Tunnin jonottelin työkkärissä. Erehdyin sitten kivan tädin kopissa mainitsemaan, että opiskelen tässä ohessa, joskaan ei ole tutkintoon johtavaa eikä siten mitenkään tukikelpoista.
"hmm, niin, hmm, tuota, opintoja, hmm, tuota, ja maisterin todistuksenkin saat vasta myöhemmin..hmm, tuota...
Kirjaan sinut nyt työttömäksi työnhakijaksi, mutta työvoimapoliittista lausuntoa varten sinun täytyy tulla myöhemmin uudestaan, tuonne toiseen kerrokseen. Siellä sitten kartoitetaan tilanne tarkemmin. Tuo sinne sitten kaikki paperit."
Huokaus, olen kyllä täysipäivänen työtön eikä opintoni ole mitenkään mihinkään vaikuttavia, mutta...
Jäi vähän sellainen fiilis, että kun en ollut siellä vain maisterinpaperi kädessä, vaan oli jokin "mutta", niin täti sitten katsoi parhaaksi siirtää minut jonkun muun murheeksi.
Olenpa nyt kuitenkin käynyt virallisesti paikalla, joten työtön olen :)
Outo fiilis.
Menen sinne sitten myöhemmin uudestaan, todistuksen kanssa, jonottelemaan...
____
Olen päivän selvitellyt papereitani. Byrokratia, olkoonkin ehkä helpompaa Suomessa kuin monissa muissa maissa, on tuskastuttava tanssipari. Kyltymätön ja vaikka kuinka yrität, astut aina varpaille ja se valittaa.
Sain ekan ceeveenikin valmiiksi, kaikkia pieniä sijaisuuksia myöden. Liitteeseen ne tosin kirjasin. Tyytyväinen olen, sillä itseni näköinen siitä tuli: selkeä, yksinkertainen mutta informatiivinen.
Pöydällä ja lattialla ja sohvalla kiemurtelee tasaisena vanana virallisia papereita, tiliotteita, sopimuksia, nuotteja, tyhjiä kirjekuoria, kansioita...elämä kirjattuna joiltain osin tuossa käärmeessä. Mitähän meistäkin jää jäljelle kulttuuriantropologien tutkailtavaksi?
___
Kahvi on hyvää. Addiktioni kasvanut jo suureksi. Aamulla pari kuppia, iltapäivällä toiset pari. Muuten on vetämätön olo.
___
Hmm, millähän nimellä...kulta ei käy, pupu on käytössä, etunimeä en viitsi laittaa, tuttavuus on kamala. Hali on hyvä, on se niin hellyydenkipeä.
Hali olisi tullut luokseni yöksi tänään. Vastasin, että ny on nii, että sosiaalinen mittari o miinuksel, oon väsynyt ja kärttynen, täytän lappuja ja lippuja ja pitäis jaksaa väikkärin tutkimussuunnitelmaakin sillee aikuisten oikeesti tehä...
Tylsää laittaa tommosta, mutta onneksi toinen on vähän semmonen, että ymmärtää tän "ei tänään ihmiskontakteja, kiitos"-asenteen. Plussa sille :P
Lämmin syli ei kyllä olis haitannut...
_____
En ole sitten joulukuun koskenut kalenteriini :S
Tyhjää siellä on, mutta pitäisi alkaa taas päivitellä sitäkin.
____
Lähettelin pinkan sähköposteja, toisissa anoen kolmen eri kaupungin palkanlaskijoita koostamaan työsuhteistani työtodistuksen ja toisissa laitoin Uudenkaupungin koulujen rehtoreille viestiä, että olis tämmönen muodollisesti pätevä ja maisterikin ;) käytettävissä, jos joku ope sattuis jäämään Yariksen alle...
Voisin kärsiä viikon parin sijaisuuden isäni luona. Siellä on tilaa, mitä nyt peuran persposkia riippuu kavioineen katosta kypsymässä ja perheen koira pakastuneena varastossa odottamassa hautaamista. Sauna siel olis...
____
Lautapelit on kivoja enkä tajuu, miten jotkut ei tykkää niistä. Ja eniten ihmetystä herättävät aikuiset ihmiset, jotka eivät osaa hävitä, tai ylipäätään kestä lautapelejä :)
____
Rahattomuus on mahtava työmotivaation lähde! Mutta täytyy sanoa, että olen jotenkin, hmm, muutenkin alkanut sisäistää ajatusta opettajana toimimisesta. Suunnitelmani pidemmällä aikavälillä eivät ole muuttuneet mihinkään. Opettajan kuitenkin joudun toimimaan ja asennoidun nyt hoitamaan sitä tointa hyvin, jahka sellainen eteen tulee.
