Scherzo-journalism

Hengähdän hetkeksi.

Cher laulaa toivovansa kääntää aikaa taaksepäin.
Minä en.

Hani on Tampereella sukuloimassa, minä olen kotosalla. Pyykki peseytyy, tiskit tiskaantuvat koneissaan.
Minä istahdin soffalle.

Silloin kun ollaan yhdessä, ei kerkeä ajattelemaan asioita kunnolla. Yksinollessa niitä asioita sitten kerkeää ajattelemaan ihan liian kanssakin.

Kai se vain pistää miettimään, kun tämä pari kuukautta mitä ollaan tunnettu ja oltu yhdessä on mennyt periaatteessa niin hyvin kuin vain voi mennä. Molemmat tunnetaan toisemme aika hyvin. Me ajatellaan aika samalla tavalla. Ollaan aika samanhenkisiä hyvinkin monella tavalla. Ja kummankin kaverit ja ystävät on tuumanneet, että sovitaan toisillemme poikkeuksellisen hyvin. Ovat mm. sanoneet että olemme kuin samasta puusta veistetyt.

Mutta, silti, minkä ihmeen takia mulla on tämmöinen kamala pelko tämän suhteen onnistumisesta, vaikka ollaan kummatkin luvattu itsemme toiselle.
Tämä on tätä ihanaa paranoiaa. Oh joy!
Ja kaikenlisäksi.... Mä en ole ikinä ollut kenestäkään mustasukkainen, nyt hanin kanssa sekin on tapahtunut, tosin en tiedä vain miksi.

Silti, mä rakastan sitä miestä.

CeCe Peniston - Finally (7" Choice Mix)

Varma keväänmerkki! Valkovuokkoja!

Katselen tässä tuosta toimiston ikkunasta ulos ja siellä näyttää kovin sateiselta, en tosin näe sataako siellä vai ei. Enkä jaksa nostaa persettänikään sen vertaa, jotta saisin selville sataako siellä.

Aamulla töihinlähtiessäni ulkona oli oudon tuntuinen ilma. Oli sellainen keväisen viileä lämpötila, mutta silti tuuli oli kesäisen sateisen lämmin. Ja kaikenlisäksi ilmassa oli ihana sateen tuoksu. Lämmin ja kostea henkäisy hieman viileässä aamussa oli jotenkin hassu, mutta samalla siitä tuli mieleen, että kesä on tulossa sittenkin!!!

Mikäköhän mulle on tullut, olen nykyisin aina niiiiiiiiiiin väsynyt koko ajan. Syön normaalisti, nukun nykyisin jopa enemmän kuin ennen, liikun riittävästi. En tiedä. Mielestäni jopa nukun todella hyvin, syvästi ja raskaasti, enkä edes heräile yön aikana, kenties kerran ja silloinkin vessaan.

Nyt voisin kyllä hakea kahvia. Vaikka tuo automaattikahvi onkin pahaa ja pistää vatsan kuralle runsaastinautittuna, niin sitä saa ilmaiseksi.

Satuin näkemään tänä aamuna Ukrainan biisin videon ja nyt se pirun veisuu jäi soimaan päähän!!

Sieben, Sieben
Ai lyu lyu
Sieben, Sieben
ein, zwei
Sieben, Sieben
Ai lyu lyu
ein, zwei, drei

Tanzen!

Mun oli pakko ottaa luurit korville ja huudattaa tota biisiä täysillä viisi kertaa putkeen, nyt alkaa helpottaa, mutta muistan sanat entistäkin paremmin :D
Todella tehokasta työntekoa!

Tästä biisistä tulee ihan varmaan jumppiin kestorenkutus, mahtava biitti! Pitäisköhän ehdottaa spinning-ohjaajalle, että ottaa tämän mukaan seuraavaan ohjelmaan.
Infernaalinen renkutus! Mutta törkeen hauska! :D

Eilen jännitettiin omassa kotikatsomossa hanin kanssa Neuroviisuja. Serbia oli meidän kummankin suosikki ja lesboviisuhan se otti ja meni voittamaan koko kisan.
Samalla parannettiin maailmaa ja ruvettiin keskustelemaan syvällisiäkin asioita parin viinipullon voimin.
Tätä maailmanparannusta kesti aamuseitsemään asti, tänään on ollutkin vähän nuutunut olo.

Mulla on kuitenkin kaikesta maailmanparannuksesta huolimatta vähän omituinen olo. En tiedä oikeen mitä se on. Pitää ilmeisesti tutkiskella itseäni ja ajatuksiani lisää, jotta tiedän mikä minua vaivaa.
Hassua.

Hani sanoi minulle, että olen se mies, kenen kanssa hän haluaa viettää loppuelämänsä.

Outo olo. Ollut koko päivän.
Heräsin tänä aamuna ennen kuutta vessahätään ja pöntöllä istuskellessani pienessä mielessäni alkoi taas tapahtua.
Ajatukset rupesivat vellomaan taas ihan omaa tahtiaan ja ihan omista aiheistaan.

En saanut enää unenpäästä kiinni.

