Tänään on marraskuun viimeinen päivä.
Ulkona onneksi ei ole perimarraskuinen sää, on sentään lunta ja pakkasta, tuuli tosin on marraskuinen, sellainen luihin ja ytimiin kaikkien mahdollisten vaatekerrosten läpi tunkeva.
Tänään töihintullessani kiinnitin taas huomiota talvipukeutumiseen, mustaa ja harmaata. Itsekin olen erittäin poikkeava tästä joukosta, mustat kengät, tummat farkut ja puolipitkä musta villakangastakki, kera mustan villapaidan, kaulalinan ja mustien käsineiden. Ja kaiken kruunaavat mustasankaiset silmälasit ja musta kello.
Mikä onkaan suomalaisten suosikkiväri?
Ei ihme, että täällä ollaan masentuneita talvisin kun on pimeää ja ihmiset pukeutuvat vain mustaan.
Pitäisi varmaan ostaa joku punainen villakangastakki niin ei ainakaan uppoutuisi massaan.
Toivottavasti nurkantakana häämöttävä joulukuu toisi unenlahjat minulle, taas tänä aamuna heräsin ennen neljää ja pyörin sitten ainakin puoli kuuteen asti puolihorroksessa sängyssä hanin tuhistessa autuaasti vieressä. Erittäin raivostuttavaa, etenkin kun tätä on jatkunut nyt jo kaksi viikkoa melkein. Olen täällä toimistolla aika zombie-olotilassa ja teepussien kokoiset silmäpussit houkuttelevat teenhimoiset ihmiset kärkkymään kuppiensa kanssa nenäni alle.
Tekisi mieli tehdä jotain radikaalia.
Vaikka juosta alasti tuo avokonttorin 100 metriä pitkä käytävä päästä päähän.
Huomaisikohan kukaan edes mitään?
