Scherzo-journalism

Huhhoi, taas yksi viikko takana :-)

Hani läksi työporukan kanssa ulos syömään ja keilaamaan, joten jäin pitämään mökkiä pystyssä ja kastelin kukkasia ja siivosin kylppärin.
Orkideoita kastellessa tosin sattui katastrofi, eräs vanhemmista lasiruukuista oli ilmeisesti hieman haurastunut ajan saatossa ja vähän varmaan kolahdellutkin silloin tällöin. Joten kun nostin ruukkua pois vedestä käteen jäi lasinpalanen ruukun reunasta ja perhoskämmekkä kasvualustoineen levisi pitkin kylppärin lattiaa...
Noh, siinä meni sitten tovi kaarnanpalasia keräillessä ja planttua uuteen ruukkuun istutellessa.
Tarkoitus oli avata punkkupullo hania odotellessa ja Bonesia katsellessa, mutta jäi nyt väliin.

Aamulla pitäisi herätäkin ajoissa, siis viiden maissa.
Sitten vain huristelemaan Turkua kohti kissanäyttelyyn. Boris on taas puunattu kuntoon ja kamat pakattu. Tosin turkin rakennetta tukevan hiuslakkamaisen töhnän laiton ajattelin jättää huomisaamulle, kunhan saavumme paikalle messukeskukselle.
Ja jälleen kerran... Turkuun kun ollaan menossa on luvassa vallan ihanainen lumituhnuinen sää.
Viimeksi jurrattiin Turusta kattinäyttelyn jälkeen siinä kamalassa lumimyrskyssä neljä tuntia kotiin marraskuun lopussa...

Jokohan se hani kohta tulisi kotiin... unet jää pikkuhiljaa vähiin...

Pitkästä aikaa voin nauttia jälleen kotitoimiston iloista.
Ei ole kukaan keskeyttämässä ajatusta, kukaan ei tule koputtamaan olkapäähän vaikka korvilla on kuulokkeet merkiksi juuri siitä, etten halua minua häirittävän.
Tosin täällä kotona on muita ärskykkeen aiheita, esim. teknisiä haasteita.
VPN-yhteys pätkii jatkuvasti ja aiheuttaa M$ Windows Vistan jumittamisen aivan täydellisesti, että koko kone pitää käynnistää uudelleen väkisin. Oh, joy, tee tässä nyt sitten tehokkaasti töitä.
Olen siis onnellinen, että minulla on modernit työkalut, mutta kun ne vielä toimisivatkin modernisti...

Tänään aikomuksenani on lähteä Savonmaalle katsomaan vanhuksia. En olekaan käynyt kotopuolessa joulun jälkeen. Nyt onkin kivempi ajella, kun on valoisampaa ja toivottavasti ei tule lunta ja räntää ja paskaa taivaantäydeltä.

Parin viikon päästä taas Turkuun kissanäyttelyyn.
Boriksella on jälleen joku niistä miljoonasta vuotuisesta karvalähtöajoista, joten koko asunto on täynnä ohutta karvaa vaikka kuinka kattia yrittää harjata tiheällä aluskarvakammalla ja tiheällä harjalla ja teipillä ja märillä käsillä ja ja ja.... Miten ihmeessä tuossa katissa riittää tuota karvaa noin paljon!?!?! Sehän on ihan kalju näyttelyssä!