Luin eilen Antti Tuurin kirjan Suuri asejuna Pietarista, joka on sympaattinen kuvaus vallankaappareiden asetoimituksesta Neuvostoliitosta Tampereelle talvella 1918. Paras lukemani Tuuri.
Tämä päivä on mennyt lukiessa Daily Telegraphia ja siitä linkkejä seuraillen perehtyessä Englannin kirkon haasteisiin. Ensi viikolla siellä on alkamassa kymmenen vuoden välein pidettävä Lambeth Conference, jossa piispat linjaavat anglikaanisen yhteisön oppia. Tällä kertaa tosin neljännes kutsutuista ei voi saapua paikalle, koska Canterburun arkkipiispa on hyväksynyt homoseksuaalin vihkimisen piispaksi. No, voi että!
Vilkaisin myös New York Timesistä senaattori McCainin haastattelun. Hän ei hyväksy homoseksuaalien adoptoivan lapsia. Hän hyväksyy osavaltioiden myönteiset päätökset homoseksuaalien avioliitoista vai mikä se termi nyt on mutta ei halua liittovaltion säätävän asiasta. Mutta en minä häntä täydelliseksi ole väittänytkään.
Lisäys edelliseen: pari päivää mietittyään senaattori McCain huomasikin, ettei vastustakaan homoadoptiota vaan ei halua siitä liittovaltiotason säätelyä vaan jättää tämänkin asian osavaltioiden päätettäväksi. Aina vain paranee!
