Kulissin takaa

Loma alkoi

Perjantaina töistä Alkon kautta champagnepullo laukussa kotiin.

Kahdeksan maissa Suxesiin (tai miten se kirjoitetaankaan). Ensin tuttu ja sitten tuttuja. Tanssia, hauskaa.

Eräs mies tuli mukanani kotiini nukkumaan.

Kolmen tunnin yöunien jälkeen matkalle kohti anopin huvilaa.




Matkalla

Luin eilen Anja Snellmanin kirjan Rakkauden maanosat. Siinä hän vertaa parisuhteen vaiheita maanosiin: kiihkeä Aasia, ruuhkavuosien Amerikka, kuivuva Afrikka, raunioiden Eurooppa ja sitten viilenevä Grönlanti ja Etelänapa. Snellman on lempikirjailijoitani ja kirjanen oli ajatuksia herättävä.


Elizabeth Regina

Katsoin eilen kaksi elokuvaa.

Hymypoika kertoo seksin vahvasta asemasta arjessa ja sen vaikutuksesta nuoriin. Hyvä elokuva. Siinä oli sanomaakin vaikka vuokrasinkin sen nähdäkseni nuoria poikia vähissä vaatteissa.

The Queen on yksi parhaista näkemistäni elokuvista pitkään aikaan. Toki olen puolueellinen, koska the Queen on minulle todellakin The Queen, viimeinen aito monarkki. Elokuva kuvaa empaattisesti Britannin kuningattaren moitittua toimintaa Walesin prinsessa Dianan kuoleman yhteydessä.


Klara midsommarn

Olipa pitkäveteiset juhannuspyhät.

En juonut lainkaan alkoholia, joten olin tylsä. Huomasin, että kuiva minäni herätti hämmennystä juhannusvieraissamme. En täyttänyt odotuksia.

Luin kolme kirjaa:

Alpo Rusin artikkelikokoelma Myrskyjen aika: Suomea on geopoliittisesti tarkasteltava osana Keski-Eurooppaa eikä Skandinaviaa, sillä Saksa ja Venäjä ovat vaikuttaneet Suomen vaiheisiin vahvemmin kuin muihin Skandinavian maihin.

Pär Stenbäckin muistelmat När världen öppnade sig: olisikohan minusta tullut yhteiskunnallisesti tiedostava, jos olisin elänyt opiskelijaelämää kuusi-seitsemänkymmentäluvun vaihteessa.

Burumin ja Margalitin Occidentalism: terveellinen muistutus länsimaisen liberalismin arvosta kun fundamentalismi ja totalitarismi eri muodoissaan laulaa seireenin lauluaan.


Kauniit kuoret

Kävin tänään kokouksessa ravintola Teinissä. Teini oli aikoinaan suosittu opiskelijakapakka. Turun osuuskauppa herätti sen henkiin takavuosina (taitaa siitäkin olla kohta parikymmentä vuotta). Teinin seinille on maalattu vanhoja Turku-näkymiä. Lounasruuasta ei ole juurikaan mitään mainittavaa: S-etukorttimakua.

Cristiano Ronaldon kauneus saa minut melkein, mutta vain melkein, katsomaan jalkapalloa. Toisaalta meillä ei ole vielä digiboksia, joten siinäpä toinen melkein. Ehkä loppuottelun voisi käydä korttelikapakassa katsomassa.

Imagessa haastateltiin erästä toista söpistä: Aku Louhimiestä. Söpis ei taida sittenkään olla oikea sana häntä kuvaamaan, ehkä julman komea sopisi paremmin. Ainoa Louhimiehen elokuva, jonka olen nähnyt on Levottomat. Käskyn voisi käydä katsomassa, sillä pohjautuuhan se erään suosikkikirjailijoistani Leena Landerin kirjaan. (Hänelläkin näkyy muuten olevan upeat reidet Imagen kuvissa, siis Louhimiehellä, ei Landerilla.)


Ripitystä

Kävimme veljeni tyttären konfirmaatiossa. (Sivumennen sanottuna muistutan mieliinne, että Oulun katedraali on nimetty suosikkikuninkaamme Gustaf III:n puolison Sofia Magdalenan mukaan.)

Olen helposti liikuttuva. Rippikoulun henkilöstön ja kummien siunatessa rippilapsia en kyennyt enää yhtymään virteen; ilma oli sakeana jotain; Pyhää henkeäkö? När fan blir gammal, blir han religiös.


Kesäinen päivä

Sunnuntaipromenadimme suuntautui tänään Ruissalon kärkeen. Kävelimme varjoisia teitä, virvoittauduimme kylpylän aurinkoisella terassilla ja golfravintolan varjoisalla verannalla, katselimme maisemia uimarannalla, ihailimme maiseman hoitajiksi tuotuja Ylämaan karjan nautoja.

Hain toissa viikolla erästä työpaikkaa. Viime viikolla firman toimitusjohtaja soitti ja halusi varmistella, olenko ymmärtänyt oikein työpaikan luonteen: hyvä hakemus mutta riittääkö kiinnostus todella. Puhelun jälkeen sain kutsun työhaastatteluun ylihuomiseksi.

Kutsun jälkeen olen käynyt Jaakobin painia. Olen kyllästynyt nykyiseen työpaikkaani mutta taitaa todellakin olla niin, etten ole oikea henkilö hakemaani paikkaan. Huomenna aion soittaa toimitusjohtajalle ja kertoa, etten tule haastatteluun.

Tulevan viikon perjantaina päättyy hakuaika erääseen toiseen työpaikkaan, joka kiinnostaa minua erittäin paljon. Ongelmana on taas, että työpaikka on Helsingissä.


Jo joutui armas aika

Tänään on jälleen se päivä kun sitä katuu ammatinvalintaansa. Olisi sittenkin ehkä pitänyt valita historia eikä valtiotieteet opintoalakseen. Tässä ehtii nimittäin tehdä 29 päivää töitä peruskoulun ja lukion opettajien loma-aikana.

Aamupäivällä kävin pari tuntia töissä. Sitten olivat vuorossa tyttäreni esikoulun päättäjäiset: liikuttavaa. Juhlistimme päivää piknikillä Kupittaan puiston puiden varjossa. Iltapäivällä juhlimme seitsemän ällän sukulaistyttöä.

Luin tänään loppuun myös Antti Nylénin Vihan ja katkeruuden esseet. Häikäisevää tekstiä eläimistä, pornosta, pahuudesta, Jumalasta, totuudesta, musiikista.