Kulissin takaa

Työtoverin kanssa olimme menossa kokoukseen mutta paikalle päästyämme ymmärsimme olevamme tuntia liian aikaisessa. Päätimme mennä kauppahalliin lasilliselle proseccoa. Siinä me rouvat sitten nautimme parikin lasillista kuohuvaa ja juoruilimme. Oli kivaa.

Kokouksen sitten päätyttyä, otin puhelimeni käteeni ja aloin naputella suojakoodia. En muistanut sitä. Muistin kaikki numerot mutta en enää missä järjestyksessä ne tulevat.

Naputtelin numeroita eri järjestyksessä kunnes puhelin varoitti poistavansa käyttäjätietoni seuraavalla virheellisellä yrityksellä. Kuinka ollakaan hetken päästä linja-autopysäkillä muistin koodin ja iloisesti naputtelin sen. Koodi vain oli edelleenkin väärä ja olin sitten ilman kalenteria, puhelinmuistiota, viestimahdollisuutta ja sähköpostia puhelimessa.

Lisämausteena tilanteeseen kuuluu se, että puhelimeni kalenteri ja tietokoneeni kalenteri eivät päivitä toisiaan, joten loppuvuoden sovitut tapahtumat ovat todellakin vain muisto. Viikon kuluessa olen yrittänyt rakentaa kalenteriani uudelleen paperille.

Kyllä nykyään tehdään huonoja puhelimia.

Kun astun sisään Stockmannin champagnebaariin, vedän vatsan sisään, törrötän huulet ja kävelen peppuani keinutellen. Niin nytkin, kun kahden kokouksen välissä jäi aikaa lasilliselle champagnea.

Istuessani pöydässäni sisään käveli kasikymppinen pariskunta. Rouva oli harmaa, roikkuva villatakki. Herra sen sijaan: valkoiset hiukset eteen kammattu, päälaella bling-bling-aurinkolasit, yllä sinivallkoinen hiihtohaalari, leveässä ruskeassa nahkavyössä värikkäitä lasinpaloja koristeena. He horjuivat baariin tuoleihin ja toisiinsa tukeutuen.

Aloin vilkuilla ympärilleni: onko tämä joku kotimainen viihdeohjelma vaiko jonkin sorttinen piilokamera.

Herrasväki lähestyi ja istuutui pöytääni. Aloin jo miettiä jotain nokkelaa vastausta heidän keskustelun aloitukseensa.

No, en sitten nähnyt mitään kameraa missään. Tyhjensin lasini ja poistuin. Vatsa ei enää ollut sisään vedetty, huulet eivätenää törröttäneet, lantio ei enää keinunut.

Yksi suosikkilehdistäni on brittiläinen Attitude. Viihdettä ja asiaa gay-näkökulmasta. Nokkelaa sanailua ja kulttuurisia viitteitä brittityyliin. Esimerkiksi poppers saa arseholen avautumaan kuin Red Sea'n. Ymmärtäisikö kukaan nykykakara tätä?

Olen tällä viikolla testaillut crémant'teja eli Champagnen ulkopuolella tuotettuja champagneja/kuohuviinejä, de Bourgogne, de Loire ja de Alsace testattu.

Maamiehelle morsian on nyt katsottu, huppeli päällä, lähden kurkistamaan paikalliseen homobaariimme.

Kotiin jo palattua tarkennan: eihän meillä mitään homobaaria ole vaan lesbobaari, jossa miehet istuvat yksin pitkin seiniä ja naiset katsovat jääkiekkoa yhdessä. Tulee ikävä Studiota/Jack's and Mike's'iä.

On ollut mukava työviikko. Työpaikassa on ollut rauhallista ja sidosryhmätkin ilmeisesti lomallaan. Olen saanut ihan mukavasti paperia eteenpäin. Tilinpäätöskin valmistui ja saimme viime vuoden punnerrettua plussan puolelle.

Alkuviikosta oli kivaa eroottis- tai sanotaanpa suoraan seksuaalissävytteistä kisailua erään mukavan miehen kanssa. Kevät rintoihin!

Nuha on pyrkimässä päälle. Jospa punaviini auttaisi.

Eilen en työpaikassani päässyt lainkaan nettiin. Kärsin vieroitusoireista. Aamurutiinini töissä on lukea ensin sähköposti siltä osin kuin en sitä jo bussissa ehdi ja sitten vilkaisen mitä Facebookiin, Ranneliikkeeseen, Qruiseriin ja Kokoomuksen hlbti-ryhmään kuuluu. Siitä se päivä käynnistyy paitsi ettei eilen oikein tuntunut käynnistyvän. No, tästäkin haasteesta selvittiin.

Jos kysyttäisiin, kumpaa panisin, olisi valintani selkeästi Ruokasen Miikka. Jos kysyttäisiin, kumman panisin arkkipiispan valtaistuimelle, olisi valintani selkeästi Mäkisen Kari. Valintani ei liene kovin omaperäinen näillä sivuilla. Arvostakaa niitä, jotka etsivät totuutta. Kavahtakaa niitä, jotka ovat sen löytäneet.