Mietiskelin missä asioissa olemme mieheni kanssa erilaisia, missä samanlaisia, millaisia arvoja meillä on, mitä en vielä tiedä hänestä, mitä haluaisin vielä tietää hänestä... jne... Salaako hän jotain? Sovimmeko sittenkään yhteen? Äh... aamuparanoia on niin ihanaa.
Koko päivän on sen takia ollut sitten ihan outo olo, vähän kuin morkkis, että on edes ajatellut tuollaista, mutta ei kuitenkaan morkkis. Sellainen outo fiilis. En osaa kuvailla sitä tunnetta selkeästi.

Mutta kai pikkuinen paranoiakohtaus kuuluu suhteeseen kuin suhteeseen. Olenko sitten hieman mustasukkainen miehestäni? Jos olisin niin kenen takia? En omasta mielestäni. ARGH!!!

Ja ettei brainstorm olisi jäänyt kesken, ihmissuhteiden lisäksi aamukuudelta aivoni rupesivat prosessoimaan työasioita, mitä on vielä kesken, mitä tänään pitää tehdä, mitä ei tarvitse välttämättä tehdä. Miten onnistuisi uusiin työtehtäviin pääsy helposti? Laittaisinko mailin entiselle pomon pomolle, sillä kuulin, että hän on kokoamassa uutta tiimiä. (Laitoin mailin juuri äsken)

Hani tulee Köpiksestä kotiin tänään illalla, ihan muutaman tunnin päästä. Sanoi käyvänsä kotonaan hakemassa huomiselle vaatteet ja tulevansa tänne vierihoitoon. Nyt en tiedä sitten puhuisinko näistä angsteistani tänään hänelle vai mitä ja miten... argh...
Noh... pitää katsoa millä tuulella ollaan kun nähdään.

Tänä aamuna oli tyhjää.
Mies on Kööpenhaminassa...
En saanut sitä aamupusua
En aamuhalia.
En tuntenut sitä parransänkä poskellani.
Noh, ei saanut hänkään.

Muutenkin tämä aamu oli poikkeuksellisen tahmea. Heräsin taas ihan omia aikojani, herätyskello oli taas kätevästi hakattu hiljaiseksi ilman mitään tajuntaa tapahtuneesta. Pääsin töihin vasta puoli kymmeneksi.

Muuta onneksi hani tulee huomenna illalla takaisin kotosuomeen. Mulla on hali ja pusupula.
Ja vähän muukin puute... :P

Ja eilen illalla viimeksi nähtiin... :P
ARGH!!!

Taas maanantai, ei jaksais.
Tänä aamuna oli niiiiiiiiiiin vaikea nousta sängystä ylös. Minulla on hämärä muistikuva herätyskellon soimisesta ja siitä kun tokkuraisena länttäsin hälyn pois päältä.
Tämän jälkeen minut vedettiin takaisin peiton alle.

Aamuinen rutiini jatkuu :-)

Viikonloppu meni ihan hujauksessa, lähinnä sen takia kun saavuin perjantaina kotiin siinä puoli kahdentoista maissa illalla. Lauantaina nukuttiin ja siivottiin. Sain jopa petauspatjan spänkättyä!!! Nyt kotosalla on ihanan semi-pölytöntä. En voi tajuta miten sinne sisään voi tulla niiiin kamalasti pölyä. Järkyttävää!!
Harkitsen vakavasti siivoojan palkkaamista. Tosin tuossa 45ssä neliössä ei kovin kamalasti ole siivoamista, totta kai voisin pistää hänet joka toinen viikko pesemään ikkunat, myös parvekkeen, ja pölyttämään kaikki kirjat kirjahyllystä.

Tänään ei ole sitten ollut töissä oikeen mitään tekemistä, olisin siis voinut vaikka jatkaa siivoamista kotona ja maksaa itselleni siivoamisesta ja hakea kotitalousvähennyksiä :P

Kun ollaan työreissussa, perjantaina kotimatkalla nautitaan loungessa perinteinen Gee ja hänen erittäin hyvän ystävänsä Teen kera :-)

Ihanaa pääsee kotiin!

Sentään tämä Zürich on kivaa vaihtelua Budapestiin ja Varsovaan *shivers*.. Varsova..

Mukavantuntuinen kompakti kaupunki, kiva kävellä siellätäällä ja katsella vain ympärilleen. Ainoa kerta eilen kun tunsin etten ole ihan parhaimmalla mahdollisella alueella, oli kun kulmakuppilan vieressä oli "hieronta"salonki joka mainosti Thai massage by thai transsexuals ja liikkeen ulkopuolella notkuivat nämä ilmiesesti hierontaa-antavat yli 40set ammattilaiset. Muutenkin siinä ympäristössä notkuneet ihmiset eivät olleet mitenkään peri-sveitsiläisen oloisia... tunsin jostain syystä katseiden porautuvan selkääni...

Mutta kallista täällä on. Eilinen lounas maksoi 12€!!! Ja Big Mac ateria on pari Euroa kalliimpi kuin kotosuomessa. Kengät ovat kuitenkin siedettävissä hinnoissa.... Löysin myös aivan upean nahkaisen pikkutakin, hintaa 1100€!!!! Jäi kaupan hyllyyn....