Olen Hollannissa. Makaan sängyllä yksin, ilman sitä ihanaa omaa nalleani, jonka voi kaapata kainaloon, tai jonka kainaloon voi myös tarvittaessa käpertyä.
Ei voi edes rintakarvoja rapsutella.
Vieroitusoireita.
Työreissujen varjopuoli todella on se, että joutuu monasti lähtemään matkalle juuri silloin kun vähiten innostaa. Ja viime viikolla minua pyydettiin tuuraamaan Etelä-Afrikan projektissa! :-o
Vastasin ehdollisesti "kyllä", en halua matkustaa niin ylenpalttisesti, kuin pari vuotta sitten. 160 työmatkustuspäivää vuodessa oli vähän liikaa...
Onneksi luvassa on kuulema vain pari workshopia, eli pari viikkoa ajallisesti (niinhän ne aina...), samoin kuin nykyisistä hommistani pitäisi kuulema siirtää 50% muille tuurauksen ajaksi...
Toisaalta, osoitanpa olevani joustava työntekijä, kenties siitä on uran kannalta vielä hyötyä. Tosin tilipussin kannalta on turha odottaa mitään lisää kun tuntee firman...
Nyt unta kaaliin... Viime yönä nukuin kokonaiset 1,5 tuntia...
Alankomaat, Oss, Hotel De Weverij, huone 401 toivottaa hyvää yötä!