Käytännössä siis henkisesti pohdiskelen omaa opetusfilosofiaani, pedagogiaani. Miten ajattelen asioista, millaista asennetta haluan välittää opettajan, miten suhtaudun käytännössä erilaisiin asioihin, millaisia ratkaisuja voisi olla oman luokan käytänteiden järjestämiseen jne. Opettaminen on äärimmäisen monipuolista työtä. Siitä saa kyllä eväät vaikka mihin. Harva työ laittaa ihmistä samalla tavalla pohtimaan itseään ja omaa toimintaansa niin intensiivisesti päivittäin. Työtä teet itselläsi ja aika täysillä vielä.
Olen myös jotenkin päätynyt siihen, että jos ja kun luokan saan, edes pidemmän sijaisuuden, aion tehdä luokasta ja pöydästäni työpisteen. Sellaisen toimivan kokonaisuuden, jonka ääressä viihdyn ja jonka äärestä ei tarvitse viedä kotiin töitä. Tein hiljaisen ja kenties vielä tulevasiuudessa joustavan periaatepäätöksen olla viemättä kokeita, aineita sun muita suunnittelutöitä kotiin lainkaan, vaan pyrin hoitamaan ne koulutyön lomassa, aamuisin tai iltapäivisin. Kenties varaan maanantai-iltapäivästä 2 tunnin jakson kaikenlaisten asioiden suunnitteluun ja hoitoon. Ja välitunnit ovat käytössä, joskin...no, opettajat tietävät, että koulumaailma on kaaos; mitä vain milloin vain voi tapahtua :)
Mutta...periaatteessa teen työni työpaikalla, piste. Haluan asennoitua työhön niin, että voin oikeasti jättää työn työpaikalle. Jopa niin, että pohdin opetustani ja oppilaiden asioita vain työaikana, en vapa-aikanani, jättää työn ajatuksellinen ja henkinenkin puoli töihin. Vaikeampaa eikä saa olla itsetarkoitus siinä mielessä, että opetuksen innovaatiot syntyvät monesti vapaa-ajalla. Mutta tietoisesti voi yrittää olla rasittamatta aivojaan koululla...ehkä :)
Arki näyttää. Nyt haluan vain opettamaan. Tai no, ehkä paremminkin haluan vain töihin=palkkaa. Vuokra on helpompi maksaa rahassa kuin luonnossa.
____
Prostituutio voisi olla hyvä juttu, jos olisi vakiasiakkaat. En koe mitään henkilökohtaista tai yhteiskunnallista estettä, miksen voisi myydä itseäni. Ehkä kuitenkin kokeilen opettamista ensin :D
Prostituution sivuilmiöt ovat tuomittavia. Ihmiskauppa ja orjuus eivät ole ilmiöinä kauniita, todellakaan. En kuitenkaan näe mitään ongelmaa vapaan ihmisen seksinmyyntiä toiselle vapaalle ihmiselle. Ihme moralisointia tämänkin asian ympärillä...
____
Ärsyttää, kun en koskaan muista kuinka monta väliviivaa laitan tuohon! prkl!
enkä laske
____
Siitä huolimatta, että olen nyt väsynyt, luova työ ei tule onnistumaan, vaikka tarttis ja pitäis tiskata ja hakee lapio näille papereille, olen jotenkin...hyvällä tuulella.
En tykkää, että on hyvä fiilis. Lienee tuon Halin vaikutusta. Outo lempinimi...mikähän olisi parempi? Hani? Se taisi olla eksällä...
Mussukka :D Omg, teinejä lainatakseni.
No, liekö mussukan vaikutusta, endorfiineja vähän aivoissa ja feromoneja (ovatko nuo muuten vaan naaraiden tuotoksia?) ilmassa. Vaiko vaan se, että on joku joka kaipaa minua siinä missä minä toista? Vähän, sillee, vähän, ei suurta rakkautta, mutta uusi lämmin tuttavuus, josta voisi pikkuhiljaa ehkä jotain kehittyäkin.
Hiljalleen, kuulostaa oikein hyvältä. Hiljaisella tulella tulee parhaat ruoat, miksei sitten parhaat suhteetkin. Tai tuttavuudet. Tai mussukat :)
____
Nyt...jotain muuta kuin bloggaamista, elämää ehkä? Ei, se on täällä jo, monin osin. Ehkä pianoilen vähän :)
över and aut
