Kulissin takaa


Ei paljon runoiluta

Mitään hellettä en odota mutta edes vähän lämpimämpää voisi olla heinäkuussa.

Päivän sankari Eino Leino ei kuulu suosikkirunoilijoihini, hänellä on liikaa sanoja. Mieluummin silmäilen hänen kilpakumppaninsa V.A. Koskenniemen jykevää tuotantoa, johon palijas jalakasena oululaisena olen tottunut "kotiportilta kouluun asti".

Pyhäpäivän päätteeksi kävin anoppini kanssa kesäkaupunkimme kirkossa pienessä kesäkonsertissa, jossa kesäänsä kotikaupungissaan viettävä laululintunen maailmalta esiintyi. Kesävirsiä, rakkauslauluja, negro spiritualeja.


Viskisää

Tänään on ollut kylmä. Eilen mittari näytti parhaimmillaan 33 astetta ja nyt se on kymmenen asteen kieppeillä. Oiva sää vaipua tuoliin takkatulen ääreen viskilasin kera.

Sain Buddenbrookit luettua loppuun. Hyvin kerrottu tarina.

Talvisin lehtiäni ovat Helsingin Sanomat, Turun Sanomat ja Åbo underrättelser. Kesälehteni ovat Hufvudstadsbladet, Vasabladet ja Sydösterbotten. Yllättävää, kuinka erilaisia henkisiä miljöitä vähäväkisessä maassamme onkaan.


Femte juli

Vänrikki Stoolin tarinoissa on runo nimeltään Heinäkuun viides päivä. "Det var den dag då Duncker dog."

Runossa vänrikki ylistää ylioppilaalle isänmaan kauneutta. "Säg kan man dö för detta land".

Duncer oli runon mukaan kansan riveistä lähtenyt urhoollinen sotilas, jonka ylväs muisto elää sankarikuolemankin jälkeen. "Det är att dö, och dock ej dö."

Ylevää.


The Fourth of July

Hyvää itsenäisyyspäivää, Amerikka ja maailma!

Iltapäivällä kävin katsomassa Stella polaris - operaation muistopatsasta Närpiön Nämpnäsin kylässä (tai lähiössäkö pitäisi sanoa). Suomen ja Neuvostoliiton solmittua aselevon syyskuussa 1944 siirrettiin Suomen sotilastiedustelun aineisto ja henkilöt Ruotsiin viikossa Närpiön ja Uudenkaupungin kautta. Närpiön kautta kulki viisisataa henkilöä kolmella höyrylaivalla.


Imperiumit

Minusta on nämä suomalais-ugrilaiset maailmankongressit ja sen sellaiset ovat vähän outoja. Ne voisi jättää tutkijoiden haltuun ja kieltää poliitikkoja osallistumasta tällaiseen Blut und Boden - haahuiluun.

Luin Fortunesta Obaman ja McCainin talouspolitiikasta. Obama on niin uusi poliitikko, että hänen politiikkojaan näkyy olevan vaikea analysoida. McCain taas lieventää ja laajentaa tarpeen mukaan aikaisempia aatoksiaan houkutellakseen äänestäjiä.

The New York Review of Books referoi anti-McCain-kirjoja. McCain on äkkipikainen, epäjohdonmukainen ja liian vähän individualisti.

Obama näkyi The Wall Street Journalin nettisivujen mukaan "löytäneen uuden näkökulman" Irakista vetäytymiseen. Hänhän kertoo vastustaneensa sotaan lähtöä ja on tähän saakka luvannut kotiuttaa joukot vajaassa puolessa toista vuodessa.


Nocturne

Huvila, lasiveranta, teekuppi, kirja, korituoli.
Linnut, äänet, lokit karikolla nukkumassa.
Punakeltainen viiri, tuuli, merenpinta, väreily.
Juhannusruusut, tyhjät puutarhatuolit.
Kallio, puut.
Hiljaisuus.
Kesäyö.
(Tietokone, netti.)


Vaaleanpunainen puolikuu

Nappasin R-kioskista mukaani Die Zeit-lehden, jota olen tässä päivän tavaillut. Siinä oli artikkeli arabimaiden hbt-tilanteesta, joka on surkea. Esimerkiksi Turkissa armeija vaatii valokuvia homoseksuaalisuuden todistamiseksi (siis ettei tarvitse mennä sinne) ja laittaa niitä sitten nettiin.

QX-lehti on erinomaisen kiinnostava. Se on sellainen ovi avoimeen ja tasavertaiseen maailmaan, että täällä kulisseissa ihan hämmentyy.

Havaintojeni mukaan Qruiserin suurin suomalainen puolueklubi on Vihreät (73 jäsentä), sitten tulee Kokoomus (39 jäsentä), Vasemmistoliitto (21 jäsentä) ja demarit (15 jäsentä), keskustan nimellä ei näyttänyt löytyvän klubia.



En keksi otsikkoa

Vaimoni makaa pusutaudissa äitinsä huvilan vierashuoneessa. Minun piti katsoa jalkapalloa mutta televisiosta näkyy tulevan ohjelmaa anoppini darlingista Esa-Pekka Salosesta. Ei huono vaihtoehto tämäkään.

Luin loppuun Helvi Hämäläisen kirjan Raakileet. Se kuvaa parikymppisten helsinkiläiskaverusten eloa sodan jälkeen: kiimaa ja kuolemaa, yli-ihmisiä ja ihmisarvon halveksuntaa. Lihallinen-sana kuvaa kirjaa.