Scherzo-journalism

Puolikas lehmä toimistossa! Help!

Päivän trivia... Miksi kukaan ei sanonut että Sveitsissä harrastetaan eksoottisia pistorasioita.... Onneksi kännylaturin saa väkisin tungettua tuonne ja tuntuu vielä latautuvankin puhelin...

Terkkuja arvatkaa mistä? :-)

No se Vappu oli ja meni. Ei mitään erikoista siinäkään tänäkään vuonna. Tosin tämän pitkän viikonlopun aikana olen saanut järkytettyä hanin perinpohjin raahaamalla hänet kahtiin syntymäpäiväkekkereihin. Noh, ei onneksi tuntunut olevan kovinkaan järkyttynyt kavereistani :-)

Olemme koko viikonlopun oikeastaan makoilleet sängyssä, kokkailleet, käyneet vähän kaupungilla ja illanvietossa kahtena iltana. Ihan hauska viikonloppu siis. Ainakin minun mielestäni.

Noh, ensi yö on ensimmäinen yö kahteen viikkoon, jota emme vietä yhdessä :D Saa nähdä osaako sitä nukkua enää ilman halinallea. Sitä tuntuu jotenkin tottuvan toiseen niin äkkiä.

Huomisaamuna pitäisi taas aamulla herätä aikaisin ja suunnata lentoasemalle jälleen kerran. Zürichiin loppuviikoksi tällä kertaa, tosin sinne pitää vielä mennä pari kertaa loppukuustakin. En nyt tiedä jaksaisinko juuri nyt, mutta kai pitää jotta saa palkkaakin.

Äh, pitää pakata...

Kiitos Druusin ja muiden testintekijäbloggaajien, mäkin hurahdin testeihin...

Mikäs kattirotu olenkaan...
You are a Siamese! You are fun-loving, playful, energetic, talkative, and exotic. You are the center of attention and you love every minute of it.

hahaaaaa :D

Mutta siamilaiset on nättejä ja viehkoja otuksia. Tosin burmalaisista pidän myös. Edesmennyt Pekka-kissamme kotosalla oli burmalainen. Aivan ihana turkki, itsepäinen ja itsenäinen kuin mikä :-)

Naureskeltiin hanin kanssa tuossa eräänä iltana, että me alamme muistuttaa vanhaa pariskuntaa jo...
Täydennämme toistemme lauseita.
Huomaamme ajattelevamme samoja asioita samalla hetkellä.
Esim. söimme kevyen iltapalan toissailtanakosenytoli, pohdimme ääneen jaksaisiko sitä vielä yhden leivän vielä ottaa, eeeei... Siitä pöydästä noustessa näin toisella pöydällä banaanit ja mietin pitäiskö sitä syödä banaani, 2 sekuntia myöhemmin hani sanoi aivan täysin samoin sanoin ääneen, että "pitäiskö sitä syödä banaani". Syötiin banaanit.

Tuumattiin että meistä tulee kyllä sitten isona samanlaiset kuin ne Muppet Shown kaksi kärttyisää vanhaa miestä siellä loossissa, Statler ja Waldorf :-)

Tänään olen ihan sekaisin päivistä!! Onko tiistai??!! Ei...
Onko keskiviikko???!!! Ei... joten on kai sitten torstai...
koska perjantai nyt ei ole...

Koko tämän viikon olen ollut aivan täysin sekaisin päivistä, olen jotenkin päivän jäljessä. Mistäköhän tuo johtunee.

Koko viikon on ollut aamulla herätessä sellainen olo, että haluaisi vain jäädä sen miehen kanssa siihen makaamaan, eikä tehdä mitään muuta kuin olla vaan ja maata ja nukkua. Kenties parantaa maailmaa välillä.

Bläh.... vois kai mennä pitkälle lounaalle kohta.

Ainakin jonkin asteista piristymistä on havaittavissa. Enää ei ole niiiiiin maanantaiolo, mitä oli aamulla. Hanin kanssa ollaan puhdistettu ilmaa vaihtamalla pitkiä ja tunteellisia maileja pitkin päivää.

Todella tehokasta työntekoa siis.

Nyt kuitenkin olo on parempi ja voi jatkaa reippain mielin eteenpäin. Tai ainakin semi-reippain mielin.

Ulkona sataa, tai jotain, on harmaata ja ankeaa ja kylmää. Yök. Mun teki mieli mennä salille tänään mutta jotenkin into on hiipunut tämän päivän aikana, menen huomenna spinnaamaan ja pumppailemaan. Tehotreeni.

Puhuin pomon kanssa myös tänään. Lähetin hänelle mailin viime viikolla, että jotain uutta pitäisi keksiä (ja palkkaa lisää kiitos) tai mua ei tässä hommassa enää kovin kauaa nähdä. Noh, ei kuulema ole kovin kamalasti mitään uutta tiedossa, pitää nyt katsoa... mutta ei kovinkaan pitkään. En vain enää jaksa.

Luin sairaalassa lääkärille pääsyä odotellessani vanhaa Annaa - Maisa & Kaarina oli taas aivan loistava! Tää jotenkin kuvastaa mua ;D toivottavasti saa selvää :-)

ei saanut selvää, joten tässä kuva uudestaan....

On niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin maanantaiolo.
Lisäksi tuntuu, että nykyisin krapulat kestävät kaksi päivää. Vieläkin ihan nuutunut olo, oikeastaan melkein pahempi olo kuin eilen. Tai siis lähinnä väsyneempi olo.

Krapulaparanoia on hävinnyt, tai ainakin melkein. Yhdessä vaiheessa eilen minulle jäsähti päähän mikä aiheutti tuon krapulaparanoian ja muun kamalan tunteen. Kerroin hanille suoraan asiasta, sillä hän teki eilen aamulla jotain, eikä katsonut asiaa minun kannaltani. Asiasta puhuttiin pitkäänkin, hän ymmärsi näkökantani ja pyysi lopulta anteeksi, tosin vasta pienen vinkin jälkeen :P

Nyt lähinnä päässäni pyörii ajatus, että onko tuo mies se mies, kenen kanssa haluan viettää kenties loppuelämäni?
Or is there anybody else out there?!?