Britain I

Mopsi raahautui tiistai-iltana muutaman nauttineena kotiinsa Turussa. Heräsi matkapäivään iloisesti sitten jo viideltä aamulla. Ei muuten mitään, mutta lento lähti vasta 20.55.

Päivä maaten sohvalla ja välillä pakkaillen laukkua.

Bussi Helsinki-Vantaalle lähti rullaamaan 16 aikaan. Sinne matkalla tietenkin laukusta hajosi toinen pyörä, joten 13 kilon kantamus siirtyi käteen. Tästähän se lähtee kivasti. Eksäkin tuli vastaan edes hei sanomatta.

Bussimatkalla olin jo niin väsynyt, että melkein aivot sulkeutuivat. Levotonta nukkumista, torkahtelua, kipeää niskaa...Ystävänkin, jonka kanssa oli tarkoitus pyöriä Lontoossa tämä ilta ja yöpyä hotellissa, ilmoitti, ettei pääsekään vastaan asemalle. Näin siis lähes neitsymatkailija pääsee innostuneesti selvittämään, miten helvetissä pääsee terminaalista toiseen (väliä useampi kilometri) ja sieltä oikealla paikallisjunalla Guilfordiin. Jejee.

Onneksi olin niin väsynyt ja rauhallinen, etten jaksanut edes murehtia asiaa.

Vaihto lentokentän bussiin Espoon Ikean kohdalla ja matka jatkui lentokentälle.

Oikea terminaali ja check-in-pistekin löytyivät nopsasti ja ei muuta kuin odottamaan lentoa. Tietysti olin ajoissa, joten odotus oli oleva mukavat 2 h. Paitsi että odotus tietysti venyi, koska lento tuli myöhässä, kuinkas muuten. Kalliin illallisen nautittuani (ruisleipää kahvilassa; samalla hinnalla olisin Berliinissä syönyt täyden lounaan ^^) ja yhdistyksen toiminnasta ahkerasti lukeneena, pääsin vihdoin jonottelemaan itse koneeseen nousua.

Easyjet ei paikkalippuja myy, mutta mukavasti sain oman rivin ja ikkunapaikan, kone kun ei ollu täyteen buukattu :)

Nukkumista ja yhdistystoimintaa riemukas 3 tunnin lento.

Lentokentällä kaveri ilmoittaa, että niin viimeinen juna Guilfordiin lähtee sitten 23.18. Kellohan oli 22.30 astuessani ulos koneesta. Enää täytyy juosta terminaalin läpi bussille, joka vie toiseen terminaaliin johonkin hevon kuuseen ja juosta sen läpi metsästämään lipputiski ja oikea juna. Piece of cake.

Onneksi olin niin väsynyt, etten jaksanut murehtia. Hermo meinasi mennä vain kakaraan, joka talloi vastakiillottamiani kenkiä bussissa. Edes lennonaikainen kiljuva kakaralauma ei jaksanut hermostuttaa.

Löysin bussin, löysin terminaalin, löysin automaatinkin. Riemua!

"Card cannot be identified"

WTF o_O

No, ajattelin, ettei jostain syystä korttini sovi tähän automaattiin, joten etsin lipunmyyntipisteen sitten.

"Sorry Sir, but your card cannot be verified which is odd, I can see it is a mastercard"

FUCKING FABULOUS olla ilman käteistä kahden toimimattoman mastercardin kanssa jossain hevon kuusessa, kun viimeinen juna on lähdössä. Matkailu rentouttaa.

Ystävällinen virkailija siinä hetken naputteli ja veloitti sitten tiliä luottokortin nroiden perusteella. Vahvistin homman vain allekirjoituksellani. Sydänkohtaus oli ohimenevä, mutta tuskallinen.

Ravia laiturille. Paniikkia vähän oikean junan löytämisestä, varsinkin kun niitä tuli minuuttiaikataululla samallekin raiteelle, joten vääräänkin voi vahingossa hypätä raiteesta huolimatta.

Juna tuli. Tuoksui mukavasti oksennukselta. Tässä vaiheessahan kello oli tosiaan Suomen aikaa 01.20. Olin niin väsynyt ja turtunut ja jonottanut ja istunut, etten jaksanut välittää. Onneksi vaunussa istui komea nuori mies, jota tuijotin silmät päässä seisten.

Kylmä hiki iski jossain vaiheessa, kun katsoin junakarttaa väärin ja päättelin olevani väärässä junassa. Ihan sellainen aito kylmä hiki. No, oikea asema saapui vastaani.

Kaveria ei asemalla kyllä sitten ollutkaan. Bussi jättänyt tulematta. Taksijono täynnä. Säätämistä ja sähläämistä. Raahaan laukkua ympäri asemaa.

Alkaa sataa, jahka vihdoin löydän pääoven, jonka edestä ystäväni ystävällisesti lupasi noutaa taksilla. Ah, sateeseen varauduin sateenvarjolla, ajattelen tyytyväisesti. Kaivan sen laukustani. Kas, hajonnut lennolla. Ihanaa, aivan niin kamalan ihanaa.

Taksi tulee. Muutaman tunnin helppo matka on kestänyt 12 h ja ollut vähän rasittava. Seikkailunahan nämä pitää ottaa, eikö? Ilman rahaa se vain on hieman raastavaa :S

Onneksi olin niin väsynyt, etten jaksanut välittää.

Nyt aamupalalle suihkunraikkaana niska jumissa.

Englantilaiset, opetelkaa rakentamaan tuplaikkunat, kiitos.