Kulissin takaa

Kannatan lämpimästi kuvataiteelle omistettua liputuspäivää. Minulle Hélène Schjerbeckin (tuliko oikein kirjoitettua) syntymäpäivä heinäkuun kymmenentenä sopii erinomaisesti ajankohdaksi kuten kuvataidejärjestöt ovat ehdottaneet. Aikaisemmin spekuloin itse Edelfeltin syntymäpäivää, joka sekin on heinäkuussa. Toki Schjerfbeck on aikaan sopivampi nimi. Kunhan ei vain valita Gallén-Kallelan päivää.

Ihanan konservatiisen The Spectator-lehden (slogan näkyy olevan Champagne for the brains) nettisivuilla on kiinnostavahko juttu anglikaanisen kirkon tuskista suhtautumisessaan homoseksuaalisuuteen. Kirjoittaja kannattaa Englannin kirkon perinteistä liberaalia kantaa (sanoo muun muassa että suuri osa anglikaanisen kirkon papeista Englannissa on homoseksuaaleja) ja on huolissaan evankelisten ja afrikkalaisten anglikaanien tiukasta linjasta.

Eilen pyöräilin lähimmälle R-kioskille, matkaa suuntaansa kahdeksantoista kilometriä. Ostin nipun lehtiä ja kaksi pokkaria.

Anna-Leena Härkösen Juhannusvieras oli kiinnostava kirja oman ikäiseni henkilön paluusta nuoruutensa maisemiin. Minulla on hieman lukkarin rakkautta Härköseen, sillä hänen äitinsä on ollut opettajani.

Virpi Hämeen-Anttilan Kolmastoista lapsi oli puuduttava ihmissuhdekuvaus. Tätä kirjoittaessani huomaan aasin sillan myös VHA:n suhteen: hänen miehensä Jaakko on hänkin Oulusta kotoisin.

Punaisen ristin perustaja Henri Dunant oli homoseksuaali, joten hänen ei olisi tarvinnut vaivautua verenluovutukseen.

Mitään hellettä en odota mutta edes vähän lämpimämpää voisi olla heinäkuussa.

Päivän sankari Eino Leino ei kuulu suosikkirunoilijoihini, hänellä on liikaa sanoja. Mieluummin silmäilen hänen kilpakumppaninsa V.A. Koskenniemen jykevää tuotantoa, johon palijas jalakasena oululaisena olen tottunut "kotiportilta kouluun asti".

Pyhäpäivän päätteeksi kävin anoppini kanssa kesäkaupunkimme kirkossa pienessä kesäkonsertissa, jossa kesäänsä kotikaupungissaan viettävä laululintunen maailmalta esiintyi. Kesävirsiä, rakkauslauluja, negro spiritualeja.

Tänään on ollut kylmä. Eilen mittari näytti parhaimmillaan 33 astetta ja nyt se on kymmenen asteen kieppeillä. Oiva sää vaipua tuoliin takkatulen ääreen viskilasin kera.

Sain Buddenbrookit luettua loppuun. Hyvin kerrottu tarina.

Talvisin lehtiäni ovat Helsingin Sanomat, Turun Sanomat ja Åbo underrättelser. Kesälehteni ovat Hufvudstadsbladet, Vasabladet ja Sydösterbotten. Yllättävää, kuinka erilaisia henkisiä miljöitä vähäväkisessä maassamme onkaan.

Vänrikki Stoolin tarinoissa on runo nimeltään Heinäkuun viides päivä. "Det var den dag då Duncker dog."

Runossa vänrikki ylistää ylioppilaalle isänmaan kauneutta. "Säg kan man dö för detta land".

Duncer oli runon mukaan kansan riveistä lähtenyt urhoollinen sotilas, jonka ylväs muisto elää sankarikuolemankin jälkeen. "Det är att dö, och dock ej dö."

Ylevää.

Hyvää itsenäisyyspäivää, Amerikka ja maailma!

Iltapäivällä kävin katsomassa Stella polaris - operaation muistopatsasta Närpiön Nämpnäsin kylässä (tai lähiössäkö pitäisi sanoa). Suomen ja Neuvostoliiton solmittua aselevon syyskuussa 1944 siirrettiin Suomen sotilastiedustelun aineisto ja henkilöt Ruotsiin viikossa Närpiön ja Uudenkaupungin kautta. Närpiön kautta kulki viisisataa henkilöä kolmella höyrylaivalla.

Minusta on nämä suomalais-ugrilaiset maailmankongressit ja sen sellaiset ovat vähän outoja. Ne voisi jättää tutkijoiden haltuun ja kieltää poliitikkoja osallistumasta tällaiseen Blut und Boden - haahuiluun.

Luin Fortunesta Obaman ja McCainin talouspolitiikasta. Obama on niin uusi poliitikko, että hänen politiikkojaan näkyy olevan vaikea analysoida. McCain taas lieventää ja laajentaa tarpeen mukaan aikaisempia aatoksiaan houkutellakseen äänestäjiä.

The New York Review of Books referoi anti-McCain-kirjoja. McCain on äkkipikainen, epäjohdonmukainen ja liian vähän individualisti.

Obama näkyi The Wall Street Journalin nettisivujen mukaan "löytäneen uuden näkökulman" Irakista vetäytymiseen. Hänhän kertoo vastustaneensa sotaan lähtöä ja on tähän saakka luvannut kotiuttaa joukot vajaassa puolessa toista vuodessa.

Huvila, lasiveranta, teekuppi, kirja, korituoli.
Linnut, äänet, lokit karikolla nukkumassa.
Punakeltainen viiri, tuuli, merenpinta, väreily.
Juhannusruusut, tyhjät puutarhatuolit.
Kallio, puut.
Hiljaisuus.
Kesäyö.
(Tietokone, netti.)

Nappasin R-kioskista mukaani Die Zeit-lehden, jota olen tässä päivän tavaillut. Siinä oli artikkeli arabimaiden hbt-tilanteesta, joka on surkea. Esimerkiksi Turkissa armeija vaatii valokuvia homoseksuaalisuuden todistamiseksi (siis ettei tarvitse mennä sinne) ja laittaa niitä sitten nettiin.

QX-lehti on erinomaisen kiinnostava. Se on sellainen ovi avoimeen ja tasavertaiseen maailmaan, että täällä kulisseissa ihan hämmentyy.

Havaintojeni mukaan Qruiserin suurin suomalainen puolueklubi on Vihreät (73 jäsentä), sitten tulee Kokoomus (39 jäsentä), Vasemmistoliitto (21 jäsentä) ja demarit (15 jäsentä), keskustan nimellä ei näyttänyt löytyvän klubia.