija) hintaan 3 € ja Ballo-tuikkuastian ostin, koska hinta oli 2 € ja kokoanen äiteelle lahjan vihreää iittalan lasia, vihreä kausi kun menossa muorilla.

Paadarin lasit keskellä olivat naurettavan 2,5 € yhteensä ja ovat jo toimineet viskilaseina. Paadaria on saatavilla jonkin verran ja olen siitä ajatellut kerätä baarilasiston itselleni. Isomman lasiastian valmistajaa en muista, mutta se sopii finnlasikokoelmani "jäätä muistuttavat"-osastolle, eikä 2,5 € hinnallaan järkyttänyt turhan paljoa.

Ja tuo koira :S. Rakkaan sisareni joululahjana ei kirppislöytö. Kertoo vain siitä, että sisustuksestaan tarkalle pikkuveikalle on kiva ostaa täysin useless sisustuselementtejä kiusaksi. Sia Homen ovistoppari se ilmeisesti on. Huokaus...

(kuva ei ole kauhean hyvä)