Samalla myönnän, etten kummankaan herran ajattelusta tiedä hölkäsen pöläystä sitä homohommaa lukuunottamatta.

Sekin ihmetyttää, miten professori Ruokanen voi olla toista kertaa aviossa. Ellei kyseessä olisi noin opillisesti oppinut henkilö, voisi uumoilla hänen elävän synnissä. Tästä ei tietenkään ole kysymys linjakkaan teologin tapauksessa.

Porvoon nykyinen piispa on julkisuudessa puhunut rekisteröidyn parisuhteen siunaamisen puolesta. Piispainkokouksessa hän äänesti sitä vastaan. No, himoittu virka on saatu ja nyt on tärkeintä, että tulee kiva fiilis muiden poikien kanssa, totuus väistyy ihmissuosion edestä. Kukaan ei voi palvella kahta herraa, sanotaan jossakin.

Helsingin piispaksi pyrkivä Hannu Vapaavuori sanoo tuoreessa Kyrkpressenissä: "Asioilla on taipumusta mutkistua, kun niihin sekoitetaan teologiaa". Amen.

Isä-Vikström sanoo samaisessa lehdessä, että ensin on tehtävä folk av lärjungar ja sitten vasta lärjungar av folk. Kuulostaa viisaalta strategialta.

Päätän kirkkopoliittisen raporttini Turun kirkonkylästä tähän.

Katsoin kaksi elokuvaa: Käsky ja Kuulustelu.

Käsky on seksikkään Aku Louhimiehen ohjaama ja Leena Landerin kirjaan perustuva erittäin kiintoisa tarina keväästä 1918. Täytyy myöntää, että minullekin tuli varsin epäsotilaallisia aatoksia jääkäri Aaro Harjulaa katsellessani. Elokuvassa oli niin paljon viittauksia kulttuuriin ja historiaan, että se täytyy katsoa uudelleen. Suluissa täytyy sanoa, että minä olisin kyllä sen naisen ampunut jo siinä ensimmäisen pakoyrityksen yhteydessä sen päähän iskun jälkeen; olenkin enemmän Hallenberg kuin Harjula.

Kuulustelu on Jörn Donnerin ohjaama tarina desantti Kerttu Nuortevan kuulusteluista. Erinomainen tämäkin.

Kävin Kupittaan madossa luistelemassa ja oli oikein mukavaa. Edellinen luistelukertani oli lukion ensimmäisellä luokalla.

Joulun alla Helsingin Sanomien kestotilaukseni oli katkolla. Päätin lopettaa tilaukseni. Se lehti ei enää vastaa odotuksiani. Minulle Hesarin tulisi olla kansakunnan kronikka, joka kattavasti kertoisi, mitä maassa tapahtuu. En tiedä, olenko minä vai onko lehti muuttunut, mutta yhtä kaikki kasvoimme erillemme.

Odottamani vieroitusoireet jäivät tulematta. Muutaman kerran viikossa luen Hesarin sikaribaarissa ja huomaan tulevani toimeen ilman sitä oikein mainiosti.

Tilasin Hufvudstadsbladetin. Pienessä lehdessä on paljon luettavaa.

Saapa nähdä, muuttuuko Hesarin linja, kun uusi päätoimittaja on kepulainen ja lestadiolainen vaiko onko hän kepulais- ja lestadiolaistaustainen.

Surkeata katsella, minkälaisia hiiriä kansanedustajamme ovat. Jos jotain sovitaan, niin siitä pidetään sitten kiinni.

Pahinta tässä on se, että temppuilu vain vahvistaa puhemiehen asemaa "kansan" silmissä. Nyt meillä on presidenttinä kiukutteleva ämmä ja minusta monin kerroin vaarallisempaa on, jos seuraava presidenttimme on kiukutteleva setä.

Kävin katsomassa näytelmän Glorious Åbo svenska teaterissa. Pirkko Mannola pääroolissa. Ihan kiva, tunteikas.

Poltin Robainan robuston sikaribaarissa. Ihan kiva, maukas.

Join oluet korttelikapakassani, joka uuden suomalaisen viskikirjan mukaan on yksi kymmenestä parhaasta viskibaarista Suomessa. Ihan kiva, olohuone.

Söin metsoa purkista. Ihan kiva, mieto.

Katsoin Euroviisu-karsinnat, äänestin voittanutta kappaletta. Ihan kiva, iloinen.

Pää on kipeä. Surkeata.

Luin pari hyvää kirjaa.

Erik Wahlströmin kirja Gud on intelligentti ja hauska kertomus jumalan elämästä.

Virginie Despentesin kirja King Kong-tyttö herättelee epätavanomaisia ajatuksia miehistä ja naisista, raiskauksesta, pornosta, prostituutiosta ja feminismistä.

Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Pippurimyllyssä. Söin pippuripihvin. Erinomaisen miellyttävä miljöö ja ruoka. Suosittelen.